Vapaaehtoistyöntekijä Tuula, 70: ”Se mitä antaa, heijastuu takaisin”

Tuula Jaskari-Malisen, 70, onni tulee muiden kautta. Hän haluaa olla avuksi ja iloksi vapaaehtoistoiminnassa. Työksi hän ei sitä suostu kutsumaan.

”Se mitä antaa, heijastuu takaisin. Jos saan toiselle hyvän mielen, saan sen itsellenikin”, hän sanoo.

Tuula käy Koukkuniemen vanhainkodissa vierailulla kerran viikossa. Hän tietää, että nämä käynnit ovat tärkeitä heillekin, jotka eivät sitä pysty edes sanomaan.

”Vähän aikaa sitten vierailin sängyssä makaavan vanhuksen luona. Hän ei enää kyennyt puhumaan, mutta hänen silmiinsä syttyi ilo, kun tulin.”

”Ja viimeksi, kun avasin vanhusten ryhmäkodin oven, asukkaat sanoivat: Tervetuloa Tuula, kyllä me ollaan sua jo odotettukin!”

Tuula toimii myös Mummon kammarin vapaaehtoisena. Hän leipoo pullaa tai seurustelee saliemäntänä. Siellä Tuula on huomannut, että vanhoissa ihmisissä on tosi paljon yksinäisiä.

”Eräskin rouva käy kammarissa joka päivä. Hän ei askartele, eikä neulo, mutta käy täällä muiden takia. Haluaa tuntea läheisyyttä, löytää ehkä juttukaverin.”

Tuula Jaskari-Malinen, tekee vapaaehtoistyötä Mummon kammarissa.

Hyvät elämän eväät

Tuulalle itselleen iloa tuo kiltti mies. Tämä tukee vaimonsa vapaaehtoistoimintaa, vaikka joskus kyseleekin, milloin Tuula ehtisi hänellekin pullaa leipomaan.

”Ei ole lainkaan harvinaista saada häneltä kukkakimppu keskellä arkea”, Tuula kertoo hymyillen.

Tuulalla on kaksi lasta, 14 lapsenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta. Niin monta ilon tuojaa!

”Pyrin tapaamaan heitä mahdollisuuksien mukaan. Kun he tulevat vastaan ovella ja ottavat kaulasta kiinni, kyllä se herkistää.”

Tuula muistelee hetkeä, josta hänen perheensä sai alkunsa. Ja jolloin hän oppi jotain arvokasta sukupolvien ketjusta.

”Olin juuri itse mennyt naimisiin, kun äitini kuoli yllättäen. Se tuntui kauhealta, minun oli kovin vaikea hyväksyä sitä.”

Tuula oli vihainen siitä, että äiti oli hänet hyljännyt juuri kun hän olisi äitiä eniten tarvinnut.

”Mutta kun pääsin yli vihasta, oivalsin, miten ihmeen hyvät elämän eväät äiti olikin minulle antanut.”

”Äiti oli aina sanonut, että hanki, Tuula, oma ammatti. Hän korosti rehellisyyttä, säästäväisyyttä ja vanhempien ihmisten kunnioittamista. Koin ahaa-elämyksen, iloa siitä, että näin hienot arvot olin saanut. Niitä olen pyrkinyt lapsillenikin välittämään.”

Pikkuleipiä pikkuhintaan

Tuulan vanhemmat olivat Karjalan evakkoja ja lapsuus Helsingissä oli köyhää. Tuula ymmärtää, että siksi äitikin korosti säästäväisyyden hyvettä. Mutta oli sillä vaikutusta nuoren tytön tulevaisuuden suunnitelmiinkin.

”Olin menestynyt hyvin koulussa. Niinpä opettaja ihmetteli, miksen pyrikään oppikouluun. Kerroin, että vanhemmillani ei ole siihen varaa.”

Viisas opettaja selvitti, miten Tuula voisi päästä vapaaoppilaaksi. Voi sitä onnea, kun hän pääsi jatkamaan opiskelua!

Samanlaista iloa hän tunsi saadessaan myöhemmin ensimmäisen palkkansa. Siitä hän laittoi säästöön, kunnes pystyi vihdoin ostamaan pyörän, josta oli jo pitkään haaveilut.

Niukkuuden kokeneena Tuulalta riittää ymmärrystä muille penninvenyttäjille. Kuten sille vanhukselle, joka äskettäin tuli Mummon kammarin myyjäisiin. Hän kyseli, mikä leivonnaisista mahtaisi olla kaikkein halvin.

”Hänellä oli niin vähän rahaa, ettei se riittänyt halvimpaankaan. Niinpä annoin hänelle pikkuleivät siihen hintaan, minkä hän pystyi maksamaan. Siitä kaikille jäi hyvä mieli.”

Bussinkuljettajan tervehdys

Tuulan mielestä on tärkeä olla avoin ja vastaanottavainen arjen pikkuiloille. Sille, kun bussinkuljettaja huikkaa hyvät huomenet tai kaupassa kassatyöntekijä hymyilee.

Nuoruudestaan Tuula on säilyttänyt liikkuvaisuuden. Aikanaan hän kilpaili lentopallossa ja pöytätenniksessä. Nyt hän ei enää niitä aikoja haikaile, mutta pitää energiaa yllä kävelemällä paljon.

”Ja kun haluan itseäni hemmotella, otan kirjan ja rauhoitun lukemaan.”

Tulevaisuudelta Tuula toivoo, että lapsenlapset pysyvät terveinä ja saavat hyvän elämän.

”Itse olen jo saanut pitkän elämän. Nyt voin kiittää, että saan herätä aamulla vielä uuteen päivään.”

 

Lue onnen hetkistä myös:

Äitiys muutti Annikaa, 36: ”Vauvan myötä olen löytänyt taas itseni”

Varttuneempi pari Ari, 65 ja Maija 65: “Ensin ihastutaan, sitten rakastutaan”

Käsipalloilija Aws Ali Aneed, 30: “Yksin ei voi saavuttaa onnea”

Onnellinen maallemuuttaja Heli, 40: ”Elämä on hyvää, kun pää on käännetty plusmerkkiseen asentoon”

Koiriin hurahtanut Sanni, 36: ”Koirien kanssa on pakko nauraa”

Hetkestä onnen löytävä Päivi, 49: ”Maailmassa ei voi olla liikaa välittämistä”

 

 

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.