Tarinat

Kaikkea ruokaa ei ole pakko syödä ja kiukuttelukin on sallittua – isovanhempi, näin lasten kasvatusohjeet ovat muuttuneet

Nykysuositusten mukaan lapsen ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi. Kiukuttelua ei saa vaientaa uhkauksilla, vaan tunnekuohut pitää käydä läpi lapsen kanssa. Lue, miten kasvatus- ja hoito-ohjeet ovat muuttuneet 2000-luvulla.

Moni kasvatusohje on muuttunut päinvastaiseksi muutaman vuosikymmenen takaisesta. Kaikkea ruokaa ei ole pakko syödä ja kiukuttelukin on sallittua, tukistelu ei. Isovanhemmat eivät ole välttämättä tietoisia uusista suosituksista, ja he voivat tehdä virheitä ajatellessaan toimivansa oikein.

Listasimme lastenhoitoon liittyviä ohjeita, jotka ovat muuttuneet omista vanhemmuusajoistasi:

Lautasta ei tarvitse tyhjentää, sormin saa syödä

Kasvatusohjeissa neuvottiin 60-luvulle asti, että lapsen on syötävä annoksensa kokonaan. Niukat ajat opettivat suomalaiset arvostamaan ruokaa, ja lapsen makuaistin uskottiin kehittyvän, kun hänen ei annettu nirsoilla. Vielä 80-luvulla vauvojen c-vitamiininsaanti turvattiin appelsiinimehulla. Kiinteät ruoat sai aloittaa jo kolmikuiselle.

Nyt kiinteiden aloitusiäksi suositellaan 4−6 kuukautta, eikä vauvoille saisi antaa mehuja. Lapsen pitää saada säädellä syömistään, eikä ruokaa saa tuputtaa. Syöttämisen sijaan lapsi voi sormiruokailla itse, jolloin motoriikka harjaantuu.

Nirsoilua voi ehkäistä säännöllisellä ja johdonmukaisella syömisellä: jos ruoka ei maistu, tilalle ei saa tarjota heti herkkuja. Aikuisen pitää kuitenkin ymmärtää, että ruokahalu vaihtelee lapsen kasvun mukaan. Nirsoilu on myös osa oman tahdon harjoittelua.

Lisätietoa ja vinkkejä lasten ruokailuun löytää THL:n Syödään yhdessä -kirjasesta. Oppaasta on apua myös erityisruokavalioita noudattavien lasten perheille.

Lapsi juo välipalana

Lievää allergiaa ei tarvitse säikähtää

Uudet allergiasuositukset perustuvat siedätykseen. Esimerkiksi kalaa, munaa, porkkanaa tai mansikkaa ei kannata vältellä varmuuden vuoksi. Lievää allergiaa aiheuttavan ruoka-aineen antamista ei kannata lopettaa kokonaan, jos lapsi ei kärsi oireista.

Pelkkä turvavyö ei riitä

Vielä 1980-luvulla oli tavallista, että lapset käyttivät autossa pelkkiä turvavöitä. Lyhyillä matkoilla vyönkään käytöstä ei oltu aina tarkkoja.

Nykyisen tieliikennelain mukaan alle 135-senttistä lapsella on oltava aina turvaistuin tai turvatyyny, sillä pienikin äkkijarrutus voi aiheuttaa lapselle vamman. Alle 3-vuotiaita ei saa kuljettaa lainkaan ilman turvalaitetta.

Yli 3-vuotiasta voi kuljettaa lyhyitä matkoja pelkässä turvavyössä, mutta lapsen on oltava takapenkillä. Tämä on sallittua esimerkiksi taksissa.

Lasta ei myöskään saa kuljettaa etupenkillä selkä menosuuntaan olevassa turvaistuimessa, jos autossa on turvatyyny, joka voi laueta. Turvatyyny pitää ottaa tällöin pois päältä.

Koulumatka on lapselle turvattava.

Aikuisen pitää turvata koulumatka

Ajat, jolloin kansakouluun hiihdettiin paukkupakkasessa, ovat takanapäin. Perusopetuslaki turvaa maksuttoman koulukuljetuksen, jos lapsen koulumatkan pituus on yli viisi kilometriä, reitti on vaarallinen tai raskas.

Lasta on hyvä rohkaista omatoimisuuteen, mutta alakoululaista ei kannata päästää yksin vieraaseen, vilkkaasti liikennöityyn paikkaan. Turvallisuuteen satsaaminen kannattaa, sillä lasten tapaturmaisten kuolemien määrä on vähentynyt kymmenesosaan 70-luvun alusta.

Lasta ei saa kurittaa tai uhkailla

Selkäsaunoja ja tukkapöllyjä perusteltiin ennen kasvatuksella: ”ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa”. Kuritus on kuitenkin ollut lailla kiellettyä vuodesta 1984 lähtien. Kuritus käsittää myös luunapit ja uhkailun.

Kaikenlainen kuritus voi olla lapselle traumatisoiva kokemus. Pahimmillaan lapsi ei ymmärrä, mitä hän on tehnyt väärin. Mieleen jäävät vain pelko ja kipu, ja ongelmakäyttäytyminen voi voimistua.

Oikeaa ja väärää tulisi opettaa tunteita sanoittamalla ja sääntöjä selittämällä. Itkevä tai aggressiivinen lapsi on rauhoitettava. Tämän jälkeen tapahtunut käydään läpi: miltä sinusta tuntuu, mitä äsken tapahtui?

Aikuisen on ymmärrettävä, että lapsi ei opi kaikkea heti, ja rajojen kokeilu kuuluu normaaliin kehitykseen. Kiukuttelu kertoo siitä, että lapsi luottaa aikuiseen ja uskaltaa näyttää ikävätkin tunteensa.

Isovanhemmat ovat lapselle tärkeät.

Tunteita hallitaan, ei kätketä

Tunteiden kätkeminen yhdistettiin ennen itsehillintään ja hyviin tapoihin. Lasta saatettiin rangaista jopa pelosta.

Nykyajattelun mukaan tunteita ei saa kätkeä, vaan aikuisen on opetettava lasta hallitsemaan niitä. Ahdistavat ja ärsyttävät tapahtumat kannattaa käydä yhdessä läpi. Jännitystä voi lievittää juttelemalla hankalista tilanteista etukäteen. Varsinkaan lapsen pelkoa ei saa vähätellä eikä sille saa nauraa.

Sallivaa tunteidenhallintaa voi opettaa esimerkin avulla. Aikuinenkin saa olla surullinen ja vihainen, mutta hänen on kerrottava, mistä paha mieli johtuu. Hänen on näytettävä, että oloaan voi parantaa vaikkapa halauksella tai rauhoittumalla hiljaisessa paikassa.

Vinkkejä tunnekasvatukseen ja vaikeiden tilanteiden ratkomiseen löytyy esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.

Lasta pitää kuunnella

Vanhemmat sukupolvet syyttävät 2000-luvun vanhempia joskus lasten pillin mukaan tanssimisesta. Nykykäsityksen mukaan vanhempi on auktoriteetti ja rajojen asettaja. Lasta pitää kuitenkin kuunnella, ja hänen on voitava vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

Kuulluksi tuleminen vahvistaa lapsen itsetuntoa. Lapsi oppii, etteivät hän ole ympäristön armoilla, vaan voi vaikuttaa ja tehdä valintoja. Aikuiset tekevät suuret päätökset, mutta pientäkin lasta voi kuulla tarjoamalla rajattuja vaihtoehtoja: siniset vai keltaiset sukat, mennäänkö puistoon vai kirjastoon?

Mitä suuremmista lapsen elämään vaikuttavista asioista on kyse, sitä enemmän hänen mielipiteellä on painoa. Tällaisia ovat esimerkiksi lapsen asuinpaikkaan, koulunkäyntiin ja harrastuksiin liittyvät asiat.

Lähteet: Lastensuojelun keskusliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Suomen vanhempainliitto, Väestöliitto

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kaikkea ruokaa ei ole pakko syödä ja kiukuttelukin on sallittua – isovanhempi, näin lasten kasvatusohjeet ovat muuttuneet

Nim

Ja lusikkaa ei laiteta omasta suusta lasten suuhun! Ja 2-3-vuotiasta ei jätetä yksin hissiin, uimarannalle, kotiin eikä ylipäätään minnekään missä hän voi itseään satuttaa, kadota, tukehtua tai hukkua. Ja lapselle on tärkeää että sinäkin laitat kännykkäsi pois ja olet läsnä.

Mummeli

Vaikka itse 60-luvun lapsena olen saanut aika ankaran kasvatuksen, lapseni ovat saaneet kiukutella ja osoittaa pahaamieltään, kunhan toista ihmistä ei ole loukattu tai lyöty. Kasvatus ei tarvi väkivaltaa, ei fyysistä eikä henkistä. Rajat voi asettaa muilla keinoin, vanhempi osoittaa auktoriteettinsa jämäkkyydellä ja itsehillinnällä

Vastaa käyttäjälle NimPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.