Tarinat

Suomessa on vähemmistö, joka elää eristyksissä neljän seinän sisällä – mutta vain harva tietää ”hikikomorien” olemassaolosta

Hikikomori on Japanissa alkunsa saanut ilmiö, jossa eristäydytään kaikelta sosiaaliselta elämältä. Suomessakin on ”hikkyiksi” itseään kutsuvia ihmisiä, jotka eivät astu päivänvaloon juuri koskaan.

Hikikomori saattaa sanana kuulostaa suomalaiselle kaukaiselta asialta, mutta se ei ole. Hikikomori on japania ja viittaa 1980-luvun Japanissa havaittuun ilmiöön, jossa erityisesti nuoret miehet eristäytyvät kaikelta sosiaaliselta elämältä. Japanissa on puolesta miljoonasta miljoonaan hikikomoria eli eristyksissä elävää ihmistä.

Vuosien saatossa ilmiö on levinnyt muuallekin maailmaan – myös Suomeen.

Lue myös: 8 vinkkiä: Näin kannustat kotona vetelehtivää nuorta

Hikikomoreiden elämä keskittyy tietokoneen ympärille. He astuvat ulos vain pakon sanelemana, esimerkiksi kauppaan, mutta sinnekin mahdollisimman harvoin ja hiljaisina aikoina. Päivärytmi on suurin piirtein tällainen: herää, pelaa tietokoneella, mene nukkumaan. Ainoat sosiaaliset kontaktit ovat verkossa.

”Hikikomoreita pelottavat sosiaaliset kontaktit, ja he yrittävät välttää niitä mahdollisuuksien mukaan. Arki on sitä, ettei poistuta kotoa, käytetään paljon nettiä ja pelataan”, kuvailee Ari Haasio, tietokirjailija ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun kirjastoalan yliopettaja.

Haasio törmäsi itse hikikomori-kulttuuriin seitsemän vuotta sitten pienessä uutisessa. Hän luki japanilaisia tutkimuksia aiheesta ja ryhtyi tutkimaan suomalaisia hikikomoreita keräämällä aineistoa hikikomoreiden keskustelupalstalta.

Hikikomori-ilmiön laajuudesta Suomessa ei ole tietoa, mutta keskustelupalstan aktiivisuus ja Haasion tekemät haastattelut sosiaaliviranomaisten kanssa ovat antaneet osviittaa siitä, että Suomessa on elänyt jo jonkin aikaa sosiaalisesti vetäytyneitä ihmisiä, joista osa kutsuu itseään hikikomoriksi tai ”hikkyksi”. Suurin osa suomalaisista hikkyistä on 16–30-vuotiaita miehiä.

”Suomessa sosiaalisesti vetäytyneet ovat eläneet omaa elämäänsä kauan, ilman että ilmiöön on kiinnitetty huomiota. Hikikomoreita on varmasti Suomessa enemmän, kuin luulemme.”

Japanissa hikikomorit elävät äitinsä hoivassa aikuisikään asti

Hikikomorit elävät hieman erilaisissa oloissa kulttuurin mukaan. Japanilaiset hikikomorit asuvat yleensä vanhempiensa luona, omassa huoneessaan. Tämä johtuu siitä, että japanilaisessa kulttuurissa on tapana, että äiti huolehtii lapsestaan siihen asti, kunnes lapsi menee naimisiin. Hikikomori voi siis elää keski-ikään asti iäkkään äitinsä elättämänä.

”Japanilaisessa kulttuurissa on taipumus, että avioiduttuaan nainen jää kotiin. Tämä on vanhakantainen ajattelumaailma, joka heijastuu siihen, että äiti hoitaa lapsensa, oli hän sitten 22 tai 42.”

Japanin hikikomori-ilmiön laajuutta selitetään sillä, että Japanissa nuorilla on kovat paineet menestyä koulussa ja työelämässä. Jos nuori ei onnistu elämässään toivotulla tavalla, hän on koko perheen häpeä. Päätös eristäytyä huoneeseensa voi olla seuraus nuoren kokemista voimakkaista paineista ja epäonnistumisen tunteista.

Hikikomoriksi ryhtyminen ei kuitenkaan ole nuorelle tie hyväksytyksi tulemiseen, sillä Japanissa hikikomoreita pidetään yleisesti ongelmana. Harva vanhempi toivoo eristäytynyttä elämää lapselleen.

”Yleensä vanhemmat toivoisivat, että nuoret eläisivät toisella lailla. Mutta muutoksen aikaansaaminen on usein hyvin vaikeata.”

Lue myös: Tunnista masennuksen oireet – näitä merkkejä kannattaa tarkkailla!

Hikikomori Suomessa: Näkymätön vähemmistö

Hikikomori-ilmiö yleistyy myös muualla maailmassa. Ilmiötä on esiintynyt Japanin ja Suomen lisäksi myös esimerkiksi Hong Kongissa, Yhdysvalloissa, Britanniassa, Espanjassa ja Italiassa.

Suomessa ilmiöstä voisi yhtä lailla puhua sosiaalisena vetäytymisenä, mutta sen sijaan syrjäytyminen on asia erikseen. Haasio korostaa, että hikikomorilla viitataan nimenomaan sosiaalisten kontaktien uupumiseen.

”Syrjäytymistä on niin monenlaista. Syrjäytynyt voi olla hyvinkin näkyvä sosiaalisesti. Riehua tuolla, käyttää päihteitä, tehdä rikoksia ja hajottaa paikkoja. He näkyvät ja ovat sosiaalitoimen kirjoissa. Mutta hikikomorit eivät näy yhteiskunnassa ongelmanuorina. He ovat vain kotona.”

Suomessa hikikomorit elävät suljettua elämäänsä usein yksin joko opiskelija-asunnossa tai vuokralla, jolloin sosiaaliturva huolehtii heidän toimeentulostaan. Heidän olemassaolostaan ei laajalti tiedetä, koska he eivät esiinny edes internetissä omilla nimillään tai nimimerkeillä. Kaikki keskustelut käydään anonyymisti.

”Hikkyillä ei ole ystäviä. Verkossa pelin maailmassa voi olla kavereita, joita ei tunneta fyysisessä maailmassa.”

Hikkyt harrastavat Haasion mukaan tyypillisesti tietokoneen ja pelien lisäksi japanilaista kulttuuria, kuten mangaa ja animea. Harvalla on minkäänlaista kokemusta parisuhteesta tai seksistä, ja moni katsoo animepornoa. Keskustelupalstalla mainitaan toistuvasti masturbointi.

”Vaikka 16–30-vuotiaat ovat aktiivisimmissa seksuaalisessa vireessä, hikkyillä ei ole rohkeutta lähestyä ketään. Kun ruokakaupan kassatyttö hymyilee ja hikky ahdistuu, ei tämä voi kuvitellakaan lähtevänsä hänen kanssaan treffeille.”

Taustalla koulukiusaamista ja itsetunto-ongelmia

Hikkyille on tärkeää erotella itsensä semihikkyistä. Hikkyt ovat sosiaalisesta elämästä kokonaan vetäytyneitä ihmisiä, kun taas semihikkyiksi kutsutaan niitä, jotka saattavat osallistua esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan tai opiskella. Hikkyt saattavat olla ylpeitä ”oikean hikikomorin” tittelistä.

”Hikkyillä on oma kulttuurinsa, ja he voivat olla siitä jopa ylpeitä. Kaikki eivät välttämättä edes halua pois komerostaan, vaan ovat elämäänsä tyytyväisiä.”

Hikkyjen elämä voi kuitenkin todellisuudessa olla yksinäistä. Monet hikkyt kertovat keskustelupalstalla mielenterveysongelmistaan, ja itsemurha on aiheena toistuvasti esillä.

Monella hikkyllä on Haasion mukaan taustalla rankkaa koulukiusaamista ja nuoruus vailla hyväksyntää ja kannustusta. Huonoilla eväillä nuori kasvattaa itselleen heikon itsetunnon.

”Hyvin monella hikkyllä koulukiusaaminen on alkanut jo päiväkoti-ikäisenä tai ekaluokkalaisena. Moni on tuntenut itsensä epäonnistuneeksi nuoresta asti. Kun sosiaalisissa tilanteissa on aina tullut kylmää vettä niskaan, on ruvettu välttelemään sosiaalisia kontakteja.”

Monesti hikikomori itse tai edes terveydenhoitaja tai muu auttava taho ei kuitenkaan näe, että eristäytyminen voi kummuta jo nuoruuden kiusatuksi tulemisen kokemuksesta, vaan liittää käytöksen ja alhaisen mielialan suoraan johonkin mielenterveyshäiriöön.

Voiko hikikomoreita auttaa? Miten?

Hikkyjen eristäytyneen elämän mahdollistavat tietokoneet, mutta tietokoneita tai nettiä ei voi Haasion mukaan pitää syypäänä ilmiöön.

”Jos syytetään nettiä, ollaan väärällä tiellä. Netti on hikikomoreille henkireikä, jossa on kaikki sosiaalinen elämä. Monelle pelimaailma on se, missä tuntee saavansa edes jotain positiivista palautetta.”

Haasion mukaan kaikki lähtee lapsuudesta ja varhaisnuoruudesta. Silloin nuorelle pitäisi tarjota sosiaalisia suhteita ja rohkaista niihin, antaa positiivista palautetta ja sellainen tunne, että lapsi on tarpeellinen.

Mutta miten hikikomoreina jo eläviä nuoria voi auttaa? Siihen ei ole valmista reseptiä, mutta esimerkkejä yrityksistä on.

Japanissa hikikomoreille on kuntoutuskeskuksia ja leirejä, joissa aktivoidaan sosiaalista kanssakäymistä ja kielletään älylaitteiden käyttö. Hikikomoreille ja heidän vanhemmilleen on myös perustettu omia tukiryhmiä.

Samanlaisia leirejä ei ole Suomessa suunnitteilla, mutta Seinäjoella on syyskuussa alkanut uusi Ovi auki elämään! -projekti, jossa sosiaalisesti vetäytyneille ja mielenterveysongelmista kärsiville nuorille järjestetään työpajatoimintaa Etelä-Pohjanmaalla. Tavoitteena on rohkaista hikikomoreita pienin askelin arkeen.

Haasio pelkää, että jos kehitystä ei saada pysäytettyä, yhteiskunnassa tulee elämään ”jatkuvasti laajeneva, ikääntyvien hikikomorien joukko”.

”Onhan se riski, jos ihmiset syrjäytyvät ja mahdollisesti voivat pahoin. Toivoisin, että ihmiset voisivat elää tasapainoisina kansalaisina.”

Lähteenä myös: Haasio, A. 2020. Hikikomorit – vaiettu vähemmistö