Tarinat

Kevyen liikenteen väylistä on tullut ikäihmisille turmanloukkuja – liikennelääketieteen professori: "Monet pyöräilijät ajavat välittämättä liikennesäännöistä"

Ikäihmisille sattuu vakavia turmia kevyen liikenteen väylillä paljon enemmän kuin muille. Erityisesti kovaa ajavat pyöräilijät ovat vaaraksi vanhuksille. Liikennelääketieteen professori haluaisikin pyöräilijöille omat valot.

Kevyen liikenteen väylien pitäisi olla turvallisia ja terveellisiä meille kaikille, mutta tilastojen valossa näyttää siltä, että iäkkäille ihmisille ne ovat moninkertaisesti vaarallisempia paikkoja kuin meille muille.

Lue myös: Hoitavatko robotit pian vanhuksia? Virtuaalihoito yleistyy vanhusten kotihoidossa – katso, miten kotimaakunnassasi toimitaan jo nyt!

Onnettomuustietoinstituutti kerää tilastoja kaikkein vakavimmista, kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Sen mukaan vuonna 2017 kevyenliikenteen väylillä menehtyi 17 yli 65-vuotiasta jalankulkijaa ja kymmenen pyöräilijää.

Moottoriajoneuvo-onnettomuuksiin verrattuna lukumäärät ovat onneksi hyvin pieniä, mutta kun otetaan käsittelyyn prosentit, kuolleista pyöräilijöistä lähes puolet, 49 prosenttia, on eläkeiän ylittäneitä, jalankulkijoista 47 prosenttia.

Ikäihmisten suurta osuutta liikennekuolemista selittää luonnollisesti se, että ikääntyessä ihmisen liikkumis- ja huomiokyky heikkenevät.

Ja kun jotain sattuu, iäkäs keho on hauras ja herkempi vammautumaan.

Lue myös: Järkyttävä ilmiö yleistyy: ihmiset eivät auta onnettomuuspaikalla, vaan ottavat mieluummin kuvia – läheisensä menettäneet kertovat, miltä se tuntuu

”Monet pyöräilijät ajavat kuin liikennesäännöt eivät koskisi heitä”

Viime vuoden ennakkotilastojen perusteella tilanne on hiukan parantunut ja ikäihmisten kuolemat vähentyneet, mutta vuodesta toiseen he kärsivät kevyenliikenteen onnettomuuksista silti enemmän ja raskaammin kuin me muut.

Hiljattain eläkkeelle jäänyttä, Suomen ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa liikennelääketieteen professoria Timo Tervoa nämä luvut sapettavat.

”Onhan tämä nyt kumma, jos ei ketään muuta huolestuta”, Tervo puhisee.

Tervo syyttää tilanteesta surkeaa liikennesuunnittelua. Hän nostaa esiin esimerkiksi Helsingin Mannerheimintiellä lukuisat vanhuksille vaaralliset ”giljotiinit”.

”Kun hitaasti liikkuva vanhus pääsee hengissä suojatietä pitkin autotien yli, ensimmäinen paikka, johon hän pääsee turvaan, ei olekaan jalkakäytävä, vaan kevyenliikenteen väylä, jossa äänettömät valtavaa vauhtia ajavat pyöräilijät suhahtelevat hänen ohitseen, elleivät aja päälle. Missään muualla Euroopassa ei näe tällaista”, Tervo sanoo.

Suomessa puhutaan hänen mielestään aivan liikaa siitä, miten terveellistä pyöräileminen on, mutta enemmän pitäisi puhua siitä, miten terveellisiä pyöräilijät ovat muille tielläliikkujille.

”Monet pyöräilijät ajavat niin kuin liikennesäännöt eivät koskisi heitä lainkaan”, hän sanoo.

Sähköpyörien yleistyessä pyörien painokin kasvaa.

Tervon mielestä pyöräilijöitä pitäisi ryhtyä suitsimaan omilla liikennevaloilla samaan tapaan kuin Tanskassa.

”Jollain tavalla meidän pitäisi pystyä huomioimaan ja kunnioittamaan iäkkäiden liikkumista enemmän.”

”Suojatien ylityspaikat ovat hölmöjä ratkaisuja”

Onnettomuustutkintainstituutin liikenneturvajohtaja Esa Räty on Tervon kanssa samaa mieltä. Teillä vallitsee vahvojen ja nopeiden laki.

”Onnettomuusaineistojen kautta en pysty tähän ottamaan kantaa, mutta omien arkihavaintojeni perusteella nämä suojatien ylityspaikat ovat hölmöjä ratkaisuja ja ansoja sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille.”

Räty näkee, että pyöräilijöiden määrä on kasvanut viime vuosina niin rajusti, ettei pyöräteiden ja muun liikenteen suunnittelu ole aivan pysynyt perässä.

Molempien miesten mielestä meillä kaikilla on petrattavaa liikenneasenteissa ja käyttäytymisessä.

”Kun väestö vanhenee, liikenteessä pitäisi yhä enemmän huomioida se, että liikkeellä on ikäihmisiä. Pitäisi miettiä sitä, miten selkeitä reittejä rakennetaan tai minkä kokoisia liikennemerkkejä tehdään, ettei kaikkea tehtäisi virkeässä virkaiässä olevien ehdoilla ”, sanoo Räty, joka pyöräilee itsekin päivittäiset työmatkansa.

Entä millaisia kuskeja ikäihmiset itse ovat liikenteessä? Lue Kotiliedestä 25/2019 artikkeli, jossa pohditaan sitä, milloin ihminen on liian vanha auton rattiin. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla  tai kuuntele juttu podcastina! 

Kuuntele juttu ’Kuka on liian vanha rattiin?’:

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kevyen liikenteen väylistä on tullut ikäihmisille turmanloukkuja – liikennelääketieteen professori: "Monet pyöräilijät ajavat välittämättä liikennesäännöistä"

Jalan, autolla, pyörällä

Milloin puututaan kävelijöiden aiheuttamiin vaaratilanteisiin? Kävellään laidasta laitaan hortoillen, vaihdetaan puolta ennalta arvaamattomasti katsomatta taakse. Ei kuulla kilikellon soittoa, kun korvissa pauhaa musiikki. Koirien kanssa viritellään naruansoja kevyen liikenteen väylän yli yms. Kevyen liikenteen väylillä saa myös varoa kolmion takaa päälle ajavia autoilijoita, jotka vähän välittävät väistämissäännöistä.

Noh, pääasia, että taas saatiin syyllistää pyöräilijöitä!

Keski-ikäinen liikkuja

Vanhat ihmiset itse eivät noudata oikein mitään sääntöjä. Ovat nuoruudessa tottuneet ajamaan ilman kypärää. Ajetaan joka paikassa, mihin pyörällä vain pääsee. Ja jos ollaan jalankulkijana, niin pyörän lähestyessä ihan varmasti vaihdetaan tien puolta pyörän edestä, vaikka ei olisi tarvinnut kuin pysyä tien laidassa.

Hannu

Nuo kilpapyörät ja äänettömät renkaat, niin kesällä lyhythihaisen paidan hihat vain lepattavat kun suhahtavat seläntakaa alle kymmenen senttiä kädestä. Helsingistä on tulossa paikka, missä autot ajavat 30 km/t omissa väylissä ja pyörät jopa 40km/ tunti kävelijöiden kanssa samalla väylällä ja hyvin isokokoiset jopa partaiset alle 12v lapset tavallisilla jalkakäytävillä. Parhaimillaan/pahimillaan möykkäävät ohi ajaessaan, kävelijän kävelevän väärällä puolella tietä. Täysin onnellisen tietämättöminä olevansa ajoneuvonkuljettajia ja vastuussa kulkuneuvonsa turvallisesta hallinnasta, myös poikkeustapauksissa. Sinänsä on ihmeellistä, että onnettomuuksia tapahtuu niinkin vähän, viidessä sekunissa pyörä ehtii kulkea jopa kymmeniä metrejä ympäristöissä, missä havaintojen tekeminen on oleelliseti vaikeampaa kuin autoille tarkoitetuilla teillä. Ehkä pyöriin olisi syytä palauttaa rekisterikilvet, niinkuin niissä kauan sitten oli.

Arvokala

Tuo on varmaan kovin kaupunkikohtaista, kun omassa kaupungissani en muista koskaan kävellessäni joutuneeni vaaratilanteeseen pyöräilijän kanssa. Joitakin kertoja takaapäin tullutta pyöräilijää olen säikähtänyt, kun aikomuksena ollut kääntyä. En toki ole vielä edistyneellä iällä, ja pää pyörii ja korvat toimii. Kävelijänä yksi tärkeimmistä asioista on mielestäni pysähtyä, ennen kuin vaihtaa suuntaa. Moni ei tee näin, ikävä kyllä.

Pyöräilijöille tärkeintähän olisi, että he huomioisivat muut. Erityisesti vanhukset ja lapset. Hidastaisivat lähestyessään. Liikennesääntöjen tuntemus ei juuri tähän vaikuta, vaan oma asenne. Se mistä sitten muut huomioimaton asenne kumpuaa, voi sitten alkaa pähkäilemään, ja keksiä miten siihen vaikuttaa. Kaikenlaisten rajoittavien asioiden ja sääntöjen keksiminen ei hoida kuin oireita.

Mutta, jos oireiden hoidosta on kiinnostuttu, niin miten olisi kaiteella erotetut jalkakäytävä ja pyörätie, selkeillä erotusmerkeillä? Aukkoja kaiteessa tietenkin tarpeellisissa kohdissa.

Pyörällä vuoden ympäri

Asenteellisesti, osin virheellisesti kirjoitettu ja pyöräilijöitä syyllistävä artikkeli ja numeroiden lähdekin on epäilyttävä. Onnettomuustietoinstituutti OTI tilastoi vakuutusyhtiöiden liikennevahinkoja, joissa on pienet omaisuusvahingot yleisimpiä, esimerkiksi kuolleiden kokonaismäärä heidän tilastoissaan vuodelle 2017 vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilaston mukaan on N=135 kun taas Tilastokeskuksen mukainen virallinen lukema on N=238. Lähes puolet kuolemantapauksista jäänyt pimentoon. Noh, tilastoista kaivetut numerot kertovat varmasti juuri sitä mitä jutun kirjoittaja haluaa.

Esimerkkinä käytetyllä Mannerheimintiellä on jo pyöräilijöille omia valoja Helsingin ydinkeskustassa joissa pyöräilijät kulkevat ”kevyen liikenteen väylän” sijaan pyöräkaistoilla. Näitä pyöräilijöiden valoja saisi olla mieluusti lisääkin, ei siinä mitään, mutta infran muutos on hidasta. Ydinkeskustan ulkopuolellakin kevyen liikenteen väylä on hieman huono termi, Mannerheimintiellä menee suurelta osin rinnakkainen (erotettu) pyörätie ja jalkakäytävä, jalankulkijoilla ole asiaa pyörätielle muuta kuin suojateiden kohdilla, eikä toisaalta pyöräilijöilläkään ole asiaa jalkakäytävän puolelle. Mitään yhdistettyä väylää jossa jalankulkijat ja pyöräilijät kulkisivat sekaisin ei siis ole. Lähes päivittän Manskua pyörällä kulkevana en näe tämän erottelun takia ongelmia, ydinkeskustassa nopeudet ovat hitaita ja pyöräilijöille on pääosin omat valot, sen ulkopuolella taas eri liikkumismuodot pysyvät omilla väylillään, eikä minulla ole ongelmia päästää tietä ylittäviä vanhuksia tai muitakaan kulkijoita yli, koska suurin osa ylityspaikoista/suojateistä on valoristeysten kohdilla jolloin joudun joka tapauksessa hidastamaan valorytmityksen mukaisesti jos jatkan Manskun suuntaisesti.

Suuremmaksi ongelmaksi pyöräilijänä näen näiden yli 65v autoilun Manskulla ja muuallakin, useamman kerran on ollut läheltä piti -tilanne kun jäykkäniskainen senioriautoilija onkin kääntynyt eteen kun itse jatkan pyörällä suoraan, mutta ehkä luen sen tuosta lopussa mainostetusta jatkojutusta. Ja ei, en väitä etteikö hurjastelevia pyöräilijöitä löydy, toki näitä on ihan jokaisessa liikennemuodossa, mutta ikäihmisten terveyden ja hengenkin kannalta pitäisin isoimpana riskinä raskaampia kulkuneuvoja. Jalkakäytävällä törttöileville pyöräilijöille tai sähköpotkulautailijoille tai jakelu- tai kuorma-autoille ei riitä ymmärrystä, mikä vaan voi näistä aiheuttaa vammoja vanhuksille ja muillekin kulkijoille, viimeisimpänä vakavana Turun tapaus (kuorma-autolla peruutettu 2018 joulukuussa Satakunnankadulla jalkakäytävällä 70-vuotiaan naisen päälle, sakot n. tuhat euroa).

Pyöräilijä

Kuka typerys tuon artikkelin on kirjoittanut??? Kohkataan kuolleista jalankulkijoista ja pyöräilijöistä joiden määrä laitetaan ja sitten jeesustellaan vanhuksille vaarallisista pyöräilijöistä vaikka 100% liikenteessä kuolleista vanhuksista vuonna 2017 kuoli autoilijan tappamana.

Joku roti noihin ’uutisiin’.

mara

on huolestuttava enne, kun joku alkaa ajamaan polkupyörällä kovaaa. ennuste ei ole lohdullinen.

Turre

Johan taas on toimittaja onnistunut samaan asenteellisuuttaan ulos vääristämällä tilastoja ja hakemalla kommentit pyöräilijöitä tunnetusti vihaavalta, eläkkeellä olevalta silmälääkäriltä.

Jos noita tilastoja selvittäisi onnettomuuden tapahtumapaikkaa syvemmälle, voisi selvitä että kaikki jalkakäytävällä tai kevyenliikenteen väylällä kuolleet ikä-ihmiset (ja kaikki muutkin) ovat autoilijoiden tappamia. Pyöräilijän ja jalankulkijan välisissä onnettomuuksissa on kuollut koko 2000-luvulla vain 7 henkeä.

Tämä olisi selvinnyt sieltä Onnettomustutkintainstituutin tilastoista, mutta koska ei sopinut jutun narratiiviin vanhuksia tappavista pyöräilijöistä, jätettiin sopivasti jutusta pois.

HES53

En tarvitse tilastoja. Tampereella ainakin on vaarallista kulkea jalkaisin jalkakäytävällä, koska PYÖRÄILIJÄT tulevat mistä sattuu: jalkakäytävällä, ajoradalla kielletystä ajosuunnasta jne. Saattelin pirniä alakoululaisia pari vuotta sitten kouluun ja kyllä oli tulla onnettomuuksia, jos ei mummu olisi tarkkana ollut. Juuri kun oli yksisuuntainen katu, pyöräilijät hurahtivat siinä kohtaa, tosin pyörätietä, mutta alamäkeen ja vauhti oli kova, koska oli kiiret töihin ja valoista ei ollut tietoakaan. Pyöräilijöidenkin kannattaisi huolehtia näkyvyydestään asentamalla valot, että jalankulkijatkin heidät havaitsisi. Itse olin jäädä tosi kapealla jalkakäytävällä pyörän alle, koska takaa päin tullut pyöräilijäneiti /rouva ei suvainnut ajaa ajoradalla ja ohitti minut pyöränsarvilla tönien. Huomautin hänelle, mutta ei kuullut, liikennevaloihin pysähtyessään joutui ottamaan kuulokkeet pois, että kuuli, ja oli hyvin nyreissään asiasta huomauttaessani. Pyöräily on OK, kjos sitä harrastetaan liikennesääntöjä noudattaen ja muut tielläliikkujat huomioiden.

Landepaukku

Kunnon populistista persumeininkiä tässä kirjoituksessa. Ei jatkoon.

Mirkku

Miten niin ”persumeininkiä”? Pyöräilijät terrorisoivat jalkakäytäviä ja jokivarren kauniita kävelykatuja ainakin Turussa. Kun astuu Onnibussista Hämeenkadulle Helsingin-reissulta tullessaan, on menettää nokkansa pyöräilijän suhahtaessa ohi.

Kiitos artikkelista!

Aihe on tärkeä! Tästä pitäisi puhua paljon, paljon enemmän. Olen kokenut monta läheltä piti -tilannetta pyöräilijöiden välinpitämättömyyden ja kovan vauhdin johdosta jalkakäytävällä, kuvittelevat olevansa jalkakäytävän herroja.

Jalankulkija Hesasta

Sörnäisten rantatiellä Hesassa
joutuu pelkäämään henkensä edestä kun yrittää nousta bussiin ja pyöräilijät suhaavat täysillä ohi. Asenne näkyy olevan minä, minä, minä ja minun tärkeä kiireeni.. Mitäpä siitä jos jyrään
jonkun yli kunhan MINÄ pääsen ajoissa perille. Olen todella alkanut inhoamaan pyöräilijöitä.

Vastaa käyttäjälle PyöräilijäPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.