Ylpeästi omanlainen Hannu Lintu: ”Nöyryydellä ei pärjää”

Ylikapellimestari Hannu Lintua syytettiin jo lapsena liian terävästä kielestä. Musiikin parista Lintu löysi paikkansa: siellä hän saa olla oma itsensä.

Kun Hannu Lintu jälleen kerran johti Sibeliuksen viidettä sinfoniaa Musiikkitalolla, teoksen lopussa hänen kätensä jäivät ilmaan leijumaan. Lintu oli hurmoksessa. Musiikillisessa flow-tilassa. Näky oli kuin hidastetusta elokuvasta, jossa sekunnit muuttuivat minuuteiksi. Yleisö seurasi Linnun käsiä herkeämättä. Koko salillinen odotti, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Sitten Linnun kädet pysähtyivät, sinfonia saatiin päätökseen.

Yleisö alkoi taputtaa hurjasti. Se sai tahtomansa: unohtumattoman musiikillisen illan.

Radion sinfoniaorkesterin edessä ylikapellimestari Lintu antoi kaikkensa. Siinä tilanteessa hän ei miettinyt yleisöä, vaan sitä, miten saisi orkesterin soittamaan paremmin. Miten oma korva olisi tyytyväinen kuulemaansa?

Kaikki eivät kuitenkaan innostuneet Linnun intensiteetistä. Joidenkin mielestä se oli yliampuvaa, liian teatraalista.

Lintu myöntää olevansa ajoittain teatraalinen. Joskus se näkyy yleisön edessä, joskus riitatilanteissa, joihin hän joutuu aika ajoin.

”Moni, joka tuntee minut pitkältä ajalta, sanoo, että olen muuttunut. Tämä ammatti on muuttanut minua monella tavalla.”

Hannu joutuu olemaan työssään itsevarmempi ja sosiaalisempi kuin mitä tahtoisi. Orkesterin johtaminen kun on ihmisten johtamista ja ison koneiston pyörittämistä.

Lintu_2

Pietarilainen löytökoira Shurik on Hannun silmäterä. Koiransa kanssa Hannu tekee kotona ollessaan pitkiä kävelylenkkejä. Silloin kaikki työasiat unohtuvat.

Lintu siteeraa mielellään kapellimestari Jorma Panulaa, joka on sanonut, että kapellimestari on introvertti ihminen, joka haluaa olla esillä. Lintua ajatus mietityttää, vaikka hän tietää sen pitävän paikkansa.

”Jos voisin, johtaisin orkesteria mielelläni paperipussi päässä. Mutta joku osa minusta on narsistinen, ja tahtoo olla esillä.”

Lintu on tottunut siihen, että hänen persoonaansa ja työtänsä kritisoidaan ja arvostellaan. Vuosien saatossa häntä on kutsuttu niin hankalaksi, suorasukaiseksi, pöyhistelijäksi kuin näsäviisaaksi. Luonteenpiirteiksi, jotka voisivat olla ylpeyden ilmenemismuotoja.

Suorasukainen lapsi

Hannu Lintu syntyi raumalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli Karjalan evakko ja äitinsä syntyjään raumalainen.

”Jotkut sanovat, että olen tyypillinen länsirannikon edustaja. Tiedä sitten. Vaikka äitini oli raumalainen, hän oli räiskyvä ja emotionaalinen. Isäni taasen ei ollut eläväinen karjalainen, vaan hyvin hiljainen.”

Lintu oli perheensä ainoa lapsi. Hän viihtyi paljon itsekseen. Hän ei hakenut kavereitaan ulos, vaan kaverit tulivat aina hakemaan häntä.

Koulussa Lintu pärjäsi erinomaisesti. Hän kuunteli tunneilla huolellisesti, hän oppi asiat sillä tavalla.

”Vasta kolmannella luokalla selvisi, että en nähnyt juuri mitään. Minulla oli syntymäkaihi ja olin hirveän likinäköinen. Siksi olin opetellut kaikki asiat kuulemalla.”

Kolmannella luokalla Lintu pääsi Rauman lyseon musiikkiluokalle. Hänen perheessään kuunneltiin klassista musiikkia, ja hän aloitti pianon ja myöhemmin sellon soiton. Hän meni muun muassa musiikkiopistoon opiskelemaan ja paikalliseen poikakuoroon laulamaan.

”Musiikkiluokalla liityin kaveriporukkaan, jossa oli kanssani samankaltaisia ihmisiä. Elimme omissa maailmoissamme ja meille naureskeltiin: Tuossa ovat ne muusikot. Keitä ne luulevat olevansa, opettajatkin saattoivat sanoa.”

Lintu ja kaverit aiheuttivat myös kränää koulussa. He lintsasivat ja heillä riitti mielipiteitä. Osa opettajista arvosti heitä ja piti heitä jopa lahjakkaina, mutta osan mielestä he olivat vain laiskoja ja saamattomia.

”Kaiketi olin jo siihen aikaan aika näsäviisas. Sanoin usein ääneen sen, mitä ajattelin. Kaikki eivät siitä sitten pitäneet. Joskus kavereiden äiditkin kommentoivat äidilleni, että minulla oli turhan terävä kieli.”

Orkesterin eteen

Kapellimestarin työstä Lintu kiinnostui ensimmäisen kerran Savonlinnan oopperajuhlilla. Siellä Leif Segerstam johti Giuseppe Verdin Don Carlosta. Lintu oli silloin vasta 9-vuotias.

”Se oli ensimmäinen kerta, kun näin erinomaisen kapellimestarin johtavan isoa orkesteria. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun olin Savonlinnan oopperajuhlilla.”

Savonlinnan jälkeen tuli monta muutakin hetkeä, jotka tekivät Lintuun vaikutuksen.

Linnun vanhemmat ymmärsivät, että musiikki merkitsi pojalle paljon. Kun Lintu oli 15-vuotias, he ottivat pankista lainaa, ja ostivat hänelle flyygelin. Flyygeli on hänellä yhä. Se komistaa Linnun työhuonetta.

Lintu_5

Lapsesta lähtien Hannu Lintu on ollut teräväkielinen. Luonteenpiirre on tuonut hänen elämäänsä niin menestystä kuin vaikeuksia.

Linnun isä menehtyi noin viitisentoista vuotta sitten. Linnun äiti taasen sairastui vakavasti 2001. Äiti asuu tällä hetkellä vanhainkodissa.

”Minulle jäi epäselväksi, mitä musiikki merkitsi vanhemmilleni ja millä tavalla he olivat musikaalisia. Emme koskaan puhuneet sellaisista asioista. Jos olen perinyt musikaalista lahjakkuutta jostakin, sen täytyy tulla isäni karjalaisesta suvusta.”

Lukion jälkeen Lintu pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Lintu loisti taas opinahjossa Jorma Panulan kapellimestariluokalla. Hän voitti Pohjoismaisen kapellimestarikilpailun kesken opintojen. Sitten 27-vuotiaana hänet valittiin Turun kaupunginorkesterin ylikapellimestariksi.

Turussa työt loppuivat kuitenkin äkisti. Kaikki eivät pitäneet Linnun persoonasta.

”Minulla on ollut aina taipumus ärsyttää ihmisiä. En voi sille mitään. Voisin ehkä hillitä kielenkäyttöäni ja temperamenttiani, mutta toisaalta olen myös saavuttanut niiden avulla monia asioita.”

Lintu tietää, että työssä on tärkeää olla ystävällinen ja diplomaattinen, mutta ne eivät ole olleet aina hänen ensisijaisia tapojaan.

Lapsuuden terävästä kielestä on ollut kuitenkin myös hyötyä Linnulle tämän työssä.

”Kun aloin johtaa orkestereita, kapellimestarilta odotettiin, että hänellä riitti mielipiteitä ja näkemyksiä. Silloin sanavalmiudestani tuli hyvä asia.”

Uransa huipulla

Vuonna 2013 Lintu aloitti Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Sitä ennen hän johti menestyksekkäästi Tampere Filharmoniaa. Linnun aikana Filharmonian taso nousi. Lintua alettiin kuvata määrätietoiseksi, tarkaksi ja vaativaksi kapellimestariksi.

Linnulla oli myös persoonallinen tapa johtaa orkesteria. Hän oli fyysisempi kuin monet muut: Hän käytti laajoja liikkeitä ja hypähteli välillä musiikin iskukohdissa.

Lintu_3

Hannu Lintu lukee päivittäin partituureja. Hän makaa sohvalla ja koittaa ymmärtää, miten teos on sävelletty.

Lintu menestyi niin kotimaassa kuin ulkomailla. Vuonna 2014 hänet kutsuttiin Sibelius-Akatemiaan vierailevaksi professoriksi. Hän toimii koulussa kapellimestariluokan opettajana ja mentorina.

Hannu Lintu on löytänyt ympärilleen ne ihmiset, jotka haluavat tehdä hänen kanssaan töitä ja joiden kanssa hän haluaa tehdä töitä.

”Olen nyt ammatillisesti tilanteessa, jossa saan tehdä haluamieni ihmisten kanssa töitä. Heidän parissaan saan olla oma itseni. Minun ei tarvitse enää kohtuuttomasti jännittää, vaan olen sinut työni kanssa.”

Epävarmuus on muuttunut ylpeydeksi. Lintu arvostaa nykyisin tekemäänsä työtä.

”Olen aina ylpeä, kun orkesteri onnistuu ja konsertti menee hyvin. Vaikka samaan aikaan saatan miettiä, että olisi se voinut mennä paremminkin.”

Linnulla on taipumusta perfektionismiin, mutta silti hänestä on tärkeää, välttämätöntä, että hän pystyy hetkittäin tuntemaan työstään ylpeyttä.

”Jos ei tuntisi ylpeyttä tekemisestään, ei voisi saavuttaa mitään.”

Kansan parissa kapellimestarit nähdään helposti tärkeilevinä ihmisinä.

Se taas johtuu Linnun mielestä siitä, että menestyvää ihmistä pidetään ylipäätänsä helposti arvonsa tuntevana ja tärkeilevänä.

”Menestys aiheuttaa kantajalleen aina myös varjon. Kaikki ongelmat aletaan nähdä menestyksen kautta. Menestys toki muuttaa käytöstä, mutta se ei tee ainakaan minusta ylpeää. Olen ehkä tullut itsevarmemmaksi, joka taas puolestaan on rauhoittanut minua.”

Mieluummin ylpeä

Lintu on huomannut, että Suomessa ei ole lupa olla ylpeä. Pitäisi olla mieluummin nöyrä. Onnistuminenkin pitäisi verhota vain sattumaksi.

Hän kuitenkin uskaltaa olla ylpeä tekemisistään.

Häntä harmittaa, että sanalla ylpeä on Suomessa kaksoismerkitys. Sanakirjan mukaan ylpeä ihminen tuntee onnellista tyytyväisyyttä omasta suorituksestaan tai ominaisuuksistaan, mutta samaan aikaan ylpeys voi tarkoittaa korostunutta itsetietoisuutta.

Ulkomailla Lintu on huomannut, että suomalaisten nöyrä asenne ei aina toimi.

”Jos menet ranskalaiseen virastoon, siellä täytyy olla samanaikaisesti kohtelias ja itsevarma.”

Parin vuoden takaisessa uudenvuodenpuheessaan presidentti Sauli Niinistö peräänkuulutti suomalaisilta nöyryyttä. Niinistön mukaan suomalaisten ei kannata julistautua kaiken paremmin tietäjäksi ja osaajaksi. Lintu oudoksui Niinistön kommenttia.

”Silloin ajattelin, että presidentti ei ole tainnut johtaa belgialaista orkesteria tai olla istanbulilaisen taksin kyydissä. Kaikkialla ei pärjää suomalaisella nöyryydellä.”

Suomalaiselta puuttuu helposti itsevarmuus. Saman totesi aikoinaan myös Jean Sibelius. Lintu muistuttaa, että Sibelius toivoi, että suomalaiset muistuttaisivat luonteeltaan enemmän rohkeaa Lemminkäistä – ja että me osaisimme olla itsestämme ylpeitä.

Lintu on huomannut, että ylpeys on suomalaisille vaikea asia. Me suomalaiset sanommekin, että nöyräksi vetää, jotta emme ylpistyisi.

”Maailmalla ei pärjää, jos ei osaa tuntea ylpeyttä tekemisestään. Osaan tuntea ylpeyttä työstäni ja saavutuksistani, mutta onnistuneen konsertin jälkeisenä aamuna kaikki nollautuu. En jää siihen tunteeseen kiinni.”

Lintu muistuttaa vielä, että Sibelius halusi nähdä kansan, joka olisi seissyt henkisesti vahvemmin jaloillaan.

Hän itse on oppinut seisomaan jaloillaan. Hän on löytänyt paikan orkesterin edestä. Siinä voi olla rohkeasti juuri sellainen kuin on. Ja tuntea hetkittäin jopa ylpeyttä saavutuksistaan.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/2016

Lue lisää: 

Huippusopraano Karita Mattila: “Minua ajaa itsekritiikki”

Katso video: Tenori ja pianisti makuuhuoneessaan – Jyrki ja Maija Anttila esittävät operettisävelmiä

Ainola oli Jean Sibeliuksen ja Ainon rakas koti

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Ylpeästi omanlainen Hannu Lintu: ”Nöyryydellä ei pärjää”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X