Tarinat

Alpakat toteuttivat Sini Honkalan yrittäjäunelman Mathildedalin ruukkialueella ja kehräämössä

Sini Honkala opiskeli viisikymppisenä ensin maisteriksi ja hylkäsi sitten fysioterapeutin uransa. Syynä olivat alpakat. Nyt hän elää miehensä Petrin ja eläinlaumansa kanssa todeksi unelmaansa satavuotiaassa hirsitalossa idyllisessä pikkukylässä.

Sini Honkala nostaa vesitonkat rivakasti maitokärryihin Mathildedalin ruukin työläisasunnon pihassa. Hän lähtee työntämään lastia alas rinnettä, kohti pellolla laiduntavia huacaya-alpakoita. Koirat Ruu ja Elli kipittävät emännän kannoilla.

Ensimmäisenä aamuaterialle kiirehtii kaunis Creme Brulee. Tyttöalpakat ovat saaneet nimensä jälkiruokien ja samppanjoiden mukaan, pojat puolestaan kuubalaisten sika- rien. Sini silmäilee, että kaikki eläimet voivat hyvin ja antaa niille juomaa ja kivennäistä.

Hän kuvaa kasvattejaan sympaattisiksi ja persoonallisiksi eläimiksi. Pörröturkit laiduntavat ympäri vuoden ruukin kartanon pelloilla. Emäntä tuntee 30:sta alpakastaan jokaisen nimeltä.

”Tuo poika on Don Candido”, hän osoittaa korviaan höristävää tyyppiä.

Mathildedalin työläistalo
Honkaloiden koti Mathildedalissa on vanha työläistalo vuodelta 1918. Se toimi aikoinaan useamman perheen kotina. Honkalat muuttivat taloon vuonna 2013.

Sini ja Petri Honkala ovat heränneet talossaan aamuvarhaisella, panneet ensi töikseen tulet keittiön puuhellaan sekä pönttöuuneihin, keittäneet kahvit ja syöneet kuuden minuutin lähikananmunat.

He asuvat punamultaisessa, mansardikattoisessa talossa, joka oli aikoinaan useamman perheen koti. Nyt yläkerran hellahuoneiden väliltä on kaadettu seinät. Talo oli hankittaessa hyvässä kunnossa ja vain keittiö remontoitiin perusteellisemmin, koska Sini halusi sinne puulieden. Lapset Antti, 28, ja Lotta, 26, asuvat ja opiskelevat jo tahoillaan.

Leena ja Sini

Vesangalta ruukkiin

Mathildedalin ruukkimiljöö vanhoine rakennuksineen, koskineen ja jalopuineen on mykistävän kaunis paikka elää ja tehdä töitä. Sini ja Petri Honkala ovat asuneet kylässä, hoitaneet alpakoitaan ja käsityöpuotia nelisen vuotta. Alpakkakehräämö on toiminut kaksi vuotta.

Sinin pitkäaikainen ystävä ja yhtiökumppani Leena Rajala houkutteli heidät muuttamaan Keski-Suomesta tänne. Petri on ammatiltaan fysioterapeutti, mutta hän auttaa villakehräämöllä aina kun ehtii. Myös Leenan mies Jussi tulee kehräämölle hommiin päivätöidensä jälkeen.

Sini saapui pittoreskiin ruukkikylään 2. kesäkuuta 2012 suoraan Englannista. Hän tuli kuorma-autolla, jonka kyydissä oli viisi alpakkaa. Ensi alkuun hän asui Rajaloiden ”verkmestarin” talon piharakennuksessa. Petri oli vielä Keski-Suomessa myymässä heidän kotiaan, Vesangan Wanhaa rautatieasemaa. Kun vanha koti meni kaupaksi, Honkalat ostivat Mathildedalin talon.

”Muutimme tunnelmallisesta kodista toiseen tunnelmalliseen kotiin. Mutta täällä olemme aivan kylän ytimessä, mikä on meille tärkeää”, Sini kertoo.

Kotiutuminen on käynyt helposti. Useimmat kylän 130 ympärivuotisesta asukkaasta ovat muualta tulleita, samanhenkisiä ja samanikäisiä ihmisiä. Palveluiksi Honkaloille riittävät kauppa, ravintola, baari ja leipomo. Kylän tapahtumissa esiintyy usein Ruukin rengit -bändi, jossa Petri soittaa bassoa.

Kiireisiä aikoja

Syksy ja joulunalusaika ovat alpakkayrittäjällä kiireistä aikaa, ja töitä tehdään silloin usein jo valmiiksi väsyneinä. Kesä on painettu kuusipäiväistä viikkoa, koska Mathildedal on silloin täynnä kesäasukkaita ja turisteja ja puoti on auki.

 

Alpakat synnyttävät alkukesästä ja se työllistää kovasti. Aina Sini ei ole ehtinyt hätiin. Viime kesänä Mathilda–alpakka vasoi laitumelle. Tien laidassa tapahtumaa seurasi hiirenhiljaa noin 200 kesäasukasta ja turistia.

Leena ja Sini kehräämössä

Pian synnytysten jälkeen tapahtuvat astutukset. Sini Honkala on ylpeä jalostukseen sopivista, kuudesta alpakkaorhestaan, jotka hän on tuottanut Englannista ja Tasmaniasta. Kaikkiaan hänellä on 30 hyacayaa.

Syksyllä kehräämössä hurisevat koneet, kun Sini ja Leena kehräävät lankaa omien ja muiden suomalaisten, noin 40 alpakankasvattajan eläinten villoista. He valmistavat tarvittaessa lankaa myös villisilkistä sekä ylämaankarjan ja koiran villasta.

Hienon hienosta alpakkalangasta he teettävät kankaita, vaatteita ja asusteita paikallisilla yrittäjillä ja liettualaisessa neulomossa. Mallit suunnitellaan yhdessä ompelijoiden kanssa.

Alpakat aseman pihalla

Sini Honkalan rakkaus alpakoihin syttyi perheen asuessa 1990-luvulla Michiganissa, Yhdysvalloissa. Silloin Sini työskenteli vielä fysioterapeuttina. Hän näki Country Living -lehdessä kuvia alpakoista – ja se oli menoa.

Ensimmäiset omat chileläiset alpakat saapuivat Honkaloille vuonna 2004 Vesangan Wanhalle asemalle. Kauniit kamelieläimet saapuivat Suomeen ykkösluokan lennolla.

”Oli 20 astetta pakkasta ja lunta puolireiteen, kun tulin töistä kotiin. Kolme kantavaa alpakkaa seisoi aseman pihalla”, Petri muistelee neljän ensimmäisen alpakan tuloa talouteen.

”Moni oli sanonut meille, ettei tuollaisia kauriita saa tuoda Suomeen. Minulle on naureskeltu, muttei naureta enää”, Sini sanoo.

Viimeistään kehräämö toi hommaan uskottavuutta. Sini soitti Leenalle vuonna 2011 ja kysyi, perustetaanko kehräämö. Suomessa kukaan ei kehrännyt tuolloin teollisesti alpakkaa.

”Onhan se vähän hullua, että kun täytin 50, opiskelin ensin gerontologian maisteriksi mutta sitten pistinkin pystyyn kehräämön”, Sini sanoo.

Alpakat ovat Sinin unelma. Petri on halunnut tukea unelmaa, vaikka Suomen alpakkapioneereina he ovat joutuneet vääntämään monesta asiasta.

”Ihanaa, että minulla on mies, joka tukenut minua. Petri se meillä usein siivoaakin ja käy kaupassa”, Sini kiittelee.

Alpakat laitumella
Hurmaavat hyacaya-alpakat Creme Brulee, Parellada, Luminita, Pilkku ja Vanilla Sky laiduntavat ympäri vuoden ruukin mailla.

Myös perheen lapset ovat oppineet alpakoista monenlaista. Kerran Sinin ollessa reissussa hän neuvoi poikaansa Anttia puhelimitse, kuinka alpakan synnytys hoidetaan.

Ja hoituihan se. Tytär Lotta on erityisen innostunut alpakoiden hoidosta ja villan käsittelystä. Lotasta vanhemmat toivovatkin työn jatkajaa. Maisteriksi biolääketieteestä valmistuvalla tyttärellä toki voi olla muitakin suunnitelmia.

Niin paljon kuin Sini eläimiään rakastaakin, niiden hoitaminen on välillä raskasta, koska se on hyvin sitovaa. Mihinkään ei voi lähteä ilman tuuraajaa. Mutta aina kun Sini pääsee laumansa keskelle, hän tulee hyvälle tuulelle.

Sini ja Petri Honkalan makuuhuone sijaitsee talon yläkerrassa.
Sini ja Petri Honkalan makuuhuone sijaitsee talon yläkerrassa. Sinne on päätynyt myös Amerikasta löytynyt vanha musta senkki, joka kuului aikoinaan paikalliselle kuvataiteilijalle. Hänen töitään on sängyn yläpuolella.

Kehräämössä hurisee

Villaa on kehräämössä joka puolella. Ruskeaa ja vaaleaa, kaunista ja pehmeää. Leena Rajala istuu koneen äärellä vuodelta 1926 peräisin olevassa puusepänverstaassa, nykyisessä kehräämössä. Hänen koiransa Leo ja Merri kurvailevat sinne tänne.

Leena vahtii Kanadasta tullutta konetta, joka ”kertaa lankaa”. Mistään suurtuotannosta ei naisten yrityksessä ole kyse. Päivässä valmistuu vain muutama kilo lankaa.

”Me olemme designkehräämö”, Leena kehaisee.

Alpakan alusvilla on pehmeää
Alpakan paksun turkin uumenista paljastuu hieno, pehmeä villa. Villasta kehrätty lanka on hienon hienoa.

Ympärillä hääräävien koirien määrää ei sovi ihmetellä, koska niiden kautta Sini ja Leena ovat aikoinaan tutustuneet. He kohtasivat koirapuiston portilla Helsingissä vuonna 1987. Molemmilla oli silloin hihnan päässä suursnautseri. Nyt heidän lancashiren karjakoiransa ovat sukulaisia keskenään.

”Kun Sini ja Pete tulivat meille Mathildedaliin kylään kahdeksan vuotta sitten, päätimme, että ryhdymme tekemään yhdessä jotain, jossa koiratkin voivat olla mukana”, Leena kertoo.

Nyt Sini vastaa villan pesusta ja karstaamisesta ja Leena langan teosta. Puodissa myyjinä touhuavat molemmat.

Joulua kohti työtahtia kiristävät käsityöalan messut, joilla naiset käyvät myymässä tuotteitaan. Mathildedalissa ehditään kuitenkin koristella puita jouluvaloilla ja ripustaa havuköynnöksiä kehräämöön ja puotiin. Teijon pieneen kirkkoon istahdetaan laulamaan kauneimpia joululauluja.

Milloinkaan Sinillä ja Leenalla ei ole niin kiire, että he eivät ehdi istua alas ”kello viiden viinille”. Se nautitaan kehräämön konttorilla, ja lasissa on silloin mieluiten samppanjaa. Marraskuun tiheässä hämärässä hetki on erityisen tarpeen.

Alpakkakehräämön myymälä
Alpakkakehräämön yhteydessä on myymälä, jossa myydään ylellisiä, alpakanvillasta tehtyjä tuotteita. Kesäaikaan puodissa on ”miesparkki”, jossa alpakkatuotteita ostelevien naisten puolisot voivat

Jouluna nautitaan sushia

Aatonaattona ruukkikylä hiljenee. Sini ja Leena pitävät puotia muutaman tunnin auki, jotta viime hetken lahjanostajat saavat sukkansa ja huivinsa. Illalla Honkalat ja Rajalat menevät muiden kyläläisten lailla vanhaan valimorakennukseen, joka on ääriään myöten täynnä väkeä. Valimossa palavat kynttilät, pappi Perniöstä puhuu ja kansa laulaa joululauluja. Koiratkin ovat hartaudessa mukana.

Vuonna 2015 joulun alla Honkaloilla piti sen verran kiirettä, että piparkakkutaikina syötiin paistamattomana joulun jälkeen. Vaikka Sini on jouluihminen, asioita ei suoriteta pakkomielteisesti. Se, mitä ei ehditä tehdä ennen joulurauhan julistusta, tehdään seuraavana vuonna.

Honkaloille tärkeintä on se, että lapset, heidän kumppaninsa ja kaverinsa sekä omat sisarukset perheineen tulevat jouluksi. Joulupäivänä iso porukka istuu keittiön lähes nelimetrisen pöydän ääreen. Silloin nautitaan lasten valmistamaa sushia. Aterian jälkeen pelataan yöhön asti Afrikan tähteä, Trivial Pursuitia tai Monopolia.

”Meille kokoontuu rento porukka, jolle käy kaikki paitsi pienet kengät”, Sini sanoo.

Mathildedalin ruukin kartanon pelloilla.
Alpakat laiduntavat Mathildedalin ruukin kartanon pelloilla.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 8/16.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Alpakat toteuttivat Sini Honkalan yrittäjäunelman Mathildedalin ruukkialueella ja kehräämössä

Sinun täytyy kommentoidaksesi.