Maria, 30, haluaisi lapsen, mutta sopivaa puolisoa ei ole löytynyt: "Miehillä on realiteetit hukassa"
Elämäntilannelapseton haluaisi lapsen, mutta ei voi saada sellaista, koska esimerkiksi sopivaa isä- tai äitiehdokasta ei ole sattunut kohdalle. Yksi heistä on 30-vuotias Maria, joka välillä tuntee fyysisesti kehossaan, että tarvitsee lapsen.
Kirjaston lastenosastolla perheenäiti lukee lapsilleen kirjaa. Näky liikuttaa Mariaa, 30, mutta samalla hän tuntee surua. Mieleen pujahtaa väistämättä ajatus: Saanko itse koskaan kokea tuota samaa?
Kun mediassa tai poliitikkojen puheessa käsitellään lapsettomuutta, sitä tarkastellaan usein pariskuntien ongelmana. Mutta entäs sinkut, jotka kaipaavat parisuhdetta, lapsia ja perhettä, mutta eivät ole löytäneet niitä? Maria on yksi heistä.
”Minusta tuntuu, että elän samanlaista elämäntilannetta, jota olen elänyt oikeastaan koko aikuisikäni. Parisuhderintamalla ei ole mikään muuttunut kymmeneen vuoteen juuri ollenkaan. Tuntuu, että se osa-alue elämästäni on jumissa, pysähtynyt”, Maria kertoo.
Kaipuu parisuhteesta ja omasta perheestä on ollut läsnä Marian elämässä pitkään. Välillä tunne siitä, että haluaisi oman lapsen, tuntuu jopa fyysisenä tarpeena kehossa. Rintakehää painaa, olo tuntuu raskaalta, henkeä ahdistaa vähän. Kehon läpi aaltoilee haikeus, johon sekoittuu iloa ja surua.
”Tuntuu, että lapsen saaminen olisi niin luonnollinen asia. Olen aina pitänyt vauvoista, ja ne ovat minusta aivan ihania. Tuntuu, että biologia välillä huutaa sitä, että minulla pitäisi olla joku, josta saan huolehtia. En tosin tiedä, kuinka paljon siitä tunteesta on sellaista, minkä olen omaksunut yhteiskunnasta ja minkä verran aidosti sitä, että luonto haluaa tehdä tehtävänsä.”
Lapsettomuudesta puhutaan yleensä silloin, kun lasten saamiseen on jokin biologinen este tai toivottua lasta ei tahdo kuulua. Elämäntilannelapsettomuus koskettaa heitä, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät elämäntilanteensa takia voi sellaisia saada juuri tällä hetkellä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sinkut, jotka eivät ole vielä löytäneet sopivaa kumppania, tai parisuhteessa olevat, joiden puoliso ei syystä tai toisesta halua lapsia.
Maria ei kuitenkaan itse käytä itsestään sanaa lapseton.
”Minulla ei ole koskaan todettu mitään, minkä vuoksi en voisi joskus vielä saada lapsia. Koen, että sen käsitteen käyttäminen voisi loukata heitä, jotka eivät voi saada lapsia tai joilla on vaikeuksia lapsen saamisessa.”
Lue myös: Leena Pakarinen: ”Vaikka olen lapseton, olen nyt mummu”
Eivätkö miehet kuule biologisen kellon tikitystä?
Vanhassa työpaikassa vähän iäkkäämpi miespuolinen työkaveri kysyi Marialta, onko hänellä perhettä. Maria oli tuolloin 24-vuotias. Kun Maria vastasi, ettei perhettä vielä ole, työkaveri sanoi, että Marian kannattaa pitää kiirettä. Kohta ei ole enää mahdollista saada pikku perhettä, mies tokaisi.
Myös lehdet ovat täynnä huolestuneita otsikoita syntyvyyden laskusta. Usein niissä mietitään, miten naisia voisi muistuttaa siitä, että naisten hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen ja jyrkästi viimeistään 35-vuotiaana.
”Tuntuu, että tällaisella puheella halutaan kaitsea naisia, jotka eivät muka ymmärrä, että biologinen kello tikittää. Itse olen sen tiennyt valitettavasti jo pitkään.”
Sen sijaan Mariasta tuntuu, että tieto ei ole tavoittanut ikäluokan miesten korvia. Hän on vuoden sisällä tapaillut kahta kolmekymppistä miestä, jotka molemmat ovat sanoneet, etteivät tiedä haluavatko lapsia, etteivät ole edes miettineet asiaa.
”Kun itse haluaisin löytää pian ihmisen, jonka kanssa voisin saada joskus vielä lapsia, tuntuu hullulta, että kolmekymppinen mies sanoo, ettei ole koskaan edes miettinyt asiaa. Saatan yleistää vähän, mutta tuntuu, että miehillä on realiteetit hukassa.”
Lue myös: Tuore tutkimus kertoo huolestuttavasta ilmiöstä: Nuorten naisten perhehaaveet vaarassa miesten takia
Marian kokemus saa kuitenkin tukea tutkimustiedosta. Väestöliiton Perhebarometrin 2017 mukaan 30–35-vuotiaista miehistä lähes puolet luulivat, että merkittävä lasku naisen hedelmällisyydessä tapahtuu vasta 40. ikävuoden jälkeen. Samanikäisistä naisista noin joka kymmenes uskoi samaan.
Moni muukin yleinen lapsista ja lapsettomuudesta puhumisen tapa turhauttaa Mariaa. Esimerkiksi usein toistettu ajatus siitä, että lapsettomat naiset ovat itsekkäitä olentoja, jotka haluavat vain matkustella ja nauttia elämästä. Tai se, että keskustelu pyörii sen ympärillä, miten yhden lapsen perheisiin saataisiin lisää lapsia, jotta lapsiluku ei jäisi niin pieneksi.
”Tuntuu, että unohdetaan kokonaan ne ihmiset, jotka haluaisivat suhteen ja perheen, mutta eivät syystä tai toisesta saa tai löydä sitä.”
Todellisuudessa puolison löytämisen vaikeus on varsin yleinen syy lapsettomuuteen. Väestöliiton mukaan vuonna 2015 tehdyssä kyselytutkimuksessa alle 35-vuotiaista lapsettomista naisista 37 prosenttia kertoi lapsettomuutensa syyksi sen, että sopivaa kumppania ei ole. Samanikäisistä miehistä melkein puolet kertoi saman.
Vaikka yksinkin on hyvä olla, niin tavallaan tuntuu, että jään kuitenkin jostain paitsi.
Lue myös Anna.fi: Lapsettomuuden 2 yleisintä syytä: tämän takia moni suomalainen jää tahattomasti lapsettomaksi
Korona-aika alleviivaa yksinäisyyttä
Keväällä Maria huomasi kumppanin puuttumisen erityisen kouriintuntuvasti. Kun koronavirustilanne sulki julkiset tilat ja ihmiset jäivät koteihinsa, yksinäisyyden tunne korostui. Yksin neljän seinän sisällä vietetty kevät tuntui ankealta. Ystävät kääntyivät perheisiinsä päin ja pariskunnat katosivat mökeille, kun kontakteja vähennettiin. Vaikka ystävät eivät hylänneet, sinkku jäi yhtälössä väliinputoajaksi.
”Oli välillä aika rajuakin katsoa somesta, kun ihmiset reippailivat perheidensä kanssa ja itse vietin kevään kotona yksin. Vaikka yksinkin on hyvä olla, niin tavallaan tuntuu, että jään kuitenkin jostain paitsi.”
THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen kannusti hiljattain Helsingin Sanomissa ihmisiä viettämään joulua niiden seurassa, joiden kanssa normaalistikin elävät. Sitä lukiessaan Maria mietti, että yksinkö hänen pitäisi joulukin viettää.
”Näissä suosituksissa monesti unohdetaan se, että aika moni ihminen Suomessa asuu kuitenkin yksin. Kaikesta puhutaan perhenormin kautta, ja siitä varsinkin tulee sellainen olo, että olen ihan ulkona tästä yhteiskunnasta.”
Korona-aika hankaloittaa myös kumppanin löytymistä. Keväällä Maria ei käynyt ulkona lainkaan, kesällä hän uskaltautui jo yksille treffeille. Nyt syksyllä hän miettii erittäin tarkkaan, ketä näkee.
”Tuntuu, että elämä on entistä enemmän jumissa, koska korona rajoittaa arkea. Sekin stressaa, kun ei tiedä, kuinka kauan tämä kestää. Jos tämä kestää vaikka vielä kaksi vuotta, itse olen silloin jo 32 vuotta. Hukkaanko ne lapsien saamisen kannalta kriittiset vuodet johonkin tällaiseen? Tulee välillä ihan pakokauhu, että tässäkö tämä minun potentiaalinen aikani menee.”
Uskon myös, että toisesta ihmisestä huolehtiminen rikastuttaisi elämää.
Varasuunnitelmana itsellinen äitiys
Miten elämä sitten muuttuisi, jos Marian kaipaama puoliso löytyisi ja yhteinen lapsi saapuisi ilahduttamaan elämää?
”Uskon, että elämästä tulisi tietyllä tavalla vakaampaa ja onnellisempaa. Moni kuitenkin kaipaa läheisyyttä, turvaa ja yhteenkuuluvuutta. Uskon myös, että toisesta ihmisestä huolehtiminen rikastuttaisi elämää.”
”Monesti sanotaan, että ei lapsen saaminen ole mitään ruusuilla tanssimista. Silloin mietin, että ei yksin eläminenkään sitä ole. Jos voin valita elämän varjopuolet yksin tai jonkun toisen ja lapsen kanssa, niin kyllä mieluummin valitsen sen, että saan jakaa kaiken jonkun kanssa.”
Varasuunnitelma Marialla kuitenkin on. Viime vuosien aikana käsitykset siitä, mitä kaikkea perhe voi olla ja kenen kanssa perheen voi perustaa, ovat laajentuneet. Nelosen Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelma nosti yhä useamman tietoisuuteen kumppanuusvanhemmuuden, jossa lapsia kasvatetaan esimerkiksi ystävän kanssa. Itsellisestä äitiydestä taas puhutaan silloin, kun nainen ryhtyy vanhemmaksi yksin hedelmöityshoitojen avulla.
”Kyllä minulla on ollut aika pitkään jo selvät sävelet siitä, että jos sattuu niin, että miestä ei löydy, niin sitten itsellinen äitiys voisi olla minun juttuni”, Maria sanoo.
Marian nimi muutettu. Hän esiintyy jutussa keksityllä nimellä, sillä hän on yksi Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron uhreista.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Maria, 30, haluaisi lapsen, mutta sopivaa puolisoa ei ole löytynyt: "Miehillä on realiteetit hukassa"
Kun sopivaa kumppania ei löydy, vika on miehissä.
Tulee mieleen sanonta peilistä ja vinosta naamasta. Tai se että ihmisissä on nykyään jotain ihme vikaa. Kaikkien kanssa tulee aina riitaa.
Mun mielestä voisi olla hyvä kysyä MIKSI miehet eivät tunnu haluavan lapsia? Kuka hullu tekee lapsen toisen mieliksi ja sitten kun ero tulee, joutuu maksamaan elatukset ja lasta käytetään pahimmassa tapauksessa lyömä-aseena avioerossa. Ennen kuin lastenvalvojajärjestelmässä ja oikeusjärjestelmässä tasa-arvo toteutuu, ei tähän tule muutosta. Miehen rooli on vanhemmuudessa auttamatta altavastaajan asema sen jälkeen kun lapsi on tehty.
Miksi miehet kuulisivat biologisen kellon tikitystä, koska ei niillä hedelmällisyys ratkaisevasti pienene iän myötä?
Ja tosiaan ehkä kannattaisi katsoa peiliin eikä syyttää miehiä omista ongelmistaan.
”Miehillä on realiteetit hukassa” No toisaalta on niin, että moniin asioihin tarvitaan lupa tai kortti, mutta vanhemmiksi voi alkaa kuka tahansa? ”Renttujen” kanssa saa lapsia, mutta joillain ne jää heitteille? MUTTA vastuulliset miehet harkitsevat nykyään tarkkaan perheen perustamista taloudelliseltakin kannalta ja kokemuspohjaisesti ovat oppineet kaveriensa vastoinkäymisestä. Voi olla etteivät he vai uskalla lähteä tilanteeseen, että joutuvat olemaan mieliksi lapsen hankinnassa ”hyvinä isävaihtoehtoina”. Sitten tulevat vielä ulkoiset asiat, kuten ilmastonmuutos, lama, korona, ääri-islamistit yms. Ei uskalleta ottaa vastuuta jos on epäilys, ettei pysty olemaan täydellinen isä? Itse olen nähnyt hormooni-tsunamit ja muut lapsihelvetin asiat. Joillekin supernanny suomi on todellisuutta, toisille se kuin ”mustan huumorin ohjelma”
On yksi tuttu n.40v lapseton ja varakas mies, joka pääsee helposti yökylään. Hän oppi melkein yhdestä vahingosta jopa vainoharhaiseksi. Hän piilottaa aina käytetyt kortsunsa pieneen minigrip pussiin ja taskuun ja ottaa 100% mukaansa. Ettei kukaan käyttäisi sisältöä omatoimisesti omiin päämäärin pyrkiessään.
Lasten hankkimisesta puhuminen ekoilla treffeillä on asia joka saa täyspäisen miehen päättelemään prioriteetit: nainen, naisen tarve lapselle, naisen ja lapsen elatus ja sitten ehkä mies. Ei kiitos.
Lapsitoiveiden läpikäyminen on suotavaa siinä vaiheessa kun huomaa että pitää toisistaan.
Joskus myös kannattaa miettiä niitä realiteetteja ennen kuin ne tulevat kriittisiksi. Miehillä tuo isyystilanne on taitteessa 30-40 välissä. Naisilla aiemmin. Kannattaa myös aloittaa sen ratkominen aiemmin.
Terve. Äidit kertoo lapsilleen että jo alakoulu tai yläkouluikäiset,tytöt on huoria, meillä on kuulunut moista törkyä, en oo voinut ottaa asiaan kantaa kun mennyt vaan yli hilseen, oon vaan ymmälläni. Miten pitäs reakoida, ei ainakaan normaalia. Minulle lapset normaaleja, jos se tykkää toisistaan, lasten äidille ei vielä oo lääketieteellistä diaknoosia, minä oon saanu varmaan jo kylliksi, lasten äidistä, en tiedä millon asianajajat kyllästyy, minä vaan yritän pitää matalaa profiilia. En tiedä kuka sitä yllyttää jatkuvasti, käräjiin. Naapurit tai epävakaus. Sukurasite on olemassa.
Ei miehillä ole kiire lapsentekoon, hehän voivat perustaa perheen jonkun nuoren naisen kanssa vaikka vasta viisikymppisenä.
Valitettavasti naisen täytyy löytää elämänkumppani mieluiten jo alle 25-vuotiaana, sen jälkeen potentiaaliset miehet ovat jo varattuja. Moni ei löydä kumppania, ainakaan sellaista joka olisi hyvää isä/aviomiesmateriaalia. Meitä ikääntyneitä, lapsettomia sinkkuja on maa pullollaan. Tosin en ole koskaan kuullut olevani elämäntilannelapseton. Taas on keksitty omituinen uusi termi vanhalle asialle, miksei pelkkä lapseton riitä? Minua ei lapsettomuus ole koskaan haitannut, lähipiirissä on ollut lapsia joita on voinut hoitaa ja rakastaa.
Nuori nainen haluaa pääsääntöisesti oman ikäisensä miehen, kahden kolmenkympin väliltä ei yli kolkyt- saatikka yli nelikymppistä ”vanhaa miestä”.
Naisilla vauvakuume johtuu hormoneista hyvinkin pitkälti. Se kannattaa muistaa, ennen kun säntää tekemään niitä lapsia kenen kanssa vaan. Tuolla naisella on vielä vuosia aikaa. Itse olen ollut reilusti yli 30v ja tuttuja on , jotka aloitti vasta 40v tekemään lapsia.
En ymmärrä kommenttia, että 30 v miehellä realiteetit hukassa. Ei kaikki halua edes lapsia, eikä tarvitse haluta. Jos kokee, että lapsille ei ole vielä tilaa elämässä, niin se on fiksuutta jättää tekemättä. Myös jos hylkää 30v ihmisen heti, kun se sanoo ettei ole miettinyt lapsia, niin saa todennäköisesti jäädä yksin. Ensin rakastutaan, ollaan parisuhteessa ja sen jälkeen sen vasta tietää haluaako ja ihmisen kanssa lapsen. Elämässä on otettava riskejä näissä asioissa, muuten saa olla yksin loppuelämän. Kannattaa todellakin miettiä mikä on elämässä tärkeintä, se että löytää hyvän parisuhteen, jossa on onnellinen ja mahdollisesti sen kruunaa lapsi tai sitten mennä lapsi ajatus edellä, tehdään lapsi jonkun sinne päin kanssa, joka siihen suostuu. Sitten erotaan ja ollaan yh. Itse valitsisin onnellisen parisuhteen ilman lasta.
Parikymppiseksi asti interreilataan ja otetaan selfieitä söpöjen ruskeasilmien kanssa. Sitten voimaannutaan muutama vuosi opiskelemalla jotain mistä saa anoreksian tai pysyvän ylipainon. Ehkä luetaan vielä filosofiaa ja naistutkimusta pari vuotta. Mennään töihin ja sijoitetaan rahat tropiikin kohteisiin tai fanaattiseen urheiluun tai käsilaukkuihin. Jos ei vielä ollut niin nyt hankitaan joku koira mikä ei edes näytä koiralta.
Joka välissä masennutaan ja postaillaan mietelauseita kun ne miehet mitä juuri ylenkatsoit bileissä ei kiinnostukaan sun instagramista. Ne samat miehet jotka opetteli teininä kädentaitoja, kävivät armeijan, opiskelivat tai oppivat jonkin hyödyllisen (mutta ah, niin epätrendikkään) ammatin, muuttivat pois kaupungista ja rakensivat talon, veneen, auton ja sulle paljun. Että sulla olis siinä hyvä ja yhdessä kasvatettais lapset.
Just siis se sama mies joka ei nyt enää 35v jaksa kuunnella tuota valitusta, tai rynnätä sokkona johonkin mitä SINÄ olet koko elämäsi halunnut. Hän on sitä valmistellut jo vuosia, sun matkustellessa. Nyt on sen miehen aika elää omaa elämää ja nauttia siitä mitä on saanut aikaiseksi. Sorry että olet 10v myöhässä. Onneksi joku 25v tyttö ymmärtää tämän.
Ensin lukion jälkeen armeija, sit opiskelet, menet töihin, kuuri kun luulet että ura alkoi niin firma meni myytiin ulkomaille. Uudestaan opiskelemaaan taas töihin, oho tuli lama, alat tekee musaa 6 vuotta ammatimuusikkona julkaset 3 levyä, ei ura auennut. Isäs kuolee, Kyllästyt suomeen ja lähdet 10 vuodeksi espanjaan yrittäjäksi, sekin meni konkurssiin. Palaat suomeen ja äitis kuolee. Alkaa korona pandemia, olet persauki, alkaa ukraina sota. Kohta lähenee muuutaman vuoden päästä 50 ja latina amerikassa odottaa muutama nuorta vaimo ehdokkaita kun suomesta ei löydy ! Hän se oikea olisi 3 tyttöystäväni joka haluasi lapsen kun aiemmat halusivat vaan tehdä jotain muuta….Jeeee Elämä on ihanaa
Ei välttämättä miehillä ole realiteetit hukassa, vaan naisilla. Jos lastentekoa siis kysellään jo ensitreffeillä ja ihmetellään, miksi mies käyttäytyy noin vetäytyvästi.
Itse olen vakaasti sitä mieltä, että Suomen lapsiluku on niin pieni suurimmalta osaltaan siksi, että huomattava osa miehistä ei halua lapsia, tai haluaa vain yhden lapsen. Itse halusin, ja sain kaksi lasta, mutta suuri osa ikäisistäni ystävistä ei halua lasta. Ja todella monen miehen parisuhde on katkennut siksi, että he eivät ”ymmärrä haluta” lapsia. Kenellekään tutulleni ei ole käynyt toisin päin, eli parisuhde päättyy siksi, koska mies haluaisi lapsia, nainen ei (toki tällaisiakin tapauksia voi aivan hyvin olla, en vain tunne yhtään sellaista).
Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe, sillä mielestäni parisuhde on aina keskinäinen sopimus ja riippuvainen siitä, mitä sen osapuolet haluavat. Pitää pystyä puhumaan rehellisesti siitä, mitä itse toivoo ja tarvitsee, mistä haaveilee ja mitä kumppanissaan arvostaa. Mä en ainakaan vielä ensitreffeillä osaa sanoa muuta kuin sen onko toisen kanssa sellaista kipinää ja molemminpuolista kiinnostusta, että haluaisin tavata uudestaan tai jopa harrastaa seksiä hänen kanssaan. Toiseen tutustuminen vie aikaa ja vasta sitten voi paremmin tietää onko ne tulevaisuuden toiveet myös pitkällä aikavälillä yhteneväiset. Ehkä juuri siksi mä en naisena koe ”sopivana” tapailla yli 10v. itseäni nuorempia miehiä, sillä mulla lapsiluku on jo täysi ja koen että n. 30v. nuoret miehet eivät ehkä itsekään tiedä haluavatko joskus lapsia niin en halua viedä heiltä sitä mahdollisuutta. Tiedän, että tää on ehkä typerää, sillä en välttämättä ole edes kysynyt sitä heiltä suoraan, mutta jostakin mulle on tällainen ”ajatusharha” syntynyt ja järjestään jätän nämä mielestäni ”liian nuoret” miesystävä-kandidaatit tapailematta…
Voi olla, että kadun tätä joskus vanhempana, sillä kyllähän naisen ”markkina-arvo” treffimarkkinoilla laskee nopeammin iän myötä, mutta ainakaan itse en ole viemässä keneltäkään nuoremmalta naiselta mahdollisuutta oman ikäisensä miehen kanssa perheen perustamiseen. Mulla kun on jo kaikki, mitä omannäköiseen, riittävän hyvään arkeen ja elämääni tarvitsen niin vilpittömästi toivon, että jokainen voisi olla onnellinen ja tyytyväinen omien elämän valintojensa osalta. Naisille se lapsen hankkiminen on kuitenkin mahdollista myös yksin, jos on sitä mieltä, että se oma onnellisuus on jälkikasvusta kiinni. Joskus yksinhuoltajuus on myös helpompaa kuin yhteishuoltajuus tai kumppanuusvanhemmuus, sillä esim. passin hakeminen, muuttaminen ym. arjen asiat hoituu paljon helpommin silloin kun ei tarvitse kysellä toisen mielipidettä tai olla molempien yhdessä, yhtäaikaa paikalla…
Artikkeli kolahtaa sikäli omaankin nilkkaan, koska kolmekymppisenä (miehenä) minullakaan ei ollut vielä missään mielessä halua miettiä lapsen tekemistä. Opiskelu ja ura veivät mukanaan. Biologinen kello alkoi sitten kilkattaa neljän kympin jälkeen. Olisi halunnut mielellään kaksi tai kolmekin lasta. Mutta mihin olivat häipyneet kaikki kauniimman sukupuolen edustajat, joilla olisi ollut samoja mietteitä ? Yhtäkkiä olinkin auttamattomasti liian vanha potentiaaliseksi isäksi. Nyt kuulun sitten näihin lapsettomiin ilman omaa halua. Yhteiskunnassa pitäisi kai hyväksyä pareille suuremmat ikäerot ja se tosiseikka että biologiset kellot eivät sukupuolien välillä raksuta aina samaan tahtiin.