Miksi hengellisyydestä on tullut tabu? Kokeile tätä lähestymistapaa, kun haluat puhua uskonnosta

Hengellisistä asioista ja varsinkin uskosta on vaikea puhua, jos kyse ei sitten ole Buddha- tai Ganesha-patsaan tuomasta mielenrauhasta joogasalilla. Oletko samaa mieltä?

Jumala on nykymaailmassa tabu. Jos ihminen uskoo Jumalaan ja sanoo sen ääneen, joku saattaa pitää häntä uskonnollisena lahkolaisena, tieteen vastustajana tai henkilönä, joka ei suvaitse toisenlaisia ajatuksia.

Lue myös: Lapsensa ja miehensä menettänyt pastori Hilkka Olkinuora: ”Uskon, että näen vielä joskus rakkaani”

Luulemisen sijaan voisimme kysyä toiselta, minkälainen sinun Jumala-suhteesi on. Mihin uskot? Kuulutko johonkin uskontokuntaan? Mitkä arvot ovat sinulle tärkeitä?

Ja siinä ajatuksia vaihdettaessa voisi kertoa rauhallisesti ja kunnioittavasti myös omista arvoistaan ja ajatuksistaan.

Ihmiset maallistuvat mutta uskontojen kirjo kasvaa

Uskontojen merkitys länsimaisten ihmisten elämässä on vähentynyt mutta samalla erilaisten maailmankatsomusten kirjo on maassamme lisääntynyt.

Osa meistä kasvaa johonkin tiettyyn uskontoon tai katsomukseen ja toiset omaksuvat oman maailmankatsomuksensa myöhemmin.

Toisille tärkeää on tieteellinen maailmankuva, kuten kirkollemmekin, mutta juuri sen rajat herättävät ajattelun jostakin alkusyystä, taustavoimasta – tai Jumalasta.

Nykyihmisen ajatuksissa korostuu henkilökohtainen henkisyys tai hengellisyys. Jotkut kokevat luontevaksi määritellä itsensä hengelliseksi etsijäksi.

Jumalan sijaan saatammekin puhua hiljentymisestä sisimmäisen syvän äärelle, elämän juurille ajattelun ja tunteiden taustalla, sinne missä kenties kohisee yhteys kaikkeen olevaiseen.

Lue myös: Vanhoillislestadiolaisuuden jättänyt Maria: ”Kun ymmärsin lopulta olevani uskonnon uhri, häpeä hellitti”

Henkisyys on osa ihmisyyttä

Elämän mysteerin ihmettely on tärkeä osa ihmisyyttä ja siksi hengellisistäkin asioista pitäisi voida puhua, erityisesti tavalla, jossa pyrimme hahmottamaan, mikä elämässä on merkityksellistä ja arvokasta, ottamaan vastuuta teoistamme, ymmärtämään ja kunnioittamaan toisten maailmankatsomuksia ja etsimään rauhanomaisia ratkaisuja konfliktitilanteisiin.

Eikä uskonnon tai hengellisyyden pidä mitätöidä tiedettä, ymmärrystämme maailmasta kuten se meille nyt avautuu, vaan tarjota maailmankuvaamme jotakin lisää. Sitä paitsi todellisuuden ennakkoluuloton tarkastelu ja pohdinta ovat myös tieteen lähtökohtia.

Nykyuskonnot korostavat kaikkia yhdistävänä asiana etiikkaa, keskustelua ja ymmärrystä oikeasta ja väärästä. Ehkä sille olisi tarvettakin?

Tärkeintä kun on, että ihmisellä on kyky tunnistaa tosiasiat, omatunto ja taito kuvitella itsensä toisen asemaan.

Onko suomalaisten vaikea puhua uskosta, uskonnoista ja hengellisyydestä? Mistä se johtuu? Onko asia liian yksityinen vai voisimmeko monella tapaa paremmin, jos ajatuksia ja kokemuksia tuuletettaisiin? Kommentoi alle ja osallistu keskusteluun!

Avainsanat

Keskustelu

Matt. 10:32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Uskonnoista, varsinkin lestadiolaisuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä on viime vuosina tuotu esiin vain kielteisiä puolia ja negatiivisia asioita. Joku uskonnosta eronnut voi löytää mielenrauhan siitä, että löytää syntipukin ja syyllisen omalle pahalle ololleen. Vastapuolta taas sitovat omat eettiset pelisäännöt ja rakkauden laki, ei haluta kertoa ainakaan julkisuudessa asian toista puolta ja näkökulmaa, uskonnoilla ei oikeasti ole mitään mahdollisuuksia puolustautua. Toisaalta uskovaiset ihmiset ovat aivan tavallisia viallisia, syntisiä ja erehtyväisiä ihmisiä, joiden mielenrauha perustuu siihen, että annetaan anteeksi ja pyydetään anteeksi: minkä sovimme maan päällä se on sovittu taivaassa. Kyllä oma mielenrauhani ja myös uskoni joutui suurelle koetukselle, kun kuulin oman uskontoni henkisestä väkivallasta ja pedofiliasta. Vaikeita asioita, mutta nykyään ymmärrän kyllä senkin. Tällaiseen ei usko opeta, mutta usko ei tee ihmisestä synnitöntä eikä virheetöntä, itsessään sen saa parhaiten huomata.
Ihmisellä on kaipuu Jumalan puoleen, hengellisyyteen. Jos hän kieltää sen itsessään ja sisimmässään, tulee tilaa taikauskolle ja kaikelle muulle magialle ja uskomuksille. Harva pystyy tieteestä yksin löytämään vastauksen ikuisuuskysymyksiin. Itse uskon tiedeyhteisön näkemyksiin useimmissa asioissa ja yritän löytää sopusoinnun raamatun ja tieteen välillä. Raamattu ei ole kuitenkaan mikään tieteellinen teos, vaan uskon oppikirja, jonka avulla voi löytää Jumalan valtakunnan ja tien iankaikkiseen elämään ja rauhaan.

Jumala on tai ei ole. Kaksi vaihtoehtoa. Jompaankumpaan tulee uskoa. Onko joku aina ollut vai ei? Mistä se ensimmäinen solu on syntynyt? Onko se syntynyt tyhjästä vai onko se luotu? Tyhjästä on paha nyhjästä. Ei lajien hienous ja moninaisuus ole ehtinyt kehittyä edes 1000 miljardissa vuodessa. Lajit ovat luotuja.
Raamatussa on myös tieteellisyyteen liittyviä asioita, biologiaan, fysiikkaan ja historiaan esimerkiksi, se ei ole pelkkä uskonnon kirja. Raamattu on sana meille ihmisille siitä, miten kaikki on syntynyt, kuka oli alussa jo olemassa ja mitä Hän meistä ajattelee ja on meille itsestään ilmoittanut. Raamattu on yli tuhatsivuinen kirja, joten asiaa on paljon. Raamattu on maailman eniten painettu kirja, mutta kaikki kansat eivät ole vielä sitä saaneet tiedokseen. Raamatun syvin olemus on Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Siksi Jumala lähetti poikansa maailmaan, jotta me uskoisimme ja pelastuisimme. Hän ei halua, että yksikään meistä tuhoutuu, vaan pelastuu.
Joka puolella maapalloa ja avaruutta on nähtävissä luomistyön hienous ja ainutkertaisuus. Se näkyy kaikissa fraktaalirakenteissa, eläinten upeudessa ja monilajisuudessa, tähtien loppumattomassa lukumäärässä, maailmankaikkeuden fysiikassa ja kemiassa, matematiikan ihmeinä ja vaikkapa toistemme kasvojen kauneutena ja uniikkiuutena. Meidät on luonut mestari, jolla on loputon mielikuvitus ja halu tehdä hyvää.
Jumala on tai ei ole.
Jos Jumalaa ei ole, on kaikki sattumaa, ei tietoista. Olemme syntyneet sattumasta ja kehittyneet tyhjästä ja mikään ei ohjaa mitään. Sattuma pitää kaikkea kasassa ja tyhjyys vallitsee. Kaikki matematiikan lait ovat syntyneet tyhjästä ja ne on löydetty sattumalta. Kaikki syntyneet ihmiset ovat alunperin kehittyneet tyhjästä, ei mistään. Mistä se ensimmäinen solu on syntynyt tai kehittynyt? Tyhjästä.

Else Turunen teki oivallisen keskustelunavauksen. Hän totesi, että jos uskoo Jumalaan ja sanoo sen ääneen, voivat toiset pitää lahkolaisena, tieteen vastustajana tai suvaitsemattomana. Sitten hän ehdotti toisen näkemysten selvittämistä kysymällä luulemisen sijaan.

Hyvät keskustelijat, tehän puhutte aiheen ohi tai vahvistatte ennakkoluuloja uskovia kohtaan. Ette vastaa toimituksen kysymykseen, mitä ajatuksia aihe herätti. Yksi vastaa raamatunlausein. Ne eivät, anteeksi vain, ole sinun ajatuksiasi. Luen mielelläni Raamattua, mutta keskustelukumppaneilta haluan kuulla heidän omia ajatuksiaan. Jos lainaa Raamattua tai jotain muuta, niin edes kommentti mukaan, kiitos.

Itselläni heräsi tällainen ajatus kirjoituksesta: Juuri noin pitäisi suhtautua lähimmäisiin – kiinnostuneesti ja kunnioittavasti. Pidän myös hyvin tärkeänä sitä, että yhdessä toimittaisiin hyvän puolella, vaikka uskottaisiin eri tavoin tai ei uskottaisi lainkaan.

Kirjoitus herätti innostuksen ja hyvän mielen tunteita. Kerrankin joku kirjoittaa noin! Lisää tällaista.

Hieno pohtiva teksti, kiitos kirjoittajalle avauksesta! Aihe on tabu, mutta ennakkoluulottomalla keskustelulla leimaamatta ketään suuntaan tai toiseen, oppisimme jokainen enemmän.

Kommentoi juttua: Miksi hengellisyydestä on tullut tabu? Kokeile tätä lähestymistapaa, kun haluat puhua uskonnosta

Vastaa käyttäjälle Oona Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X