Tarinat

Kolumni: En ole koskaan istunut vankilassa, mutta koronavuonna tunsin itse usein vangin kaltaiseksi

Suomessa ei ole missään vaiheessa ollut niin tiukkaa sellihoitoa kuin monissa muissa ­maissa, mutta neljän seinän sisällä oleskelusta on tullut kuitenkin uusi normaali, kirjoittaa toimittaja Essi Salonen.

En ole koskaan istunut vankilassa, koska en ole sortunut rikoksiin. En ole laskenut tiilenpäitä tai ottanut vastaan ruoka-annosta oven luukusta selliin. Viime vuonna kuitenkin tunsin itseni usein vangin kaltaiseksi.

Länsimaisen demokratian jäsenenä olen tottunut monenlaisiin vapauksiin. Kuten matkustamisvapauteen, kokoontumisvapau­teen, vapauteen lähettää lapseni päiväksi koulunpenkille, vapauteen osallistua kulttuuririentoihin ja vapauteen kätellä tai­ halata lähimmäistä. Ne ovat olleet itsestäänselvyyksiä.

Viimeistään maaliskuussa 2020 alkoi olla pläkkiselvää, että nyt on aika tinkiä näistä etuoikeuksista. Piikikäs virus nimeltä COVID-19 pisti meidät eri tavoin selliin.

Lue myös: Siirin, 32, lievä päänsärky ja kurkun karheus paljastuivat koronaksi: ”Nyt ei pitäisi tuudittautua siihen, että korona ei varmaan tartu mistään”

Suomessa ei ole missään vaiheessa ollut niin tiukkaa sellihoitoa kuin monissa muissa ­maissa, mutta neljän seinän sisällä oleskelusta on tullut kuitenkin uusi normaali. Ehkä vuoden lehtikuvaksi voisi valita palvelutalon ikkunasta ulos katselevan vanhuksen. Tai häntä lasin takaa huhuilevan omaisen. Tai ruokapöydän ääressä läppärinsä ylle kumartuneen kalvakkaan tietotyöläisen.

Vapaus tuntui jo häämöttävän, kun rokottaminen käynnistyi. Nyt se tuntuu pakenevan, ­sillä rokotustahti onkin odotettua hitaampi.

Mitä ryhtyisin tekemään, että kestäisin kakkuni loppuun asti? Pakeneminen ei nyt auta.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kolumni: En ole koskaan istunut vankilassa, mutta koronavuonna tunsin itse usein vangin kaltaiseksi

Sinun täytyy kommentoidaksesi.