Mustion linnan traaginen ja säihkyvä historia: linnan kummitusjutut kiehtovat

Raaseporissa sijaitseva elegantti Linderin suvun linna on todistanut samppanjan virtaavan ja veren vuotavan. Se on nähnyt villejä naisia, suurmiehiä – ja Suomen ensimmäisen auton. Mutta kuka saleissa kummittelee yhä tänäkin päivänä? Ja miksi linnan kolmas kerros jätettiin keskeneräiseksi?

Läntisellä Uudellamaalla sijaitseva Mustion linna viehättää kartanoromantiikan ystäviä. Sen tekevät erityisen kiehtovaksi tarinat linnan entisistä asukkaista.

Lue lisää: Kruunuvuoren kesäparatiisi Helsingissä muuttui säätyläisten kesäparatiisista aavekyläksi

Lue lisää: Päätön Aleksi ajaa hissillä Kruununhaassa – tutustu Helsingin kummitustaloihin

Erityisen kiinnostava oli tämän puisen ”linnan” 1700-luvulla rakennuttanut Linderien suku. Linna on 44 välivuotta lukuun ottamatta ollut saman suvun hallussa.

Nuoren Marien kuolema teki Mustion linnasta kirotun

Monilla Linderin suvun jäsenillä oli huikeita kohtaloita. Kuten 1800-luvulla eläneellä Marie Linderillä, joka ei aikansa naisten tavoin tyytynyt vain hameitaan kahistelemaan.

Älykäs ja epäsovinnainen Aurora Karamzinin sisarentytär kulki saappaissa ja housuissa, ratsasti hajareisin, ja mikä epänaisellisinta: joi olutta ja viiniä sekä poltti tupakkaa. Hänen myös väitettiin kutsuneen kiinnostavia miespuolisia kulttuurihenkilöitä visiteeraamaan aviomiehen poissaollessa.

Kessuttelun ja miesmäisten harrastusten lisäksi hän oli myös maamme ensimmäisiä naiskirjailijoita.

Avioliitto Constantin Linderin kanssa ei ollut onnellinen, ja nuori rouva purki tuntojaan kirjassaan En Qvinna af vår Tid – Aikamme nainen vuonna 1867.

Muita teoksia hän ei ehtinyt julkaista. Hän kuoli kouristuskohtaukseen vain 29-vuotiaana. Huhuja liikkui rankasta kloroformin käytöstä, ja itsemurhastakin vihjailtiin.

Marie Linder kuoli Kytäjän kartanossa, jolla on perin väkivaltainen historia. Kytäjän kartanokin oli Linderien suvun omistuksessa.

Hänen kuolemansa aloitti Kytäjän onnettomien tapahtumien suman, ja koko kartanon onkin kerrottu olevan kirottu.

Lue lisää: Suomen perinteikkäimpien ravintoloiden juuret juontavat 1800-luvulle

Linnan vieraina Sibelius ja Mannerheim

Mustion linnan ja Linderin suvun tarina kietoutuu ennenkaikkea Marien ja Constantinin poikaan, kamariherra ja ruukinpatruuna Hjalmar Linderiin. Hän oli aikoinaan Suomen rikkain mies.

Hänen myötään Mustion linnasta tuli paikka, jollaista Suomessa ei ollut ennen nähty.

Herra osteskeli ylellisiä tavaroita, joita rahdattiin Lontoosta ja Pariisista. Hän törsäsi yltäkylläisiin juhliin, taiteeseen ja hyvään ruokaan. Ranskalainen kokki seurasi mukana jopa kalastureissuille.

Hän rakasti vieraiden kestitsemistä, ja samppanjanhuuruisissa juhlissa viihtyivät muun muassa ruotsalainen taiteilija Louis Sparre ja Jean Sibelius.

Lue lisää: Ainola oli Jean Sibeliuksen ja Ainon rakas koti

Lue lisää: Näin avaat samppanjapullon sapelilla

Linder oli toisaalta pinnallinen, tuhlaileva ja velkaa tekevä peluri. Hän oli myös lämmin, kultturelli ja niin uskomattoman antelias ystävilleen, että lahjojen saajat kauhistuivat.

Hän toi maahan Suomen ensimmäisen auton. Äänekäs automobiili säikytteli niin ihmisiä kuin eläimiäkin könytessään Mustion mutkaisia maalaisteitä. Hevoset pillastuivat ja lehmätkin järkyttyivät siihen malliin, että lypsämisestä ei tullut mitään. Mutta antelias kartanonherra korvasi mielellään kaikki vahingot.

Linderin läheisin ystävä oli Carl Gustaf Mannerheim, jonka sisaren Sophien kanssa Linder meni naimisiin. Avioliitto oli yllätys monille, ehkä jopa Hjalmarille itselleen, koska hänen huhuttiin olevan biseksuaali.

Pieni piiri pyöri: Hjalmarin sisarpuoli, Catharina ”Kitty” Linder oli Mannerheimin rakastettu. Kitty ei kuitenkaan purjehtinut avioliiton satamaan, mutta kirjeenvaihto Mannerheimin kanssa jatkui vuosikymmeniä.

Skandaalimainen avioero

Sophie Mannerheimille ei kuitenkaan sopinut lainkaan kartanonrouvan joutilas elämä – eikä Hjalmarin erilainen luonne. Hän ottikin miehestään avioeron, mikä oli rohkea teko naiselle vuonna 1899.

Vieläkin rohkeampi oli uusi ura sairaanhoitajana. Sophie pakkasi kapsäkkinsä ja lähti Lontooseen sairaanhoito-oppia saamaan 35-vuotiaana. Brittiläisen sairaanhoidon uranuurtaja Florence Nightingalen opit herättivät suurta kiinnostusta Suomessakin.

Sophie palasikin Suomeen vuonna 1902 ja loi täällä upean uran. Hänet valittiin kirurgian klinikan ylihoitajan virkaan. Myöhemmin hän perusti Arvo Ylpön kanssa Lastenlinnan.

Sisällissota ajoi kartanonherran maanpakoon

Hjalmar Linder oli pröystäilevästä elämäntyylistään huolimatta suvaitsevainen ihminen, jolle luokkaviha oli täysin vierasta. Hän puolusti ihmisoikeuksia, mutta humaanisuus koitui lopulta hänen kohtalokseen.

Sinivalkoinen Suomi oli vasta nuori, kun maamme värejä hallitsivat punainen ja valkoinen. Moinen kansan jako suututti Linderiä, jolla itsellään oli hyvät välit työväkeen. Hän yritti saada omia työläisiään vapaaksi vankileireiltä.

Lue lisää: Sisällissodan rintamalinjat jakavat yhä kansaa – puhutaanko teillä sadan vuoden takaisista julmuuksista?

Jo riittää verilöyly -kirjoitus Hufvudstadsbladetissa varoitti, että sisällissodasta syntyy sukupolvia kestävä viha. Linder arvosteli valkoisten ylläpitämien vankileirien oloja ja punavankien joukkoteloituksia. Hän vetosi sivistyneistöön punaisten armahtamisen puolesta, ja valkoinen Suomi nousi raivoissaan häntä vastaan.

Entinen lanko Mannerheim varoitti Linderiä ihmisten lynkkausmielialasta, ja kehotti häntä pakenemaan. Linder möi omaisuutensa ja muutti Ruotsiin. Siellä hän joutui vaikeuksiin maksamattomien verojen vuoksi, joten matka jatkui Ranskaan. Sielläkin viranomaiset takavarikoivat velkojien vaatimuksesta hänen matkatavaroitaan.

Hjalmar Linderin mitta tuli täyteen. Omaisuutensa tuhlanneen maanpakolaisen maallinen matka päättyi hotellihuoneeseen Marseillessa, jossa hän viilsi ranteensa auki vuonna 1921.

Tätä ennen hän oli kirjoittanut hotellissa 27 kirjettä. Kirjeet sisälsivät ohjeita asioiden hoitamiseen kuoleman jälkeen, mutta myös jäähyväisiä. Sisarelleen kirjoittaman kirjeen loppusanat olivat: ”Älä itke puolestani. Kuolen onnellisena. Sinun Hjalmarisi.”

Mustion linna

Haamut, kirous ja Mustion linnan rakentamattomat huoneet

Sanotaan, että jokaisessa itseään kunnioittavassa kartanossa on muutama kummitus. Mustiossa on kertomusten mukaan näitä neljä. Ne eivät ole mitä tahansa kettinkejä kalisuttelevia lakana-aaveita, vain perin hienostuneita nekin.

Kuninkaallisessa huoneessa tepsuttelee valistunut, mutta impulsiivinen kuningas Kustaa III. Mustio oli vielä keskeneräinen hänen yöpyessään kartanossa, kun hän oli pakenemassa takaisin Ruotsiin. Kustaan armeija oli vastahakoinen sotimaan Venäjää vastaan, ja upseerit pettivät kuninkaan. Hänet salamurhattiin vuonna 1792.

Kuninkaan kummittelevat askeleet ovat uupununeita ja laahaavia. Ehkä hän aavisti tulevan kohtalonsa.

Samaisessa huoneessa ovat yöpyneet myös keisarit Aleksanteri I ja II, mutta he eivät ole jääneet jälkipolville laahustelemaan.

Aave sai naisseuraa valkopukuisesta daamista, joka kantaa kynttelikköä. Hänet on nähty myös puutarhassa ja sukuhaudalla. Harmaakin rouva liihottelee Mustiossa, ja kurjan kohtalon kokenut Hjalmar Linder on nähty istumassa alakerran huoneessa.

Myös kartanon rakentamisen aikana tapahtui kummia. Romaninainen tuli pyytämään yösijaa, mutta hänet ajettiin napakasti matkoihinsa. Tästä äkämystyneenä nainen langetti kartanoon kirouksen. Jos kolmannen kerroksen huoneet rakennetaan valmiiksi, tapahtuu kamalia. Sen verran vakavasti manaus otettiin, että vielä tänäkin päivänä yläkerroksen osia on jätetty keskeneräisiksi.

Kreivitär muutti Mustion linnaan

Hjalmar Linderin jälkeen linna pysyi suvun hallussa, kunnes se myytiin vuonna 1941. Esi-isiensä mukaisesti nimetty Magnus Linder oli tuolloin 10-vuotias. Seuraavina vuosikymmeninä linnalla oli useita eri omistajia.

1980-luvulla Magnus Linder peri tädiltään vanhan pappilan, joka sijaitsi Mustion läheisyydessä. Hän mietti tuolloin vaimonsa kanssa, että jos linna tulee takaisin myyntiin, he ostaisivat sen.

Vuonna 1985 Linder ostikin lapsuudenkotinsa takaisin. Linna oli ollut tyhjillään ja päässyt rapistumaan pahasti, joten seuraavat kolme vuotta menivät pelastusoperaatiossa.

Suurin urakka oli vuotavan katon korjaaminen. Kun rakenteet oli korjattu, seuraava suuri operaatio oli huonekalujen metsästys. Sisustus haluttiin pitää kustavilaisena, ja onneksi Ruotsista löydettiin paljon sen ajan huonekaluja.

Nykyään säätiöityä linnaa hoitaa Magnus Linderin poika Filip Linder. Hän on ammatiltaan arkkitehti ja on suunnitellut Mustion Linnankrouviin uuden komean bankettisalin.

Linnassa on nyt myös kreivitär, rakkauden tänne saattelema. Hän on Filipin vaimo, saksalaiskreivitär Christine Linder, omaa, alun perin saksalaista sukua kreivitär Zedtwitz.

Iloisten kesien koti

Christine ei kuitenkaan saapunut Mustioon ensi kertaa miehensä kanssa. Hän oli viettänyt täällä kesiä jo lapsena.

Christinen isä oli nimittäin tutustunut Filipin isään jo 1950-luvulla. Ystävän luo oli mukava tulla kylään lapsen kanssa. Pieni Christine temmelsi linnan puistossa, ui ja kalasteli, vietti lapsen ikuista ja aurinkoista kesää.

Aikuisena Christine työskenteli hotellialalla. Hän tapasi Filipin vuonna 2003 metsästysretkellä Tsekissä, esi-isiensä maassa.

Naimisiin pari meni vuonna 2009, ja seuraavana vuonna Christine Linder aloitti linnan toimitusjohtajana. Linderit asuvat linnan lähettyvillä.

Christinestä tuntui, kuin hän olisi palannut takaisin iloisten kesien kotiin.

”Mustio on aivan maaginen paikka. En koskaan kyllästy satoja vuosia vanhoihin tammiin, linnan edessä olevaan Diana-patsaaseen, metsään ja hiljaisuuteen”, hän sanoo.

Kuten miehensä isä aikanaan, myös Christine jatkaa linnan hoitamista. Seuraavaksi siellä remontoidaan rantasauna ja puutarhakin saa uusia kaunistuksia.

”Mustio on paikka, jonka täytyy kestää ja tuottaa iloa monille tuleville sukupolville”, hän sanoo.

Kuten esimeriksi pariskunnan kolmelle alle kouluikäiselle tyttärelle.

Christine tietää, että pelkästään säilyttäminen ei linnassa riitä.

”Paikoilleen ei saa jäädä, vaan aina pitää keksiä jotain uutta.”

Hjalmar palaa takaisin Mustion kesäteatterin näytelmässä

Ihmeellisten ihmiskohtaloiden lisäksi Mustio tarjoaa kauneutta. Sen puutarha on ihastuttuva ympäri vuoden, mutta kukkeimmillaan väriloisto on toki kesällä.

Alun perin puutarhan tyylinä oli barokki, mutta 1800-luvulla se muuttui rennommaksi englantilaistyyliseksi maisemapuistoksi. Tiukan muodollisuuden sijaan tyyli suosi suuria nurmialueita, kiemurtelevia polkuja sekä vapaammin sijoiteltuja puita ja pensaita.

Puiden ystävät voivat täällä halailla vaikkapa eksoottista korkkipuuta ja amerikanjalopähkinäpuuta. Puistossa on lampia, huvimajoja, antiikin jumaluuksien patsaita ja näköalatorni. Mustion joki virtaa alueen läpi.

Mustiossa on myös majoitusta, jos vieras haluaa yöpyä.

Linna ja sen henkilöt saavat siivet alleen opastetuilla linnakierroksilla, ja päivän päätteeksi voi aterioida Linnankrouvissa. Palanpainikkeeksi voi naukkailla hurjapäisen oluenjuojan, Marie Linderin, nimikkojuomaa. Se on tehty linnan pikkuisessa käsityöläispanimossa.

Toinenkin Linder tulee kesällä huomioiduksi. Humaani Hjalmar saa nimikkonäytelmänsä, kun Viimeinen Patruuna esitetään Mustion kesäteatterissa elokuussa.

Keskustelu

Ei oikein täsmää tuo suuri kuninkaan muotokuva, Kustaa iii; nen ulkonäön kanssa.

Kommentoi juttua: Mustion linnan traaginen ja säihkyvä historia: linnan kummitusjutut kiehtovat

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X