Yksinhuoltajuus opetti: Tiina saa rahansa riittämään ilman kitkutusta

Helsinkiläinen Tiina Hestad tottui tarkkaan talouteen jo nuorena. Turhaa kuluttamista hän välttää, koska on huolissaan riistosta, jota kuluttaminen aiheuttaa ilmastolle ja ihmisille.

Tiina Hestad on ollut nuoresta pitäen hyvä taloudenpidossa. Kun raha on ollut tiukimmilla, hän on kirjannut tulonsa ja menonsa Exel-taulukkoon. Ravintola-alan töitä tehneenä yksinhuoltajana rahaa ei ole ollut tuhlattavaksi, eikä Tiina ole myöskään hankkinut omistusasuntoa, autoa tai kesämökkiä. Se on ollut myös arvovalinta.

”Minulla ei ole tarvetta kerryttää omaisuutta. Ajattelen, että ilo on otettava irti tässä ja nyt, koska elämä ei ole ennakoitavissa. 1990-luvun lamassa moni suomalainen menetti firmansa ja rahansa.”

Maailma veti Raumalta kotoisin olevaa Tiinaa jo varhain. Heti lukion jälkeen 1980-luvulla hän suuntasi au pairiksi Norjaan. Suomessa hän ­kävi tarjoilijalinjan ravintolakoulussa Jyväskylässä ja palasi sen jälkeen taas Norjaan ja sittemmin myös Ruotsiin ja Iso-Britanniaan töihin.

Välillä Tiina myös täydensi koulutustaan suorittamalla hotelli- ja ravintola-alan esimies- ja baarimestarilinjat.

Ravintola-alalla työskentelevä Tiina Hestad on innokas kokkaaja. Hän noudattaa vegaanista ruokavaliota ja valmistaa ateriansa hyvistä raaka-aineista. Kuva: Jonne Räsänen

Ravintola-alalla työskentelevä Tiina Hestad on innokas kokkaaja. Hän noudattaa vegaanista ruokavaliota ja valmistaa ateriansa hyvistä raaka-aineista. Kuva: Jonne Räsänen

Saatuaan lapsen vuonna 1997 Tiina halusi pois ravintola-alalta ja työskenteli toimistosihteerinä muun muassa Kriminaali­huoltoyhdistyksessä. Ero lapsen isästä tuli melko pian.

Äidin ja lapsen taloutta helpotti muutto kaupungin edulliseen vuokra-asuntoon.

”Tuohon aikaan budjettini oli Exelissä. Löysää rahaa ei ollut, mutta ei meidän tarvinnut myöskään kärvistellä.”

Äitiyspäivärahalla ja kotihoidon ­tuella ollessaan Tiinalla oli niin ­tiukkaa, ettei hän voinut ostaa itselleen mitään, ei edes uusia alusvaatteita.

Lue myös: Lähihoitaja Hanna osti oman asunnon 19-vuotiaana – yksinhuoltajaisä opetti rahankäyttöä jo nuorena

Taloudenpitoni ei ole nykyisin kovin haastavaa. Vaikka minulla ei ole omaisuutta, ei ole myöskään velkaa.

Vuonna 2011 Tiina jättäytyi pois vaki­töistä ja ryhtyi tekemään keikka­hommia, koska ­yhdeksästä viiteen -elämä ei ollut häntä varten. Kun Amanda muutti pois kotoa, rahaa alkoi jäädä myös säästöön. ­Esteetikkona Tiina hankki kotiinsa kuvataidetta ja sisusti asuntoa muutenkin mieleisekseen.

”Taloudenpitoni ei ole nykyisin kovin haastavaa. Vaikka minulla ei ole omaisuutta, ei ole myöskään velkaa.”

Jos ylimääräistä rahaa on, Tiina auttaa lastaan

Yllättäviä menoja varten Tiina pyrkii pitämään pientä puskurirahastoa.

”Jos sitä kertyy enemmän, autan mielelläni Amandaa .

Vaatteita tai muutakaan Tiina ei ostele turhanpäiten. Hän ei saa tyydytystä kuluttamisesta.

”Koen, että kuluttamisella riistetään aina jotakuta: ihmisiä tai elämän edellytyksiä kuten ilmastoa. Tai sitten rahoitetaan jonkun bisneksiä, jotka eivät ole sellaisia, joita haluan tukea.”

Tiina piti viikon kirjaa menoistaan. Lue alta, mihin hän käytti sinä aikana kuluneet 98 euroa.

Maanantai: kasvislounas

Tiina teki aamupäivän etätöitä kotonaan ja lähti sitten käymään työpaikkansa uuteen ravintolaan Tanssin taloon. Paluumatkalla kotiin hän kävi kasvisravintola Silvopleessä syömässä lounaan, joka maksoi 11 euroa.

Koska Tiina noudattaa vegaanista ruokavaliota, paikka on yksi hänen suosikeistaan. Tarkoitus oli käydä myös kaupassa, mutta kova lumipyry siirsi menon.

”Kun asuu yksin, on helpottavaa, ettei tarvitse kokata, jos ei halua.”

Tiistai: ei ostoksia

Oli jälleen etätyöpäivä. Aamiaisen, lounaan ja iltapalan hän loihti aineksista, joita jääkaapista löytyi.

Korona-ajan etäilyn ansiosta Tiina säästää työpaikkalounaissa. Päivän päätteeksi ei ole myöskään tullut lähdettyä työkavereiden kanssa lasilliselle. Illalla Tiina kävi hiihtämässä. Taivaalla mollotti kuu.

Keskiviikko: ruokaa

Tiina kävi ostoksilla kolmessa ruokakaupassa. Oli poikettava useammassa, koska yhdessä ei myyty hänen suosikkileipäänsä, juureen tehtyä hapanta ruisreikäleipää, ja myös kauramaito oli unohtunut. Prisman ostoksiin meni 19,39 euroa, Alepaan 1,75 euroa ja K-kauppaan 4,24 euroa.

Illalla Tiina kävi pitkällä kävelylenkillä Amandan kanssa.

Torstai: junaliput

Työreissulla Lahden Sibeliustalolla pohdittiin ravintolan jätekysymyksiä. Matkakuluja ei tullut, sillä työnantaja korvaa ne. Omaa autoa Tiinalla ei ole. Jos autoa joskus tarvitsee, vuokraaminen tulee edullisemmaksi.

Kotimatkalla Tiina poikkesi Lidlissä ostamassa suklaata ja ykkösolutta yhteensä 8,54 eurolla sekä Prismassa tarvikkeita seuraavan iltana valmistettavaa nachopeltiä varten.

Perjantai: illanistujaiset

Taas tuli tarvetta kauppaan: piti ostaa jääsalaattia, korianteria, mustia papuja ja banaaneja. Niihin meni yhteensä 5,96 euroa. Illalla tuli ystävä kylään oluiden kera, ja Tiina valmisti nachopellin seuraavaa päivää varten.

Lauantai: laskiaispulla

Brunssin jälkeen ohjelmaan kuului Kulosaaren ympärikävely lapsen kanssa. Kaupasta Tiina osti kaurahiutaleita ja vegaanisen laskiaispullan, joihin meni 6,74 euroa. Illalla hän keitti pastaa ja otti pakasteesta annospussin tomaattikastiketta,­ ­jota hän on pakastanut sinne.

Sunnuntai: Ei kuluja

Tiina kävi hiihtämässä Viikin pelloilla. Hiihtovälineet hän on hankkinut noin 20 vuotta sitten. Goretex-takin hän löysi aikoinaan poistorekistä puoleen hintaan.

”Se kestää vielä ainakin kymmenen ellei kaksikymmentä vuotta tästä eteenpäin.”

Tiina on viherpeukalo, ja hänen valoisassa kodissaan kasvaa viherkasvi ­poikineen. Kodin  estetiikka on tärkeä asia. ”Ne rahat, jotka joku toinen käyttää matkustamiseen, minä sijoitan kodin laittamisen.” Kuva: Jonne Räsänen

Tiina on viherpeukalo, ja hänen valoisassa kodissaan kasvaa viherkasvi ­poikineen. Kodin  estetiikka on tärkeä asia. ”Ne rahat, jotka joku toinen käyttää matkustamiseen, minä sijoitan kodin laittamisen.” Kuva: Jonne Räsänen

Tiina kysyy: Miten selvitän, kuinka paljon minulle on kertynyt eläkettä ulkomailla?

Asiantuntija vastaa:

Koska Tiina Hestad työskenteli 1980- ja 1990-luvuilla useaan otteeseen ravintola-alan yrityksissä Norjassa, Ruotsissa Isossa-Britan­niassa, häntä kiinnostaa, missä vaiheessa ja mihin tahoihin hän voi ottaa yhteyttä, jotta saisi tiedon ulkomailla syntyneestä eläkekertymästä ja voisi pyytää sen maksatusta, kun aika koittaa.

Palvelupäällikkö Anette Flygar eläke­vakuutusyhtiö Ilmarisen kansainvälisistä palveluista kertoo, että eläkkeeseen vaikuttaa maa, jossa on työskennellyt. Samoin se, onko ollut suomalaisen työnantajan lähettämänä vai itsenäisesti ulkomaisen työnantajan palveluksessa.

Jos on ollut suomalaisen työnantajan lähettämänä ja kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin työkomennuksen aikana, tiedot pitäisi löytyä suomalaiselta työeläkeotteelta.

”EU, ETA-maat, Sveitsi ja Iso-Britannia sekä maat, joiden kanssa Suomella on kahdenvälinen ­sosiaaliturvasopimus, ovat helpompia eläke­hakemuksen käsittelyn kannalta. Niistä mahdollisesti karttuneet eläkkeet maksetaan aina Suomeen. EU:lla ja Iso-Britannialla on sopimus, joka vastaa pitkälti EU:n sosiaali­turvalainsäädäntöä.”

Niin sanottuihin sopimuksettomiin maihin, kuten Venäjään ja moniin Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maihin, pitää olla itse yhteydessä aktiivisesti. Niistä ei välttämättä makseta eläkettä Suomeen, mutta asia kannattaa selvittää.

Joka tapauksessa ulkomailla työskennelleen pitää itse toimia asiassa. Eläkerahat eivät kilahda tilille automaattisesti.

”Kannattaa olla yhteydessä kunkin maan eläkelaitokseen tai viranomaiseen, joka vastaa asiasta, ja saada sieltä työeläkettä vastaava tieto. Jos ei tiedä, mikä on eläkelaitos tai viranomainen, jota lähestyä, Eläketurvakeskus auttaa. ”

Lue myös Seura.fi:n juttu19-vuotias Teresa on sijoittanut osan opintolainastaan indeksirahastoihin

Ota työsopimukset ja palkkanauhat talteen

Kun ihminen jää eläkkeelle ja hakee eläkettä, hän voi täyttää samaan hakemukseen ulkomailla työskentelyn osuuden, kun kyseessä on EU- tai ETA-maa, Sveitsi, Iso-Britannia tai kahdenvälinen sopimusmaa.

Sähköiseen eläkehakemukseen tai paperiseen U-lomakkeeseen täytetään, missä maassa on työskennellyt ja asunut. Mukaan voi liittää työ­sopimuksia ja palkkanauhoja ja lähettää hakemus eläkelaitokseen, jossa on ollut viimeksi vakuutettuna.

Eläkelaitos välittää hakemuksen Eläketurvakeskukselle, joka lähettää ulkomailla työskentelyn osuuden hakemuksesta maihin, joiden kanssa Suomella on sopimus.

Vaikka eläkekertymiä kannattaa selvittää viimeistään siinä vaiheessa, kun on jäämässä eläkkeelle, Flygar sanoo, että parasta olisi hoitaa asioita jo siinä vaiheessa, kun lähtee pois kyseisestä maasta, jotta työskentelyrekisteri tai työeläkeote olisi matkassa kotimaahan lähtiessä.

Riippuu paljon työskentelymaan eläkelainsäädännöstä, miten erilaisista työjaksoista kertyy eläkettä.

”Eri mailla on erilaisia karttumissääntöjä.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Yksinhuoltajuus opetti: Tiina saa rahansa riittämään ilman kitkutusta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X