Äidin sairaudet opettivat Raija Tapion ottamaan vastuuta: ”Elämänvaihe opetti, että sairaudet ovat osa elämää”
Äidin sairastamat syövät vaikuttivat laboratoriohoitajasta lääkärikeskuksen toimitusjohtajaksi edenneen Raija Tapion ammatinvalintaan. Rinnalle jo teini-iässä löytynyt muusikkopuoliso Juha Tapio kantaa vastuuta perheestä arkisin, jos työpäivät venyvät.
Mistä äidin sairaudessa on kyse, 19-vuotias nuori nainen ihmettelee. Hän janoaa tietoa. Millainen tauti Hodgkinin lymfooma on? Miten sitä hoidetaan?
Ylistarolaisen, jokivarteen rakennetun talon pienessä huoneessa on hiljaista, kun tyttö selaa kirjoja. Hän haluaa tietää imusolmukesyövästä kaiken mahdollisen ja lukee lääketieteellisiä teoksia yömyöhään.
Opettajana työskentelevän äidin syöpää on yritetty leikata, turhaan. Muut hoidot on aloitettu, mutta tietoa niiden tehoamisesta pitää odottaa.
”Se oli aikaa, jolloin elimme päivän kerrallaan”, Raija Tapio, 43, muistelee nyt.
Äiti oli sairastanut syövän jo kerran aiemmin. Silloin Raija oli 10-vuotias, nuorin sisko vasta vauva.
Jo tuolloin Raija ymmärsi, että syöpä oli jotakin vakavaa. Silti vanhemmat kehottivat jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Syöpäuutisen jälkeen Raija lähti tavalliseen tapaan pianotunnille.
Äidin ensimmäinen syöpä, kilpirauhassyöpä, saatiin onneksi poistettua leikkauksella, ja äiti parani.
Nuoreen Raijaan äidin sairaudet vaikuttavat monella tavalla, myös hänen uravalintaansa. Nykyään Raija Tapio työskentelee Lääkärikeskus Aavan toimitusjohtajana.
Lisäksi hän on muusikko Juha Tapion puoliso, mutta palataan tähän rooliin myöhemmin.
Irti isosta perheestä
Äidin toisen syövän aikaan Raija vietti abi-kevättä ja pohti tulevaisuuttaan. Etsiessään tietoa taudista hän ymmärsi, mikä merkitys laboratoriotutkimuksilla on sairauksien hoidossa. Opinto-oppaasta löytyi kiinnostava ala: laboratoriohoitajan koulutus Helsingissä.
Äidin sairastaessa Raija joutui osallistumaan perheen arkeen aiempaa enemmän. Hän laittoi yhdessä kaksi vuotta nuoremman siskonsa kanssa ruokaa, kävi kaupassa ja piti huolta kahdesta nuorimmasta sisaruksesta. Maatalousalalla yrittäjänä työskentelevä isä joutui olemaan paljon töissä.
Vaikka tilanne kotona oli vaikea, Raija tiesi, että hänen on lähdettävä opiskelemaan. Sisarukset tappelivat jo valmiiksi siitä, kuka saa Raijan huoneen. Vanhemmat vakuuttivat pärjäävänsä.
Kun opinnot alkoivat seuraavana syksynä, äidin toipumisesta ei ollut edelleenkään varmuutta. Isä ajoi Raijan lava-autolla opiskelijayksiöön Haagaan. Muuttokuormassa oli sänky, sohva, työpöytä ja muutamia vaatteita.
Miltei 400 kilometrin matkan ajan Raija oli innoissaan. Mutta kun isä lähti, hiipi yksinäisyys. Suuren perheen vanhimpana lapsena Raija oli tottunut elämään laumassa. Nyt hän oli yhtäkkiä yksin, ensimmäistä kertaa elämässään.
”Se oli aikamoinen sokki. Lähdin joka viikonloppu kotiin.”
Raija purki yksinäisyyttään koulunkäyntiin ja lukemiseen. Ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana hän osti läjäpäin puhelinkortteja ja soitti joka päivä koulun viereisestä puhelinkopista kotiin kysyäkseen kuulumisia.
Lopulta Raija sai puhelinkoppiin uutisen: äiti on parantunut. Helpotus oli valtava.
Jälkikäteen Raija Tapio on pohtinut tuota aikakautta paljon.
”Se elämänvaihe opetti, että sairaudet ovat osa elämää.”
Esimieheksi nuorena
Valmistuttuaan Raija työskenteli parin vuoden ajan Naistenklinikalla. Työ oli merkityksellistä, mutta hän halusi eroon yövuoroista. 17 vuotta sitten Raija hakeutui nykyisen työnantajansa palvelukseen.
Hän ei ehtinyt työskennellä laboratorionhoitajana pitkään, kun hänelle tarjottiin osaston esimiestehtäviä. Raija oli vasta 25-vuotias, koko porukan kokemattomin. Hänen tapansa kantaa vastuuta, iloinen asenne työntekoon ja asiakkaiden huomioiminen olivat herättäneet luottamusta.
”Se oli ihmeellistä. En ollut edes ajatellut pyrkiväni siinä vaiheessa etenemään urallani.”
Tulevien vuosien aikana Raijalla oli edessään myös muita tehtäviä. Esimieshommat vaihtuivat vaipparalliksi perheessä, jossa mies oli keikkaileva muusikko. Uransa alkuvaiheessa Juha Tapio esitti gospelmusiikkia, sittemmin hän siirtyi maallisempaan poppiin.
Raija ja Juha olivat tavanneet, kun 16-vuotias Juha ryhtyi valmentamaan Raijan jalkapallojoukkuetta. Pian he alkoivat liikkua yhdessä myös vapaa-ajalla. Juha harjoitteli kitaransoittoa, Raija kuunteli.
Suhde kesti vuodet, jolloin Raija opiskeli Helsingissä ja Juha kävi lukiota ja suoritti varusmiespalveluksensa kaukana pääkaupunkiseudulta. Häitä tanssittiin vuonna 1996, ja pari sai kaksi lasta, nyt 15- ja 12-vuotiaat pojat.
Neljä vuotta kotiäitinä
Raija työskenteli laboratorion tiiminvetäjänä, kun hän päätti jäädä lasten kanssa kotiin neljän vuoden vanhempainvapaalle. Hän joutui vaikean kysymyksen eteen: tuhoaisiko pitkä äitiysloma uran?
”Puntaroin, jäänkö jostain paitsi. Päätin, että kotona oleminen on arvokkaampaa ja ainutkertaista. Halusin olla pienten lasteni kanssa ja nautin siitä suuresti.”
Erityisesti naiset esittivät Raijalle epäilyksiä siitä, että hän torpedoisi uransa. Paluuta samaan pestiin ei ehkä enää olisi tarjolla.
Hoitovapaan aikana Raija jatkoi keikkatyötä lääkärikeskuksen yhdeksässä eri laboratoriossa. Kun vanhempainvapaa oli lopuillaan, hänelle tarjottiin gynekologisen toimipisteen päällikön paikkaa. Pian vastuu kasvoi muihin toimipisteisiin, ja Raijan tie vei hallinnollisiin tehtäviin.
Syksyllä 2015 hänet nimitettiin Lääkärikeskus Aavan toimitusjohtajaksi.
”Minua ei ole koskaan ohjannut ajatus, että haluan jonkin tietyn tittelin tai edetä urallani. Minua on aina tultu pyytämään seuraavaan työhön, jonka olen ottanut innolla vastaan.”
Raija käyttää työyhteisönsä ilmapiiristä nimitystä ”hyvä pöhinä”. Se tarkoittaa esimerkiksi ystävällisyyttä työkavereita kohtaan.
”Haluan, että ihmiset onnistuvat työssään, ja sitä pitää tukea. Kun jokin onnistuu, se luo positiivista kierrettä ja näkyy kaikessa. Se on minulle johtamisen pääteema.”
Perfektionismi ohjaa
Äidin sairaudet ovat vahvistaneet Raijan roolia vastuunkantajana. Sellaiseksi hän oli oppinut jo nuorena maatilan hommissa: kymmenvuotiaana isän apuna pellolla traktorin kyydissä, muutamaa vuotta myöhemmin linjastolla säkittämässä siemeniä.
Lapsena Raijalla oli pieni sininen vihko, joka täyttyi merkinnöistä. Isä oli rakentanut kotitalon pihalle pituushyppypaikan, ja Raija merkitsi muistiin jokaisen hyppytuloksensa. Seuraavalla kerralla piti pyrkiä parempaan.
Sama perfektionismi ohjaa Raijaa yhä.
”En vieläkään päästä itseäni vähällä. Haluan tehdä asiat huolella ja onnistua. Tahdon näyttää kynteni. En halua tehdä mitään rimaa hipoen.”
Raija myöntää, että elämä on hektistä. Työpäivät venyvät pitkiksi, ja iltaisin on poikien kuskaamista sähly- tai jääkiekkoharrastuksiin. Kun pojat treenaavat, Raija lenkkeilee tai tekee töitä.
”Välillä pojat komentavat, että nyt äiti läppäri kiinni.”
Muusikkopuolison epäsäännöllisten työaikojen ansiosta Raija voi tehdä arkisin pitkiä työpäiviä. Juhan keikat painottuvat viikonloppuihin, ja viikolla hän on kotona.
”Kaikkein tärkeintä on se, että kotiasiat ovat kunnossa. Olen siitä tosi onnellinen.”
Yhteistä aikaa
Pitkän, 27 vuotta jatkuneen parisuhteen ja 20 vuotta kestäneen avioliiton aikana pari on kasvanut yhdessä aikuisiksi.
”Kun tapasimme, olimme ihan lapsia. Meillä kävi hirveä säkä siellä futiskentällä.”
Nykyään Raija ja Juha viettävät kahdenkeskistä aikaa liikkumalla. He käyvät kuntonyrkkeilyssä ja juoksevat kahdeksan kilometrin lenkkejä kotimaisemissa Tuusulassa. Kotona käy kerran viikossa joogaohjaaja, joka vetää heille oman tunnin olohuoneen lattialla.
Jos aikaa on enemmän, pari buukkaa toisilleen yllätysmatkoja tai illallisia ravintoloihin. Kun Raija on kuormittunut, Juha osaa lausua ne oikeat sanat: nyt lähdetään lenkille. Yhdessä juostessa höyryt pääsevät ulos.
Toisaalta molemmilla on myös omat juttunsa.
”Emme yritä elää toistemme kautta. Olisi hirveää, jos minulla ei olisi mitään muuta elämää kuin se, että odottelisin Juhaa kotiin keikalta.”
Kolmas syöpä
Taas? Voiko tämä olla totta, Raija ajatteli kesällä 2007. Hän puhui puhelimessa äitinsä kanssa. Äidillä oli todettu jälleen syöpä, jo kolmannen kerran. Nyt kasvain oli rinnassa.
Tällä kerralla sekä Raija että äiti uskoivat, että sairaudesta voi parantua. Luotto lääketieteeseen oli kova.
Onneksi kasvain huomattiin varhain. Onneksi se saatiin poistettua leikkauksella.
Nyt äiti on terve, on ollut jo kymmenen vuoden ajan. Hän on hyvinvoiva seitsemänkymppinen eläkeläinen.
”Terveydestä pitää olla onnellinen. Olen nähnyt omakohtaisesti, että syövästä voi tosiaan selvitä – vaikka kolmekin kertaa.”
Tapahtumat ovat antaneet Raijalle sisua ja taistelutahtoa. Ennen kaikkea ne ovat opettaneet kiitollisuutta elämää kohtaan.
Julkaistu Kotiliesi 10/2017
Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista:
PAM:n puheenjohtaja Ann Selin selvisi rintasyövästä: ”Edesmennyt äitini tuli uniini lohduttamaan”
Kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan rankka lapsuus: ”Tuntui, että isä yritti tuhota persoonallisuuteni”
Ohjaaja Kaisa Korhonen: ”Kokemus isän rakkaudesta ei häviä koskaan”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Äidin sairaudet opettivat Raija Tapion ottamaan vastuuta: ”Elämänvaihe opetti, että sairaudet ovat osa elämää”