Ihmiset

Ex-malli Birgitta Öunap kärsii viidestä aivokasvaimesta: "Tietoisuus elämän rajallisuudesta on osa arkeani"

Entinen huippumalli Birgitta "Bisse" Öunap pyrkii elämään jokaisen päivänsä kuin se olisi viimeinen. Edes viisi aivokasvainta eivät hidasta hänen tahtiaan ja intoaan hyväntekeväisyystyöhön.

Tammikuussa otetut magneettikuvat näyttivät hyviltä. Kasvaimia ei löytynyt selkärangasta eikä muualtakaan kehosta. Aivoissa uinuvat viisi kasvainta olivat nekin ennallaan, pysähtyneessä tilassa. Espanjassa keväällä työskentelemässä ollut muotialan yrittäjä Birgitta Öunap, 56, huokaisi syvään. Helpotuksen kyynel vierähti poskelle.

Birgitta Öunap oli nimittäin pelännyt pahempaa. Hieman aikaisemmin otetuissa magneettikuvauksissa oli tutkittu koko hänen kehonsa. Suljetussa ja ahtaassa kuvauslaitteessa maatessaan hän ehti käydä mielessään läpi kaikki pahimmat vaihtoehdot.

Mutta nyt lääkärin soitto vahvisti sen, että kyse ei ainakaan ole syövästä. Silti sairaus on monella tavalla suuri mysteeri.

Mutta Birgitta Öunap ei anna epätietoisuuden pidätellä itseään. Oikeastaan päinvastoin.

Luontainen esiintyjä

Nuoren tummakutrisen kajaanilaistytön mallinura alkoi 19-vuotiaana Miss Suomi kilpailuista vuonna 1980.

Birgitta viihdytti missikiertueella muita laulamalla ja esiintymällä. Kun finaalissa Sirpa Viljamaa kruunattiin Miss Suomeksi, virallisen osuuden jälkeen Birgitta parodioi punaisessa iltapuvussaan Tuomari Nurmiota. Sanat unohtuivat, Birgitta kähisi ja yleisö nauroi.

”Vaikka en sijoittunut missikisoissa, seuraavan päivän iltapäivälehdissä oli minusta sivun haastattelu ja pian tarjottiin jo levytyssopimusta.”

Missikisoja seuraavana aamuna Birgitta jatkoi ylioppilaskirjoituksiaan ja painoi seuraavana syksynä lakin päähänsä.

Missikiertueen jälkeen edessä oli muutto pääkaupunkiin. Birgitta pääsi Kajaanista Helsinkiin paikallisen rekkakuskin mukana. Takakonttiin lastattiin vain sänky, kirjoituspöytä, radio. Taskuunsa hän sai 50 markkaa.

Kesä Helsingissä muutti elämän: missikisojen jälkeen hän pääsi Lenita show’hun ja viikonloppuisin hän keikkaili Dannyn ja Armin kanssa. Arkipäivinä Birgitta myi tuotteita helsinkiläisessä kampaamossa. Samaan aikaan kalenteri täyttyi mallin hommista.

Birgitan Usko pois -niminen single julkaistiin vuonna 1981, ja seuraavan kesän Birgitta loisti Miss Farkku Suomi -kiertueen pääesiintyjänä. Keikkoja oli kesän aikana viitisenkymmentä, ja Usko pois -hitti keikkui Suomen virallisen listan kakkossijalla parin kuukauden ajan.

Pian koitti kuitenkin aika, jolloin hänen piti valita laulamisen ja mallintöiden välillä. Jälkimmäinen voitti.

”Lehdissä minusta puhuttiin laulajana ja sitten samaan aikaan poseerasin pitsisissä alusvaatehepenissä vaatekatalogeissa. Eihän se käynyt päinsä.”

Rakkaus toi takaisin

Ratkaisu kuitenkin kannatti, sillä Birgitta Öunapin mallinura kesti yli 30 vuotta. Mallin työt veivät hänet asumaan kymmeneksi vuodeksi ulkomaille muun muassa Pariisiin, Milanoon, Düsseldorfiin ja Müncheniin.

Paluumuutto Suomeen vuonna 1996 johtui rakkaudesta, sillä Birgitta tapasi Suomessa uutta vuotta viettäessään tulevan aviomiehensä.

Viisi kuukautta myöhemmin Saksa oli jäänyt ja pari asui jo yhdessä. Häitä tanssittiin vuoden kuluttua ensitapaamisesta ja parin yhteinen tytär Sade syntyi yhdeksän kuukauden kuluttua häistä.

Liitto päättyi kuitenkin Saden ollessa viisivuotias.

Myöhemmin Birgitta löysi rinnalleen uuden kumppanin, jonka kanssa avoliittoa ja uusperhe-elämää kesti usean vuoden ajan.

Tällä hetkellä hänellä ei ole miesystävää, mutta hän seurusteli hiljattain viiden vuoden ajan ranskalaisen nuoremman miehen kanssa. Suhde päättyi viime vuonna, mutta ystävyys säilyi ja he soittelevat toisilleen viikottain.

”Välimatka oli liian pitkä, suhde kariutui omaan mahdottomuuteensa.”

Vaikka Birgitta välillä deittaileekin, viime aikoina miehet eivät ole juurikaan hänen mielessään pyörineet. Ajatukset ovat keskittyneet nyt työhon ja omaan terveyteen.

Magneettikuvat paljastivat viisi kasvainta

Taas se tapahtui. Jalat lähtivät alta täysin yllättäen, vailla mitään ennakkovaroitusta, ja Birgitta kaatui maahan suorin jaloin.

”Kuin kynttilä”, hän kuvailee.

Näin oli käynyt jo pari kertaa aiemminkin. Nyt taidenäyttelystä lähtenyt Birgitta havahtui siihen, että makasi maassa kadulla.

Oli syksy 2016 ja hän oli kärsinyt huimauskohtauksista. Tavarat tippuivat välillä käsistä, ja Birgitta oli ruvennut kolhimaan itseään. Hän joutui skarppaamaan tasapainon kanssa. Välillä oli päiviä, jolloin hutera olo kesti koko päivän. Joinakin päivinä tuli vain nopeita hetkiä, jolloin hänen piti napata pöydän kulmasta kiinni.

Pikkujouluissa hän avautui oireistaan ystävilleen.

”Jo muutaman kuukauden ajan päässäni oli ollut kummallinen tunne: kuin hiiret juoksisivat siellä. Välillä tuntui siltä, että päässäni hölskyisi jokin.”

Ystävät patistivat Birgitan lääkäriin ja hän pääsi tutkimuksiin joulun jälkeen. Alkuvuodesta 2017 aivojen magneettikuvista löytyi viisi kasvainta: vasemmalla puolella kolme, oikealla kaksi.

”Olihan se valtava sokki. Ei sitä tunnetta voi selittää sanoin. Maailmani ei kuitenkaan romahtanut, koska jo samalla hetkellä päätin, että en lannistu. Lääkäri ihmetteli tyyneyttäni, koska usein ihmiset reagoivat vastaavassa tilanteessa päinvastoin.”

Nykylääketiede ei tarjoa hoitoa

Kasvaimet Birgitan aivoissa eivät ole pieniä, lääkärin diagnoosin mukaan osa niistä on varsin kookkaita. Isoin niistä on lähellä kasvojen tuntohermoja, mikä aiheuttaa välillä kasvojen puutumista. Jotkut kasvaimista taas vaikuttavat tasapainoaistiin.

”Tämä on aikamoista herjaa, että olen taiteillut horjumatta 30 vuotta catwalkeilla valtavissa koroissa ja nyt tasapainoaistini temppuilee.”

Kasvaimet ovat kuitenkin tällä hetkellä hyvänlaatuisia. Diagnoosi on MS-tautia muistuttava ”aivoja demyelinoiva aivosairaus.”

Kyseessä on hyvin harvinainen tauti, josta tiedetään varsin vähän. Nykylääketiede ei tarjoa siihen hoitoa.

”Voi olla, että olen sairastunut tätä tautia jo monia vuosia, mutta jostain syystä sairaus on aktivoitunut vasta viimeisen puolentoista vuoden aikana.”

Miten sairaus vaikuttaa arkeen?

Tällä hetkellä Birgittaa ei hoideta muuten kuin tarkkailemalla ja seurannalla. Toisaalta on helpottavaa, että mitään ei tarvitse juuri nyt tehdä, koska tilanne on stabiili.

”Kasvaimet eivät häviä koskaan, mutta juuri nyt ne nukkuvat ja ovat pysähtyneessä tilassa.”

Toimiin ryhdytään, jos joku kasvaimista aktivoituu: kasvaa tai muuttuu pahanlaatuiseksi.

Kasvaimien leikkaaminen ei siis ainakaan toistaiseksi ole suunnitteilla. Ennustetta sairauden etenemiselle on mahdotonta laatia.

Silti iloisesta, reippaasta ja vauhdikkaasta naisesta ei näy ulospäin merkkiäkään terveyshuolista.

Mutta miten sairaus vaikuttaa Birgitan elämään?

”Huonoina päivinä motoriikka temppuilee ja haarukka tippuu kädestä. Unentarve on lisääntynyt. Huimaus on oireista suurin ja keljuin.”

Lääkäri on kehottanut Birgittaa välttelemään infektioita ja olemaan kantamatta painavia kantamuksia. Kehon lihaskunnosta olisi myös hyvä pitää huolta esimerkiksi kuntosaliharjoittelun avulla.

Mutta Birgitan tahti ei silti ole hidastunut.

”Työnteko pitää minut liikenteessä, se tuo valtavasti iloa ja intoa elämään. Pystyn painamaan ihan samaan tahtiin kuin aina ennenkin. En tunne oloani sairaaksi.”

Sairaudestaan huolimatta hän pysyy tiiviisti työelämässä.

”En voisi kuvitellakaan, että jättäytyisin laakereilleni. Intoa ja virtaa riittää ihan valtavasti.”

Karkkeja tuplahintaan

Jotain tulevasta urasta enteilivät jo pikkuisen Birgitan puuhat alakouluiässä. Hän järjesti kavereilleen bileitä, joihin hän osti kioskilta suklaapatukoita ja nallekarkkeja ja myi niitä kaksinkertaisella hinnalla.

Kun kavereiden vanhemmat paheksuivat Birgitan rahastavan juhlillaan, kipakka tyttö muistutti tarjonneensa myös mehut ja tunnelmaa. Musiikkia, serpentiiniä ja seuraakin oli.

”Taisin olla tapahtumajärjestäjä jo ihan pienestä pitäen”, hän nauraa nyt.

Viimeisten 15 vuoden ajan Bisse onkin järjestänyt muotinäytöksiä ja monenlaisia tapahtumia yrittäjänä. Tapahtumista tunnetuin lienee jokavuotinen Puuma Stage -muotishow, joka levittäytyy tänäkin keväänä Esplanadin puistoon Helsinkiin 16. toukokuuta ja syksyllä Oulun Rotuaarille.

Birgitta on saanut paikalle liudan julkkismalleja, kuten Suvi Tiilikaisen, Vanessa Kurrin ja Juri Silvennoisen sekä Miss Suomi Mikaela Söderholmin. Tapahtuman hyväntekeväisyyskohteena on Pääkaupungin turvakoti ry, joka täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Birgitta on ollut mukana jo 15 vuotta Centura Ry:n toiminnassa, joka auttaa suomalaisia ensikoteja ja tekee yhteistyötä myös Pääkaupungin turvakoti ry:n kanssa.

”Olen kotoisin Kainuusta, ja näin siellä jo nuorena tyttönä vähävaraisia perheitä, joissa työttömyys ja syrjäytyneisyys oli osa monien arkea. Olen halunnut aina auttaa lapsia ja äitejä, jotka ovat joutuneet tahtomattaan raskaaseen elämäntilanteeseen.”

Ihanaa olla olemassa

Vaikka elämänilo vie Birgittaa eteenpäin, sairaus on vaikuttanut hänen ajattelutapaansa.

”Tietoisuus taudistani tuntuu hämmentävältä. Tietysti sairaus pysäyttää aina, kun huomaan jonkin oireen. Silloin ajattelen, että onpa ihanaa olla olemassa. Ajatus elämän rajallisuudesta on tullut konkreettisemmaksi.”

Radiossa soitettavat rakkauslaulut eivät enää Birgitan mielestä kerro parisuhteista, vaan rakkaudesta elämää kohtaan. Hän on myös huomannut tarttuvansa herkemmin erilaisiin tilaisuuksiin ja lähtevänsä matkoille vielä matalammalla kynnyksellä kuin ennen, vaikka onkin aina ollut tunnettu impulsiivisesta elämänasenteestaan.

”Joskus huomaan ajattelevani, että mitä jos tämä kerta onkin se viimeinen.”

Pelottaako häntä tulevaisuus?

”Totta kai. Pelkään sairauden mahdollisesti tulevaisuudessa mukanaan tuomia muutoksia. Eniten kannan huolta siitä, miten rakas tyttäreni pärjää, jos minulle tulee nopea lähtö. Äitinä haluaisin tietysti nähdä vielä Saden kasvavan ja tietää, minne elämä hänet kuljettaa.”

Äidin ja tyttären välit ovat rakastavat, vaikka välillä otetaankin yhteen. Viime aikoina Birgitta on saanut tyttärensä hermostumaan esittelemällä kotinsa muutamia arvoesineitä.

”Olen ruvennut kertomaan Sadelle arvokkaista tavaroista, jotta hän ei myisi niitä kirpparilla liian halvalla. Haluan, että hän tietää tavaroiden arvon, jos minulle tulee äkkilähtö.”

Juuri nyt toive tulevaisuudelle on selkeä: kunpa elämä kantaisi.

”Uskon elämään ja siihen, että saan olla maailmassa niin kauan kuin on tarkoitettu. Olen saanut olla äiti, nähnyt maailmaa, reissannut ja kokenut mielestäni kolmen ihmisen elämän verran. Olen kaikesta kovin kiitollinen.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä numerossa 10/2018.