Tarinat

Kokeneet aarteenetsijät vinkkaavat: Näin erotat aarteet roinasta kirpputorilla

Suositut bloggaajat ja ahkerat kirppistelijät ovat löytäneet itse hiljattain valaisimen, astioita ja lihatukin. Etsinnässä on lisää astioita, valaisimia ja emalisia kylttejä.

Miten aarteita etsitään ja varsinkin löydetään? Moni meistä tavallisista tallaajista ei voi ymmärtää, miten toinen löytää ihmeellisiä, tarinoita kuiskivia esineitä sieltä, missä itse näkee vain roinaa ja rompetta.

Siksi kysyimme kolmelta vanhaan tavaraan hurahtaneelta suositulta bloggaajalta, miten he ovat kehittäneet omaa kirpparisilmäänsä.

Kirsi iloitsee 12 euron valaisimesta

Tää ois tän koti -blogia pitävän Kirsi Tuomelan viimeisin kirpparilöytö on kotimainen valaisin, josta hän maksoi vain 12 euroa. Pölyt pois ja kattotöpseli vaihtoon. Nyt valaisin komistaa Kirsin kotia ja on kerännyt Instagrammin kuvapalvelussa satoja tykkäyksiä. Seuraavaksi Kirsi etsii pientä lipastoa tai kirjahyllyä, joka saisi olla 1960-70-luvulta ja mielellään tiikkinen.

Maria teki lihatukista hyvät vaihtokaupat

Maria Meder, nainen Diagnoosi:sisustusmanian takaa on menestynyt Suomen kaunein koti -kilpailussa, eikä ihme. Hänen kotinsa on täynnä aidosti vanhoja kauniita esineitä.

Uusimmat löytönsä Maria on tehnyt hyvän ystävänsä laareista. Parolan asema –blogia pitävän Katja Rinkisen varastoista kulkeutui Marian kotiin vanha kassakone ja lihatukki. Vaihtokauppana hän luopui vanhasta pöydästä ja työtuolista. Marialla on päällä jatkuva haku, sillä hän ei voi vastustaa vanhoja emalisia kylttejä tai peltisiä työvalaisimia. Jos valaisimessa on vielä haitarivarsi, se on menoa sitten.

Pauliina harmittelee lempisarjansa korkeita hintoja

Raskaan sarjan vintage-harrastaja ja esteetikko, Keltaisen kahvipannun Pauliina Pitkänen iloitsee hiljattain löytämästään Arabian Sointu-sarjan vihreästä tarjoilulautasesta, jonka sai itselleen kuudella eurolla sekä kolmesta saman sarjan vaaleanpunaisesta kupista lautasineen. Ne vaihtoivat omistajaa 15 eurolla.

Pauliina harmittelee, että tämän hänelle kovin rakkaan Kaj Franckin suunnitteleman sarjan hinnat ovat kohonneet taivaisiin. Tällä kertaa siis onnisti.

Seuraavaksi Pauliina haluaisi löytää kokoelmastaan vielä puuttuvia Arabian puhalluskoristeisia kahvikuppeja. Hän on kiusallisen tietoinen siitä, että näiden harvinaisuuksien löytymiseen voi kulua vuosia.

Kertokaa taiturit, miten aarteet erotetaan roskasta?

Kirsi: Olen kierrellyt kirppareita yhtä kauan kuin olen sisustanut omaa kotia. Käyn niillä usein, ja tietysti löytöjen tekemistä edesauttaa sekin, että tykkään kaikenlaisesta vanhasta ja kummallisesta, jota sitten kunnostan ja tuunaan.

Maria: Pari vuosikymmentä erittäin ahkeraa kirppistelyä ovat harjaannuttaneet silmistä tarkat bongaamaan juuri minua kiinnostavia aarteita. Toki tähän vaikuttaa myös se, että tiedän nykyään jo aika hyvin, mistä lähteä etsimään sitä, mitä milloinkin olen vailla. Eri puolilla maata on hyvin erilainen tarjonta.

Pauliina: Niin kuin niin monessa muussakin jutussa, kärsivällisyys on se juttu. Ensin on nieltävä kerta toisensa jälkeen pettymyksensä, mutta kun jaksaa kiertää usein ja eri puolilla Suomea, lopulta ahkeruus palkitaan.

Miten sitä silmää sitten kehitetään?

Kirsi: Kirppareilla kannattaa käydä usein ja varata reilusti aikaa. Kannattaa tutkia sotkuisetkin pöydät. Varsinkin alatasojen epämääräisistä ’rompelaatikoista’ olen tehnyt monta mahtavaa löytöä.

Jos jossain pöydässä on oman näköistä tavaraa, se kannattaa käydä tutkimassa se  parin päivän sisällä uudelleen. Eikä pienen nuhjuisuuden pidä antaa hämätä, sillä usein puhdistus tai tippa maalia auttaa. Itse teen parhaat löytöni silloin, kun en etsi mitään.

Maria: Aarre löydetään etsimällä. Kirppiksellä pitää viettää aikaa ja katsella tarkkaan ja keskittyä siihen, mitä on vailla. Joskus löytö lymyää muun tavaran joukossa, pöydän alla tai korkealla katonrajassa, minne silmä ei osu helposti.

Kannattaa myös kertoa kaikille kirppisteleville tutuille, mitä etsii. Joku muu voi muualla kierrellessään löytää aarteen sinulle.

Pauliina: Aarre löytyy tutkimalla ja tonkimalla, kannattaa kurkkia myös kirppispöytien alahyllyille ja peränurkkiin. Ei kannata myöskään väheksyä pihakirppiksiä ja pieniä hyväntekeväisyyskirppiksiä.

Likaisuuden ei kannata antaa hämätä, sillä monet aluksi huonokuntoiselta vaikuttavat tuotteet saattavat olla pienellä vaivalla puhdistettavissa/korjattavissa.

Mikä on lempikirpparisi?

Kirsi: Parhaat löytöni olen tehnyt jyväskyläläisessä Kirpparilla.fi:ssä, missä käyn pari kertaa viikossa. Melkein kaikki valaisimeni ovat sieltä. Jälkikäteen nämä 1950-70-lukulaiset ihanuudet ovat paljastuneet vieläpä kotimaisiksi.

Toinen suosikkikirppari on Kankitien Ekocenter. Siellä käyn noin kerran viikossa. Sieltä ostin olohuoneeni retrosohvapöydän kymmenellä eurolla.

Maria: Käyn pari-kolme kertaa viikossa paikallisilla itsepalvelutoreilla, mutta myös paljon osto- ja myyntiliikkeissä. Suosikkejani ovat Etelä-Suomessa Joken osto- ja myynti sekä Hämeenlinnassa sijaitseva Suomen kasarmin aarteet.

Kerran kuussa on kuitenkin aina pakko käydä pienellä kirppistelytourneella jollain toisella paikkakunnalla.

Pauliina: Käyn kirppiksillä lähes viikottain, välillä monta kertaa viikossa. Kirppiksille tulee mentyä aina, kun sellainen matkan varrelle sattuu. Parhaat löydöt tulee usein tehtyä kesälomareissuilta pikkukaupungeista.