Unelmaratkaisu löytyi asuntomessualueelta: Kati perheineen ja hänen tätinsä rakennuttivat yhdessä tuplaharjakattoisen paritalon
Pikkulapsiperhe, eläkkeellä oleva täti ja yhteinen talohanke. Lähes kolme vuotta kestäneen projektin aikana Aila Tynell sekä Sami ja Kati-Annika Aalto ovat haaveilleet, hermostuneet ja liikuttuneet.
Eräänä iltana taulukko-ohjelman riveille muodostui laskelma. Kati-Annika Aalto, 41, ja Sami Aalto, 42, olivat saaneet Katin tädiltä Aila Tynelliltä ehdotuksen: muutetaan yhteiseen paritaloon. Sami innostui hahmottelemaan, mitä rakennuttaminen maksaisi. Kerrostalossa asuva pariskunta ei ollut kuvitellut ryhtyvänsä rakennuspuuhiin. Heillä oli juuri juoksemaan oppinut taapero ja vauva. Rakentaminen olisi aivan liian stressaavaa.
Aila, 67, taas asui omakotitalossa Tuusulassa. Hänellä oli viisi huonetta, keittiö ja iso puutarha. Aila oli aikaa sitten eronnut miehestään, ja lapset olivat aikuistuneet. Tuntui turhalta siivota huoneita, joita hän ei käyttänyt.
Ailakaan ei ajatellut olevansa rakentaja, mutta hän oli huomannut, että uuden asuntomessualueen sijainti Tuusulassa oli kiva. Niinpä hän päätti tuolloin, vuonna 2017, osallistua Asuntomessujen infotilaisuuteen. Ajatuksena oli löytää sopiva valmis asunto. Kävi kuitenkin niin, että molemmat perheet ryhtyivät miettimään rakennushanketta.
Lue myös: Asuntomessut 2020 Tuusulassa
Ennustajan povaus toteutui
Sinulle syntyy elinikäinen ystävyys kouluikäisen tytön kanssa, ennustaja povasi Ailalle vuosia sitten. Silloin Kati oli vielä koululainen, samoin Ailan kaksi poikaa.
”Ihmettelin, kuka se tyttö on, kun minulla oli vain poikia”, Aila sanoo.
Vuosien kuluessa on käynyt selväksi, että tuo tyttö on Kati. Aila ja Kati ovat aina tulleet hyvin juttuun, ja suhde on kaverillinen. Aila ei ole Katille kakkosäiti, vaan ystävä.
”Olemme kyllä tehneet yhdessä paljon sellaisia asioita, joita moni tekisi äitinsä kanssa”, Kati kertoo.
Aila on myös koko perheen kaveri. Häntä pyydetään mukaan, kun lähdetään vaikka risteilylle. Ailan omakotitalon puutarhassa vietettiin aikanaan Katin ylioppilasjuhlat, ja vuosi sitten siellä juhlittiin hänen nelikymppisiään.
Myös Samin ja Ailan välit ovat lämpimät. Kun pariskunta ennen Tuusulaan muuttamista asui kerrostalossa Helsingissä, he kävivät Ailan luona kyläilemässä ja yökylässä.
Kun Amanda syntyi vuonna 2015, ristiäisiä juhlittiin Ailan puutarhassa. Silloin ei käynyt mielessäkään, että tulevaisuudessa perheillä on yhteinen piha.
Hyvästi, nurmikon leikkuu
Kati ja Sami olivat huomanneet, että Asuntomessut järjestetään Tuusulassa ja pitivät messualuetta luonnon ympäröimässä Rykmenttipuistossa kiinnostavana. Arki oli kuitenkin täyttä lasten ja töiden kanssa. Kati on palvelukehityksessä työskentelevä muotoilija, joka työskenteli ennen lasten syntymää vaatesuunnittelijana. Sami vastaa työkseen IT-kehityshankkeista.
Mutta Ailan ehdotuksessa oli jotakin vastustamatonta. Projektin kanssa ei tarvitsisi olla yksin. Pariskunta alkoi haaveilla neliöiltään maltillisesta puutalosta.
”Minulla oli oikeastaan unelmia vain siitä, miltä talo voisi näyttää ulkoa päin”, Kati muistaa.
Asuntomessukohde 27a on Aila Tynellin kodin puoli. 
Seinän toisella puolella oleva kohde 27b taas on Kati-Annikan ja Samin perheen puoli.
Haaveiden talossa olisi tuplaharjakatto, jolta vesi ja lumi ohjautuisivat pois itsestään. Se sopi Ailalle.
Kati, Sami ja Aila saivat arkkitehdilta kaksi luonnosta talon pohjasta ja päätyivät toivomaan kolmatta. Lopullisessa piirroksessa oli harjakatot, laajat terassialueet ja leijuvat portaat eli seinään käytävässä pultatut rappuset, joiden läpi valo pääsisi tanssimaan. Ne lumosivat Katin.
Aila taas innostui terasseista. Molemmissa asuinnoissa on sadan neliön verran terassitilaa, josta autokatoksen päällä 50 neliötä.
”Olin aivan kyllästynyt puutarhan nurmikon leikkuuseen, mutta terassilla voi kasvattaa kukkia ja harrastaa pienviljelyä laatikoissa”, Aila suunnittelee.
Urakoitsijan huumori kannatteli
Aila ja Aallot saivat tietää tulevan talon paikan messualueella vuoden 2018 alussa. Yllättäen yritys toisensa jälkeen kieltäytyi rakentamasta toiveissa ollutta kotia. Lähes 40 talotehtaan vastaus oli, että valitettavasti valmiita rakenteita voi muokata vain rajoitetusti. Kati ei halunnut joustaa arkkitehdin luomasta visiosta.
”Ajattelin että teemme sen talon, jonka arkkitehti meille suunnitteli, tai sitten ei tehdä taloa lainkaan.”
Sami ja Kati olivat ajatelleet, että kivitalo olisi liian kallis, mutta päätyivät kuuntelemaan Ailan veljeä, joka on työskennellyt kivitaloja valmistavassa yrityksessä. Sieltä löytyi halua toteuttaa toiveet.
Lapsilla oli omat toiveensa uudesta kodista: kultainen huone, pitkä sänky, yläkerrassa Suomi ja alakerrassa Espanja.
Mainio urakoitsija löytyi sukulaisten suosittelemana. Hänen huumorinsa on kannatellut, kun tilaajia on väsyttänyt. Jos Sami on esittänyt kummallisen toiveen, tämä on saattanut todeta: mieti, minkä takia haluat tällaista. Sitten hän on muistellut näkemiään hullutuksia, kuten ökytalon takkaa, jonka vierestä piti päästä katolle.
Lapsilla on ollut omat toiveensa: kultainen huone, pitkä sänky, yläkerrassa Suomi ja alakerrassa Espanja ja pihalle teltta, jossa voi nukkua.
Miten parisuhteen käy?
Kun suunnitelmat ja lupa-asiat olivat kunnossa, uusi koti alkoi nousta pala palalta. Ei voi olla totta, näinkö pieni talosta tulee, Kati ja Sami kauhistuivat, kun he näkivät pohjakehikon. Mutta kun seinät nousivat pystyyn ja tumma kivi sai vaalean maalin, talo tuntui jo avarammalta.
”Nyt meidän 1,2-neliöinen vessammekin tuntuu jotenkin isolta”, Sami naurahtaa.
Neliöitä on molemmilla puolilla 107, mutta Ailalla on kodissaan kolme huonetta, Katilla, Samilla ja lapsilla neljä.
Välillä on ollut raskasta. Silloin Kati on lohduttanut puolisoaan.
Rakennusvaiheessa Samin puhelin soi tuon tuosta. Rakennus-, pelti- ja ikkunamiehet soittivat kaikki Samille, ja hän yritti ymmärtää, mistä piti tehdä päätöksiä.
”Minulla ei ollut rakennusalan osaamista, ja se on vaivannut. Asioiden selittäminen Katille ja Ailalle oli välillä hankalaa, kun en välttämättä itsekään tajunnut, mistä on kyse.”
Ja sitten saattoi tulla virheitä, esimerkiksi kun Sami ja Kati eivät ihan olleet ymmärtäneet, mitä urakoitsija tarkoitti. Kati-Annika on lohduttanut puolisoaan: Et voi syyttää itseäsi! Emme voi tietää vielä kaikkea.
Parisuhteelle asenteella on ollut iso merkitys. Kati ja Sami ovat pysyneet tiiminä, vaikka välillä on ollut raskasta.
”Ajattelen että olemme samalla puolella. Jos toinen on hermostunut, olemme ymmärtäneet, ettei syy ole toisen”, Kati sanoo.
Aila ei ole lastenhoitaja
Teillä on naapurissa lastenhoitoapua, Katin ja Samin tuttavat ovat saattaneet lausahtaa.
”Minä olen sanonut, että ei tämä ole sellainen hanke. Suhteemme Ailan kanssa on erilainen”, Kati napauttaa.
Lapset ovat välillä hoidossa isovanhemmillaan, Aila taas on läheinen ilman odotuksia tai toiveita, jotka liittyvät isovanhempien rooliin.
Ailan ystävätär puolestaan varoitti Ailaa.
Tuttavat ovat todenneet Katille ja Samille, että teillä on naapurissa kätevästi lastenhoitoapua. Se ei ole suhteemme pääpointti.
”Hän sanoi, että muista sitten, että teette säännöt. Lapset eivät voi tulla miten vain sinun luoksesi. Minä olin, että mitä häh.”
Lasten vierailut eivät haittaisi Ailaa.
”Totta kai he voivat tulla luokseni välillä kylään, mutta se ei ole asumisjärjestelymme pääpointti.”
Aila paljastaa, että Amanda on jo tehnyt yökyläilyvarauksen. Mummin ja mummon lisäksi tytöllä on ”täti-mummi”.
Aila on itsekin mummi. Ensimmäinen lapsenlapsi on kolmevuotias, ja kesällä on luvassa vauvantuoksua.
”Olen todella onnellinen.”
Kauhea ihana kuukausi
Joskus on itku ollut lähellä. Esimerkiksi silloin, kun Aallot olivat päättäneet, mihin listat laitetaan, ja huomanneet talolle tullessaan, että ne ovat väärässä paikassa.
”Viimeinen kuukausi on ollut aika kauheata”, Sami huokaa.
Asuntomessuille rakennuttaminen tarkoittaa sitä, kaiken pitää olla valmista määräaikaan mennessä, sänkyjen pedattuina ja verhojen paikoillaan.
Aila on eläkkeellä, ja hän on pystynyt käymään rakennustyömaalla jopa päivittäin. Kun Aallot olivat vuosi sitten kesälomalla, Aila otti kuvia lattialämmitysputkista ja lähetti ne näytille. Suomea ja Tallinnaa pidemmällä kukaan ei uskaltanut lomailla.
Yhdessä tekeminen on ollut kaikista etu.
”Voimme pohtia asioita keskenämme ja päättää yhdessä, mistä tilataan pihasuunnitelma ja mistä sähkötyöt.”
Organisointia ja valvontaa on ollut paljon. On pitänyt valita ja tilata. Katsoa, että tavarat toimitetaan ajoissa ja että edellinen vaihe valmistuu ennen seuraavaksi ajoitettua. Neuvotella rakennusmiesten ja yhteistyökumppaneiden kanssa.
Ailaa stressasi entisen kodin myynti. Se kesti kauan. Hän on jo muuttanut väliaikaiseen asuntoon, ja suruakin on ehtinyt olla perhepiirissä. Liikunta on auttanut jaksamaan.
Sami on yrittänyt pitää mielessä, että kohta projekti on ohi. Sitten voi istahtaa sohvalle ja nauttia. Ihailla vaikka Katin suunnittelemaa akustiikkateosta seinällä. Kun luovasta työstä iloa saava Kati-Annika näki sen ensi kertaa, silmät kostuivat. Paperiarkille tehty suunnitelma koristi seinää nelimetrisenä.
Sydän rakennusmiehelle
Kuusivuotias Amanda on nyt keväällä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Kun lapset kerran odottivat autossa rakennustyömaalla piipahtavia vanhempiaan, Amanda oli kirjannut päiväkirjaansa talon tavaroita: katto, piippu, keittiö, portaat, sauna. Toiselle sivulle hän listasi talon ”tyämiehet” Vladimirin, Sergein, Miskan.
”Jokaisen perässä oli iloinen hymiö, mutta Miskan perässä sydän. Kun kerroimme sydämestä Miskalle, hän oli aivan otettu”, Kati kertoo.
Ailan makuuhuoneen tyyli on hempeän romanttinen. 
Katin ja Samin puolella tyyli on raikkaan moderni.
Miska vastasi kylpyhuoneen seinän hartsipinnoitteesta, mikä teki Amandaan suuren vaikutuksen.
Aila aikoo nyt nauttia eläkepäivistä ja kiireettömyydestä. Hän arvelee viettävänsä aikaa uuden kodin terasseilla.
”Myös alueen ympäristössä on ihania paikkoja, metsäpolkuja ja urheilukeskus, ja voin pyöräillä Tuusulanjärven ympäristössä.”
Sami ja Kati iloitsevat puistoalueista ja siitä, että jatkossa oven voi vain avata ja päästää lapset pihalle leikkimään.
”Hekumoin jo tästä helppoudesta”, Kati-Annika sanoo, ja Sami löytää heti vitsin paikan:
”Sitten pitää vain pitää huolta siitä, että lapsilla on jotakin päällä.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2020.