Tarinat

Kannattaako harrastus lopettaa, jos siinä ei kehity? Asiantuntijalla selvä mielipide 

Onko sellaisesta harrastuksesta hyötyä, jossa ei ole mitään tavoitetta? Erityispsykologi Nina Pyykkönen tietää, että hermostomme näkökulmasta vastaus on hyvin selvä.

Harrastus ei aina edisty toivotusti. Kaksi vuotta joogaa, mutta hartiaseisonta ei vieläkään onnistu. Viereisillä matoilla venytään kyllä jo kaikkiin ilmansuuntiin. Italiaakin on tullut opiskeltua vuosia, mutta edes ruoan tilaaminen lomamatkalla ei suju.

Kannattaako harrastusta jatkaa, jos mitään kehitystä ei tapahdu?

”Kannattaa”, vastaa erityispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen.

Hän huomauttaa, että elämme äärimmäisen suorituskeskeisessä kulttuurissa. Saamme jatkuvasti viestejä, jotka ajavat tavoittelemaan päämäärää. Itsekin joogaa harrastava Pyykkönen huomaa, että esimerkiksi liikuntalajeja markkinoidaan henkisellä hyvinvoinnilla, mutta kuvissa hymyilee nuori ihminen tiukoissa trikoissa viimeisen päälle rasvattomana.

Lue myös: Jo 5 minuutin hengitysharjoitus voi lievittää stressiä ja alakuloisuutta – katso vinkit harjoitukseen.

”Kelvatakseen täytyy saavuttaa ­koko ajan jotain. Tämä ajatus on meihin niin sisään ajettu, ettemme edes tiedosta sitä”, Pyykkönen sanoo.

Tavoitteita korostavassa ympäristössä vaatii pyristelyä, jotta tästä ajatusmallista pystyy irrottautumaan, eikä se sittenkään aina onnistu.

”Laumaeläimelle on kivuliasta päästä irti yhteisön arvostuksista. Joutuu kestämään vaikkapa sellaiset ajatukset, että olen laiska tai en ole tarpeeksi kaunis.”

Onnistumisesta saa iloita, kun sen eteen on kerran ponnistellut

Yleisen ilmapiirin lisäksi jokaisella on oma historiansa. Jos itsetunto on pienestä pitäen rakentunut sen varaan, että vain suorituksista saa palautetta, muodostuu kuin itsestään sisäinen strategia: jos haluan olla rakastettu, alan suorittaa.

Tärkeä kysymys siis kuuluu: miten tällaisesta kuviosta pääsee irti?

”Kaikki lähtee sen tiedostamisesta, että vaikka osaisin seistä päälläni ja puhuisin italiaa sujuvasti, tarpeeni olla rakastettu ei tyydyty. Mikään määrä suoritteita ei tee minusta kelpaavaa ja hyvää sellaisenaan”, Pyykkönen vastaa.

Kannattaa miettiä, että harrastaisiko karatea, vaikka siitä ei saisi minkään värisiä vöitä.

Hän huomauttaa, ettei siinä ole mitään pahaa, jos harrastus tukee itsetuntoa. On tervettä iloita onnistumisista. Jos saa karatessa sinisen vyön, siitä saa riemuita, koska on tehnyt töitä sen eteen.

Kannattaa silti miettiä, että vaikka karatesta ei saisi minkään värisiä vöitä, harrastaisiko sitä siitä huolimatta.

Työelämä on nykyisin niin vaativaa, että aivojen pitää saada palautua

Harrastamisen pitäisi olla kivaa, tuoda vastapainoa työlle ja sisältöä elämään. Jos harrastuksesta ei nauti, vaan se päinvastoin vie voimia, ei ole mitään järkeä harrastaa. Kehittymisen vaatimuksilla tekee itselleen enemmän hallaa kuin hyvää.

”Meillä on rajallisesti elin- ja vapaa-aikaa. Miksi ihmeessä käyttäisimme tätä aikaa tekemällä jotain sellaista mistä tulee vain paha mieli. Stressiä saa työelämässä ihan tarpeeksi”, Pyykkönen sanoo.

Tieteellisesti tutkittu tieto elimistön ja etenkin hermoston toiminnasta on lisääntynyt viime aikoina paljon. Se osoittaa, että levolla ja palautumisella on terveydellemme valtavan suuri merkitys.

”Hyvä harrastus voi olla päämäärätöntä kävelyä tai maalaamista ilman minkäänlaista lopputulosta. Meillä täytyy olla vapaata tilaa, jotta hermostomme kestää ja palautuu”, Pyykkönen sanoo.

Kestämme satunnaisia nopeita ­stressipiikkejä, mutta kohonnut stressitaso on haitallista. Siksi vapaa-ajan palauttavaa ja hermostoa rauhoittavaa merkitystä ei voi korostaa liikaa.

”Hyvinvoinnin kannalta parasta harrastamista on se, että kokee olevansa turvassa ja että on hyvä olla. Ja ettei tarvitse suorittaa mitään.”

Lue myös Anna.fi: Tutkija kertoo, mitä olemme ymmärtäneet väärin palautumisesta – jos palautuminen ei suju, vika ei välttämättä ole sinussa.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2022.