Tarinat

Essi, 27, jätti lestadiolaisuuden – yhteisön opit saivat mielenterveyden järkkymään

Essi Mutanen piti kuolemaa ainoana toivonaan. Kun hän jätti vanhoillislestadiolaisuuden, hän ymmärsi, miten haitallisia liikkeen opetukset olivat hänelle olleet. Mullistavinta on ollut vapaus ajatella.

Essi Mutanen, 27, poseeraa rintaliiveissä ja pikkuhousuissa peilin edessä kännykkä kädessään. Korvissa on renkaat. Tukka on sidottu korkealle nutturalle.

Silmiä kehystävät kissamaiset rajaukset. Huulet ja posket hehkuvat punaisina.

Neljä vuotta aiemmin Essi ei olisi julkaissut tällaisia kuvia sosiaalisessa mediassa.

Hän ei olisi marssinut Helsinki Pride -kulkueessa ja huutanut: ”Tältä näyttävät suviseurat taivaassa!”

Essi kuului 24 vuotta vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen, jossa meikkaaminen, paljastaviin vaatteisiin pukeutuminen, itsensä koskettaminen ja homoseksuaalisuus olivat syntiä.

Viime vuosina hän on ymmärtänyt, miten rikkovia yhteisön opetukset hänen mielelleen olivat.

Ulkopuolinen maailma näyttäytyi pahana ja vaarallisena

Essi kasvoi Pohjois-Suomessa pienellä paikkakunnalla, syrjässä asutuskeskuksista. Yhdeksänlapsinen perhe oli alueen ainoita vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön kuuluvia.

Lapsuudessa oli paljon turvallisuutta. Oli lämmintä ruokaa ja vaatteita. Oli välittävät vanhemmat, jotka osoittivat kiinnostustaan, kuskasivat ja viettivät aikaa lastensa kanssa. Oli sisaruksia, joiden kanssa leikkiä.

”Tietyllä tavalla se lisäsi kahtiajakoa. Ajattelin, että tämä on ainoa turva maailmassa. Kaikki muu on pahaa ja vaarallista”, Essi sanoo.

Vanhoillislestadiolainen yhteisö opettaa, että vain uskonyhteisön oppeja ja elämäntapaohjeita noudattavat pelastuvat ja pääsevät taivaaseen. Muut joutuvat helvettiin.

Essi oppi, että vanhemmille kiukuttelu ja kynsien värittäminen punaiseksi olivat syntejä siinä missä sisaruksen lyöminenkin. Hän sisäisti, että uskovaiset eivät käytä korvakoruja, kuuntele popmusiikkia tai tanssi.

Lapsen silmissä opettaja, jonka korvissa roikkuivat korvakorut, vaikutti epäilyttävältä. Ihminen, joka ei pääse taivaaseen, ei voinut olla luotettava.

Kahtiajakoa syvensivät tapahtumat uskonyhteisön ulkopuolella. Essi kertoo, että liikkeen ulkopuolinen henkilö kohdisti häneen seksuaaliväkivaltaa.

Essi alkoi uskoa, että vain yhteisö ja Jumala pystyisivät pitämään hänet turvassa.

Psykoterapeutti: uskolla perusteltu kontrolli on hengellistä väkivaltaa

Hengellinen väkivalta tarkoittaa uskolla perusteltua kontrollointia, manipulointia, syyllistämistä ja pelottelua. Siihen liittyvät teemat ovat yksi psykoterapeutti ja tietokirjailija Katriina Järvisen osaamisalueista.

Hänen vastaanotolleen hakeutuu asiakkaita etenkin kolmesta uskonyhteisöstä: lestadiolaisuudesta, helluntailaisuudesta ja Jehovan todistajista.

Yhteistä näille ryhmille ovat Järvisen mukaan yhteisön korostunut merkitys ja se, että yksilön uskon lujuus on suurennuslasin alla.

Uskon palavuutta saatetaan mitata lähes kaikilla henkilökohtaisen elämän osa-alueilla: ihmissuhteissa, seksissä, lapsiluvussa, päihteiden käytössä ja ajanvietossa.

”Yhteisöt puuttuvat yksilön elämässä asioihin, joihin kenelläkään ei ole oikeutta puuttua”, Järvinen tiivistää.

Elämäntapaohjeiden tarkoitus on suojata uskovaisia yhteisön ulkopuoliselta pahalta maailmalta.

”Yleensä näihin yhteisöihin liittyy ajatus, että ainoastaan meidän yhteisömme pelastuu tuholta tai helvetiltä”, Järvinen sanoo.

Tyttöjen oli varottava poikien katseita

Varoittava esimerkki. Sellainen pornoa katsellut ja itseään tyydyttänyt nuori mies oli.

Kirjeessä nuori mies tunnusti syntinsä ja pyysi niitä anteeksi.

Lestadiolaisessa kansanopistossa opisto-opettaja luki kirjeen salillisille nuoria ääneen ja teki selväksi, että itsensä koskettelu oli kielletty.

”Pukeutukaa sisaret niin, että veljetkin pysyvät uskossa”, oli lause, joka toistui saarnoissa ja nuorten tilaisuuksissa.

Oli varottava, etteivät poikien katseet eksy tyttöjen kehoihin. Katseet ja kosketukset oli varattu avioliittoa varten.

Tyttöjen illoissa aikuiset naiset kertoivat 16-vuotiaille tytöille synnytyksissä tulleista repeämistä.

Kymmeniä vuosia vanhemmat miehet saarnasivat puhujanpöntöistään, kuinka naiset on tehty hoivaamaan, miehet tuomaan leivän pöytään.

Essiä ahdisti.

Ei lupaa valita tai kyseenalaistaa. Ei lupaa tutkia omaa kehoa itse. Ei lupaa ehkäisyyn, toistuvia raskauksia. Jokainen lapsi olisi otettava ilolla vastaan.

Essi tiesi, ettei kykenisi siihen. Kuolemakin tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Siksi hän ei voisi mennä naimisiin. Siksi hänen kohtalonaan olisi jäädä ilman rakkautta.

Essi todisteli itselleen ja muille olevansa hetero

Essi muistaa heppasarjisten kauniit päähenkilöt. Hän muistaa, kuinka ihanalta tyttö lastenleirillä tuoksui. Toisen läheltä ei olisi halunnut lähteä. Aivan kuin tytön ympärillä olisi ollut taikapölyä.

Mutta tyttöjä ei saanut pitää viehättävinä.

Suviseuroissa, vanhoillislestadiolaisten kesätapahtumassa, hengelliset johtajat lukivat esirukouspyyntöjä, joissa kirjoittajat pyysivät voimaa kamppailla homoseksuaalisia taipumuksia vastaan.

Joka kerta, kun Essi katseli teininä Pinterestissa kuvia naisista, syyllisyys valtasi hänet. Hän poisti selaushistoriansa, etsi miesten kuvia ja vakuutti syttyvänsä myös miehistä.

Hän alkoi pitää kirjaa: X päivää ilman epäpuhtaita ajatuksia.

Hän todisteli jatkuvasti omaa heterouttaan itselleen ja muille: eihän sellainen ihminen voi olla lesbo, joka ihastuu myös poikiin.

”Biseksuaalisuus oli sana, jota en koskaan kuullut lestadiolaisessa yhteisössä. Sitä ei ollut olemassakaan. Pääasia oli, ettei ole homo tai lesbo. Silloin on edes jonkinlaiset mahdollisuudet elää lestadiolaisessa yhteisössä”, Essi kertoo.

Seksuaalisuuden kontrolloimisella voi olla vakavia seurauksia

Seksuaalisuus on normaali ihmisen kehitykseen liittyvä asia. Itsetyydytyksen avulla ihminen oppii tuntemaan oman kehonsa ja mieltymyksensä, sanoo psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja kliininen seksologi Peppi Sievers.

Sievers on taustaltaan myös teologian tohtori ja pappi. Siksi hänen asiakkaikseen hakeutuu paljon ihmisiä hengellisistä taustoista. Asiakkaista noin kolmasosa tulee jostain uskonyhteisöstä.

Vastaanotollaan Sievers on nähnyt, millaisia seurauksia seksuaalisuuden kontrolloimisella voi olla. Seksuaalisuus voi näyttäytyä häpeällisenä ja sinkkuus ainoana vaihtoehtona suurperheelle. Omia rajoja ei välttämättä ole.

Vaatimus esiaviollisesta seksistä pidättäytymisestä saattaa johtaa onnettomiin avioliittoihin.

”Jos ihmiset menevät naimisiin ilman, että he ovat tutustuneet itseensä ja toisiinsa seksuaalisessa mielessä, voi käydä niin, että ihmiset ovat mieltymyksiltään täysin epäsopivat toisilleen”, Sievers sanoo.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat. Kaapista ulos tulleen henkilön viereen ei välttämättä tulla enää ehtoollisella. Osa kokee painostusta seksuaalisuuden ”korjaamiseen”.

Pelko siitä, että ei kelpaa yhteisölle tai Jumalalle tuottaa epätoivoa, itseinhoa ja ahdistusta, jopa itsemurha-ajatuksia.

”Heidän koko olemuksensa on yhteisön silmissä syntiä. Se voi olla hyvin traumaattista”, Sievers sanoo.

Sievers muistuttaa, ettei seksuaalinen suuntautuminen ole valintakysymys. Kyse on biologisesta ominaisuudesta, jota ihminen ei voi tahdon voimalla muuttaa.

Lue myös: Lestadiolaisuudesta kirjoittava Pauliina Rauhala: ”Hoitokokoukset ovat kipeä trauma”

Syntien anteeksi pyytämisestä tuli pakkotoiminto

Essi ryhtyi suorittamaan liikkeen oppeja kirjaimellisesti. Helvetin pelko synnytti tunnollisen uskovaisen, joka yritti pitää ajatuksensa kurissa.

Joka kerta, kun mieli vaelsi naisten kehoihin, Essi lupasi repiä likaiset ajatukset mielestään. Hän soitti läheisilleen ja pyysi synninpäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä.

Joka kerta, kun liikettä kritisoiva tai kyseenalaistava ajatus, ärsytys sukupuolirooleista saarnaavaa vanhaa miestä kohtaan, kiukku tai vihan tunne lipui mieleen, hän tarttui puhelimeen.

Syntien anteeksi pyytämisestä tuli pakkotoiminto.

Olo oli jatkuvasti ahdistunut. Essi pelkäsi liikkua kaupungilla. Hän alkoi saada ahdistuskohtauksia hengellisissä tilaisuuksissa. Saarnojen kuuntelemisesta tuli mahdotonta.

Opiskelu- ja työkyky menivät. Äiti kuoli. Tuli hoitojaksoja psykiatrisella osastolla.

Essi aloitti 10 vuotta jatkuneen psykoterapian. Ensimmäiset viisi vuotta hän kieltäytyi kehollisista harjoituksista, varoi kritisoimasta yhteisöään.

Vaati aikaa sisäistää terapeutin sanat: ajatukset eivät voi satuttaa ketään.

Eropäätöksen tehtyään Essi suuntasi kaupan meikkihyllylle

Ensimmäistä kertaa Essi oli varma päätöksestään. Hän lähtisi vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä.

Oli joulukuu 2020. Essi kuunteli podcast-jaksoa, jossa Kaarle Hurtig ja Elsi Sloan puhuivat, millaista oli kasvaa uskonyhteisössä ja jättää se taakseen.

Keskustelu kolahti. Se oli henkinen koskisormi normeille.

Essi kirjoitti päiväkirjaansa, millaista elämää haluaa elää, millaiset korvakorut hankkii, millaisen parisuhteen tahtoo ja mitä puoluetta hän äänestäisi.

Seuraavana iltana hän hiipi Prisman meikkiosastolle etsimään ripsiväriä. Oli googlattava, mitä extra long lashes ja bambi lashes tarkoittivat.

Samaan aikaan jännitti, pelottikin. Entä jos joku tuttu tulee vastaan ja kertoo isälle?

Essi päätti odottaa läheisille kertomista siihen asti, kunnes terapeutti palaisi joululomalta. Kun päivä koitti, Essi kirjoitti jokaiselle perheenjäsenelleen ja ystävälleen viestin. Hän kertoi, että oli päätöksensä tehnyt ja olevansa pahoillaan aiheuttamastaan surusta.

Puhelimeen alkoi kilistä viestejä. Essi makasi sängyssä ja kuunteli Hozierin Take Me to the Church -kappaletta.

Ihmiset itkivät. Lähipiiriin kuuluva lapsi oli hädissään siitä, että Essi joutuu helvettiin eikä näe äitiään. Tuntui kuin raaja olisi revitty irti.

Irtautuminen on verrattavissa eroon lapsuudenperheestä

Uskonyhteisöstä lähteminen on kriisi. Ihminen saattaa käydä kaupankäyntiä irtautumisajatusten kanssa vuosia ennen varsinaista päätöstä, psykoterapeutti Katriina Järvinen sanoo.

”Kaupankäyntivaiheeseen voi liittyä monia pelkoja: Mitä jos joudunkin helvettiin? Entä jos minusta tulee alkoholisti, huumeidenkäyttäjä tai prostituoitu?” Järvinen sanoo.

Eropäätöstä saattaa vaikeuttaa pelko tärkeiden ihmisten ja yhteenkuuluvuuden menettämistä.

Myös ulkomaailma voi tuottaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita. On vaikea osallistua keskusteluun lapsuuden suosikkibändeistä, jos musiikin kuuntelu on ollut kiellettyä. Ihminen saattaa kokea tarvetta piilotella omaa hengellistä taustaansa.

Yhteisöstä lähteminen on Järvisen mukaan verrattavissa siihen, että ottaisi eron lapsuudenperheestä. Järvinen on itse kertonut julkisuudessa eronneensa helluntailaisuudesta.

”Ihminen on pakotettu tuottamaan ison pettymyksen. Sellaisen ihmisen, joka ei ole ollut uskonyhteisössä, voi olla vaikea ymmärtää, miksi irtautuja kokee syyllisyyttä, vaikka ei pidä yhteisön opetuksia enää oikeina.”

Kaikki eivät pääse helvetin pelosta erovaiheen jälkeenkään. Järvisen mukaan Jeesus, Jumala ja helvetti ovat teemoja, jotka toistuvat psykiatrisilla osastoilla.

”Moni tietää jo ennen eroa, että edessä on vaikea tie, josta ei selviä yksin. He hakeutuvat vertaistuen ja ammattiavun piiriin. Se on loistava asia.”

Ulostulo kaapista koetteli lähes kaikkia ihmissuhteita

Kesällä 2022 asiaa ei voinut enää kieltää. Todellisuus lävähti kasvoille Helsinki Priden naisten bileissä.

Avonaisia jakkuja, punaisia huulia, pitkiä hiuksia – vau!

Sinä iltana Essi myönsi itselleen olevansa biseksuaali. Kaapista tuleminen koetteli lähes kaikkia ihmissuhteita. Osa ihmissuhteista katkesi.

”Ihmiset, jotka olivat jotenkin hyväksyneet lestadiolaisuudesta lähtemiseni, empivät uudelleen.”

Kun Essi aloitti parisuhteen muunsukupuolisen henkilön kanssa, osa kieltäytyi katsomasta yhteiskuvia. Häntä yritettiin käännyttää ja hänelle kerrottiin, että Raamattu tuomitsee ”homouden toteuttamisen”.

”Jouduin perustelemaan silloisen rakkauden kohteeni sukupuolta, joka tuntui täysin epäolennaiselta asialta. Olin rakastunut ja olisin halunnut fiilistellä sitä läheisteni kanssa.”

Lähipiirissä oli myös ihmisiä, jotka iloitsivat Essin puolesta alun varauksellisen suhtautumisen jälkeen.

”Tuntui merkittävältä, että joku lestadiolainen laittoi minulle viestillä sateenkaariemojin”, Essi sanoo.

Essi kritisoi somessa uskonyhteisöjen vallankäyttöä

Pari kuukautta uskonyhteisöstä lähtemisen jälkeen Essi istui junassa.

”Tajusin, ettei minun tarvitse synnyttää suurperhettä. Voin saada kosketusta, rakkautta ja perheen ilman, että minun täytyy uhrata koko kehoni ja itsemääräämisoikeuteni. Aivan kuin sisältäni olisi lähtenyt vierasesine pois”, Essi sanoo.

Mullistavinta Essille on ollut vapaus ajatella. Hän ei aio olla enää hiljaa.

Essi tekee uskonyhteisöjen harjoittamaa vallankäyttöä kritisoivaa sisältöä Instagramissa nimimerkillä @prinsessamielikki.

Kritiikin tavoitteena ei ole kieltää uskonyhteisöjen olemassaoloa. Essi haluaa, että jokaisella olisi vapaus valita, mihin uskoo ja miten elämäänsä elää.

Hän toivoisi lisää liikkeen sisäistä keskustelua naistenoikeuksista ja että yhteisö tunnustaisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolon.

Tällä hetkellä homofobia pitää ihmiset kaapissa tai pakottaa jättämään yhteisön.

”Sellainen yhteisö ei ole Jumalan valtakunta, joka ajaa ihmisiä pois sen takia, että he ovat, mitä he ovat”, Essi sanoo.

Lue myös Seura.fi: Jehovan todistajasta tuli joulupukki: ”Tunnelma keikkojen jälkeen oli euforinen – aikamoinen kokemus ihmiselle, jolla ei ole ollut koskaan omaa joulua”

Elämä tuntuu elämisen arvoiselta

Essi ajatteli teini-ikäisestä lähtien, että kuolema olisi hänen ainoa toivonsa. Viime vuosina elämä on tuntunut elämisen arvoiselta.

”Lestadiolaisessa yhteisössä kasvaminen yhdistettynä muihin traumakokemuksiin on vaikuttanut mielenterveysongelmiini. Se, että olen kolme, neljä vuotta rakentanut oman näköistä elämää, irtautunut lestadiolaisesta liikkeestä ja tullut kaapista, on ollut edellytys toipumiselle”, Essi sanoo.

Essillä on koti Tampereella, ympärillä ystäviä. Viime keväänä tuli ylioppilaslakki. Syksyllä alkoivat journalistiikan opinnot Tampereen yliopistolla.

Essi nauttii, kun saa herätä aamulla sängystä ja katsoa vastapäätä näkyvää kaunista taloa. Hän nauttii tanssimisesta, lenkille lähtemisestä, kuulokkeista kaikuvasta musiikista.

Kulunut kesä oli onnellista aikaa. Silloin kuulokkeissa soi Rebekka Holin Huoleton.

Kotiliesi on nähnyt lääkärin ja psykologin kirjoittamia lausuntoja sekä päätöksen Essin osastohoidosta. Asiantuntijat kommentoivat aihetta yleisellä tasolla.

Lue myös Seura.fi: Lestadiolaiset maalitauluna – Miksi vakaumuksesta saa vapaasti pilkata? ”Kuuluu kuvioon, että uskovaisten kuuluu saada vihaa”