Naisten maanpuolustuskurssien suosio kasvaa –  Ukrainan sota ei ole ainoa asia, joka selittää Laurassa ja muissa naisissa herännyttä puolustusintoa

Laura Silander ja tuhannet muut naiset haluavat nyt oppia maanpuolustusta. Mutta mitä kurssien antamilla taidoilla tosipaikassa tehtäisiin? Sitä ei tiedä Lauran lisäksi kukaan muukaan.

Juristi Laura Silander on yllättänyt itsensä. Ei hän olisi arvannut joitain kuukausia ­aiemmin, että naisten maanpuolustuskurssi kiinnostaisi häntä. Tai että hän saisi hylsyn kasvoilleen. Se on peräisin rynnäkkökivääristä, jota Laura kannattelee käsissään, ensimmäistä kertaa elämässään.

”Omaan tauluun, omaan rauhalliseen tahtiin! Ampukaa”, alikersantti ohjeistaa.

Laura kuvailee itseään jotenkuten isänmaalliseksi, mutta maanpuolustus ei ole suuremmin kiinnostanut.

Ei ennen tätä kevättä.

”On tämä yllättänyt”, sanoo maanpuolustuskursseja järjestävä Sari

Laura ei ole ainoa suomalainen nainen, jonka kiinnostus maanpuolustukseen on virinnyt. Täällä Tikka­kosken varuskunnassa heitä on vapaaehtoisella viikonlopun kestävällä ilmapuolustuskurssilla 27.

Kevään erityisyys on huomattu myös Helsingin Töölössä. Puhelin soi kuin riivattu vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta vastaavan Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n toimistolla. Kurssille pyrkijöitä on vuoden takaiseen verrattuna kymmenkertainen määrä.

Kun Parolassa järjestettiin toukokuussa maan suurin maanpuolustuskurssi naisille, 380 paikkaa täyttyi muutamassa minuutissa. Jonoon jäi 500 naista.

Koulutuspäällikkö Sari Virtanen vastailee ihmeissään Lauran kaltaisille korkeasti koulutetuille kaupunkilaisnaisille.

”Se on yllättänyt, miten niin monet naiset kokevat, että heidän täytyy oppia tässä tilanteessa ampumaan”, hän hämmästelee.

Sarin mainitsema ”tässä tilanteessa” tarkoittaa niitä kolmea kuukautta, jotka ovat kuluneet Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Lue myös: Suomalaiset naiset haluavat nyt oppia ampumaan – millaisia vaihtoehtoja on tarjolla, jos vapaaehtoinen maanpuolustus kiinnostaa?

Lauraa alkoi häiritä, ettei hän ymmärtänyt sodan logiikkaa

Jos olisi normaali viikonloppu, Laura olisi ratsastamassa, mutta kevään tapahtumien vuoksi hän makaa patjalla ja yrittää osua 150 metrin päässä olevaan tauluun.

Edellisen illan marssista syntyneet rakot polttelevat jaloissa ja vatsa kurnii nälästä. Yö puolijoukkueteltassa meni nuokkuessa, vaikka Lauralle oli siunaantunut yön ensimmäinen kamiina­vuoro.

Laura on lääkeyrityksen juristi ja valmistunut myös valtiotieteellisestä. Hänen aseitaan ovat tähän asti olleet kynä ja kirja. Kun sota alkoi, hän tilasi ensitöikseen verkosta pinon Ukrainan historiasta kertovia kirjoja.

Tikkakoskella naiset ampuivat tauluihin 150 metrin etäisyydeltä. Lauraa harmitti, että luodit paukkuivat vasemmalta ohi, vaikka edellisen päivän harjoitukset simulaattorissa osoittivat, että tekniikka on kunnossa.

Tikkakoskella naiset ampuivat tauluihin 150 metrin etäisyydeltä. Lauraa harmitti, että luodit paukkuivat vasemmalta ohi, vaikka edellisen päivän harjoitukset simulaattorissa osoittivat, että tekniikka on kunnossa.

Uutisia katsellessa häntä alkoi mietityttää, miten paljon enemmän isä ja veli ymmärsivät sodan logiikasta.

”Ajattelin saavani kurssilta ymmärrystä matalan tason taktiikasta, että voin seurata uutisia eri tavalla ja ymmärtää, miten Suomen ilmapuolustus on järjestetty.”

Yksi kanisteri vedelle, toinen bensalle

Samaan aikaan Lauran kanssa naiset tarttuvat aseisiin myös Turussa, Tuusulassa ja Hollolassa. Helsingissä tutustutaan maanpuolustushengessä retkeilyn perusteisiin.

Naiset haluavat ampumisen lisäksi oppia yöpymään metsässä, suunnistamaan ja valmistamaan ruokaa luonnossa. He tuijottavat kotisohvillaan Reserviläisliiton ja Naisten Valmiusliiton webinaareja ja varautuvat pitkiin sähkökatkoihin.

Jos yhteiskunta halvaantuu eivätkä kaupat, viemärit tai lämmitys toimi, naiset osaavat tehdä vilteistä lämpimän teltan ruokapöydän alle tai käyttää kännyköitä varavirtalähteillä.

Otsikot ovat koko kevään komentaneet jokaista hankkimaan 72 tunnin kotivaran. Laurakin osti sodan ensimmäisinä päivinä yhden kanisterin vesikatkojen varalle ja toisen bensaa varten.

Asuntokauppojen jäljiltä hänellä on pankkikortti suositusten mukaisesti kahdessa eri pankissa, mutta kaappejaan hän ei ole täyttänyt säilykkeillä tai käteisellä rahalla.

Naisten maanpuolustuskurssi on yritys ymmärtää, mitä Ukrainassa tapahtuu

Myös hallitus on herännyt naisten maanpuolustusintoon ja antoi pikapikaa esityksen, joka sallii puolustusvoimien aseet siviilien kursseilla.

Uutta verta tulvii myös alan järjestöihin. Esimerkiksi Maanpuolustusnaisten liitto oli ennen Venäjän helmikuista hyökkäystä 2 000 jäsenen yhteisö. Muutamassa viikossa uusia jäseniä on tullut yli tuhat.

Lue myös Seura.fi:n juttu: Toimisiko tämä Latvian malli Suomessa? Sotilastaidoista pakollinen oppiaine toisen asteen oppilaitoksissa vuodesta 2024 alkaen

Käyttökelvottomaksi käsiteltyä asetta kannettiin kurssilla kaikkialle, jopa yöksi puolijoukkuetelttaan, jonka naiset kokosivat itse. 

Käyttökelvottomaksi käsiteltyä asetta kannettiin kurssilla kaikkialle, jopa yöksi puolijoukkuetelttaan, jonka naiset kokosivat itse.

Lisäksi Naisten Valmiusliitosta kysellään, voisiko Lottiin liittyä, vaikka järjestö lakkautettiin pian sotien jälkeen.

Laura ei ole vielä liittynyt järjestöihin, eikä hän ole Tikkakoskella ensisijaisesti ampumassa. Vapaaehtoinen naisten maanpuolustuskurssi on hänelle yritys ymmärtää kaikkea sitä, ­mitä Ukrainassa tapahtuu.

Naisten maanpuolustuskurssi auttaa siirtymään pelosta toimintaan

Kevään aikana Lauran mielessä ovat risteilleet monenlaiset tunteet ja ajatukset. Ensin iski järjetön pelko. Sitten hän alkoi toimia.

Lauran äiti on tehnyt uransa Venäjän-kaupassa, joten äidin ja tämän venäläisten tuttujen kanssa Laura hakeutui auttamaan Lahden seudulle päätyneitä Ukrainan pa­kolaisia. Hankki ruokaa, kodin, tarvikkeita ja leluja. Haastoi työkaverinsakin mukaan, ja yhdessä he saivat kokoon kolme autollista tavaraa.

Kevään edetessä pelko on vaihtunut myötätuntoon ja vaikeasti määriteltävään ylpeyteen siitä, miten ukrainalaiset puolustavat maataan ja koko Eurooppaa.

Maanpuolustus­kurssilla ei herkutella gurmeella. Ruoka nautitaan ulkona ja nopeasti. Odotellessa naisia komennettiin odottamaan polvillaan puun alla. Tosipaikassa rivejä pitäisi harventaa, etteivät kaikki seiso saman puun juurella.

Naisten maanpuolustuskurssi ei tarjoa herkuttelua gurmeella. Ruoka nautitaan ulkona ja nopeasti. Odotellessa naisia komennettiin odottamaan polvillaan puun alla. Tosipaikassa rivejä pitäisi harventaa, etteivät kaikki seiso saman puun juurella.

”Kaikenlaisia tunteita on helpompi hanskata, jos pystyy tekemään jotain eikä jää vain istumaan ja vellomaan ajatuksissaan.”

Laura on asunut Portugalissa ja Brasiliassa, matkustanut paljon ja kasvanut globaaliin kulttuuriin maail­mankansalaiseksi, jota rajat ­eivät pitele.

”En ajatellut, että minussa viriäisi yhtäkkiä näin voimakas tahto puolustaa Suomea. Kotimaa on toki tärkeä, mutta ei se ole koskaan ollut elämässä keskipiste.”

Lue myös: Ukrainaisen Evgeniyan kotiinsa majoittanut Sari: ”Auttaminen on tapa saada itselle hyvä mieli”

Suomi on poikkeus maanpuolustustahdossa

Maanpuolustustahto on ollut Suomessa perinteisesti länsimaiden joukossa poikkeuksellisen korkea. Suomalaisten arvoja vuosikymmenet tutkineen sosiaalipsykologin Klaus Helkaman mukaan syitä on kaksi. Ensimmäinen on Venäjä ja toinen suomalainen erikoisuus, lukuisat maanpuolustusjärjestöt, jotka pitävät tätä tahtoa yllä.

Mutta vaikka lähtötasokin on korkea, tänä keväänä on tehty jälleen ­uusi ennätys.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta on jo 1970-luvun puolivälistä kysynyt joka vuosi kansalaisilta saman kysymyksen: jos Suomeen hyökätään, olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?

Toukokuussa julkaistuissa tuloksissa käyrä nousee pystysuoraan kuin ohjus. 88 prosenttia miehistä ja 77 naisista vastaa nyt kyllä.

Kurssin ajaksi omat vaatteet ja varusteet vaihdettiin maasto­pukuihin ja kypäriin. Kurssilla tutuiksi tulivat kolmi­rivissä seisominen, kamiinan sytyttäminen, ampuminen, kranaatin käsittely, marssiminen ja esihenkilön ­puhutteleminen.

Kurssin ajaksi omat vaatteet ja varusteet vaihdettiin maasto­pukuihin ja kypäriin. Kurssilla tutuiksi tulivat kolmi­rivissä seisominen, kamiinan sytyttäminen, ampuminen, kranaatin käsittely, marssiminen ja esihenkilön ­puhutteleminen.

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi vapun tienoilla omat rätinkinsä. Se kysyi, ovatko kansalaiset tositilanteessa valmiita tarttumaan aseeseen itse. 73 prosenttia miehistä ja 36 naisista olisi.

Varsinkin naisten luku on valtava siihen nähden, että yli 800 000 suomalaisen reservistä naisia on vain noin 11 000.

Ampuisinko ihmistä tositilanteessa, Laura miettii

Laura katselee taulun vasempaan reunaan osuneita laukauksia. Entä jos pitäisi ampua oikeasti ihmistä? Se on Laurasta niin absurdi ajatus, että sitä on vaikea edes miettiä.

Kavereilla on metsästysaseita, ja Laura on ampunut tarkkuutta aiemminkin rynnäkkökivääriä pienemmillä aseilla. Aseet eivät tunnu hänestä vaarallisilta, mutta edellisen päivän kranaattiharjoitukset pistivät miettimään.

”Kranaattia ei käytetä missään muualla kuin sodassa. Sen tarkoitus on satuttaa. En ole ihan varma, pystyisinkö heittämään kranaattia ihmisiä päin.”

Naisten maanpuolustuskurssi on ajan hengen mukaista

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen on pohtinut maanpuolustusta työkseen vuosia. Hän tietää, etteivät maanpuolustuksesta kiinnostuneet naiset ole mitään ramboja.

Rahkosen mukaan puolustustahto on noussut siksi, että naiset haluavat tehdä Lauran tavoin jotain hyödyllistä. He tahtovat elämäänsä merkityksellisyyttä. Pontimet ovat samat kuin vapaaehtoistyössä, joka on Suomessa myös suosittua.

”Ja kyllä se johtuu siitäkin, että suomalaiset ovat hyvin homogeenistä kansaa. Meillä on yhteisölliset arvot, vaikka arvojen yksilöllistymisestä puhutaan paljon. Suomi ei ole mikään oman onnensa seppä -yhteiskunta, vaan meillä tehdään yhdessä”, Rahkonen sanoo.

Kolmatta naisten maanpuolustustahtoa kohottavaa asiaa Rahkonen kutsuu feminismin kipupisteeksi.

”Asevelvollisuus on tasa-arvo-­ongelma: ihmiset ovat sukupuolensa perusteella erilaisessa asemassa lain edessä. Nyt naiset haluavat ikään kuin paikata tätä ongelmaa ja olla samalla viivalla. Maanpuolustuksesta on tullut myös tasa-arvotyötä.”

Ja sitten on tietysti ajan henki, trendikäs reippaus, urheilullisuus ja kunnollisuus.

”Joka toisella on arjessakin Helly Hansenin ulkoiluasu ja sykemittari kädessä”, Rahkonen pistelee.

Lauran mummi oli evakko

Lauran mielessä maanpuolustustahto kytkeytyy ukrainalaiseen vanhukseen, joka hän tapasi Nastolan vastaanottokeskuksessa huhtikuussa. Naisen koti pikkukylässä Harkovan lähistöllä oli tuhottu. Hän ei saanut mukaansa mitään. Nastolassa ovet oli vasta avattu, eikä tulijoille ollut antaa ruokaa tai rahaa. Keskuksessa ei ollut edes huonekaluja.

”Mieleeni tuli vahvasti oma mummini, joka joutui pakenemaan evakkona Karjalasta. Hän oli silloin 12-vuotias”, Laura kertoo.

17 vuotta sitten Laura, hänen äitinsä ja mummi matkustivat rajan taakse Jaakkimaan etsimään mummin vanhaa kotitaloa.

”Mummilla oli keuhkoahtauma, ja pitkät kävelymatkat olivat hänelle hankalia, mutta kun pääsimme hänelle tutun näköiseen metsään, hän kirmasi siellä niin, ettemme me muut pysyneet perässä.”

Kynnys ja pelote, ettei Suomeen hyökättäisi

Tikkakoskella naisille jaetaan uudet patruunat toista ammuntakierrosta varten. Kouluttaja kehottaa Lauraa tähtäämään oikealle, koska ensimmäisen kierroksen perusteella hänen aseensa kohdistus vääntää vahvasti vasemmalle. Ase on ollut pitkään varastossa ja siinä on vikaa.

Pelkääkö 35-vuotias espoolainen juristi ammuntalupaa odotellessaan, että maailmassa tulee vastaan sellainen tilanne, että hän makaisi ihan oikeasti ase kädessä metsässä?

Naiset tutustuivat Tikkakosken varuskunnassa viikonlopun aikana kaikkiin niihin sotilaan perustaitoihin, jotka opitaan varusmiehinä ja -naisina kahden ensimmäisen viikon aikana. Laura Silander marssi metsässä jonossa toisena.

Naiset tutustuivat Tikkakosken varuskunnassa viikonlopun aikana kaikkiin niihin sotilaan perustaitoihin, jotka opitaan varusmiehinä ja -naisina kahden ensimmäisen viikon aikana. Laura Silander marssi metsässä jonossa toisena.

Laura vastaa toivovansa, ettei sellaista tilannetta koskaan tule.

”Mutta ehkä sekin, että me itseni kaltaiset siviilit lisäämme puolustusvalmiuttamme, omalla tavallaan nostaa sitä kynnystä ja pelotetta, ­ettei Suomeen hyökättäisi.”

Mitä vapaaehtoiset tekisivät kriisitilanteessa vai tekisivätkö mitään?

Tikkakosken-kurssilla käydään kolmessa päivässä läpi asiat, jotka tulevat varusmiehille tutuiksi kahdessa viikossa. Laura miettii, mitä hän tositoimissa tekisi uusilla taidoillaan.

Kurssilla käy selväksi, että Suomessa on yleisen asevelvollisuuden vuoksi niin mahtava reservi, ettei siviilejä haluttaisi kriisitilanteessa sotkemaan armeijan kuvioita. Laura olisi innokas jatkamaan koulutusta, mutta kurssilla ei selviä, miksi niin kannattaisi tehdä.

”Mitä varten meitä siviilejä koulutetaan? Se ei taida olla selvää vielä kenellekään”, hän arvelee.

Alikersantti komentaa naiset jälleen vatsalleen hakemaan hyvää ampuma-asentoa. Lippaat loksahtelevat kiinni kivääreiden runkoon.

”Lataa ja varmista!”, alikersantti karjaisee. ”Omaan rauhalliseen tahtiin, ampukaa!

Laura painaa liipaisimen ensin puoliväliin. Sitten pohjaan asti.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kyllä siviileillekin on tositilanteessa maanpuolustustyötä, ja kursseja kannattaa käydä. Ampumaan oppiminen ei tosin ole siviilille olennaisimpia asioita. Se vain taitaa tuntua monen mielestä houkuttelevammalta kuin arkisempi maanpuolustusta palveleva koulutus.

Esimerkiksi Sotilaskotiliitto on sitoutunut jatkamaan työtään myös poikkeusoloissa. Lisäksi MPK kurssittaa halukkaita mm. kenttämuonitus- ja ensiaputaidoissa, ja vapaaehtoiset voivat perehtyä vaikkapa toimimaan lisävoimina varuskuntaravintoloissa tarpeen tullen.

Oleellista hyötyä on siitäkin, jos siviilillä on varautumis- ja selviytymistaitoja kriisien varalle niin, ettei olla heti viranomaisavun tarpeessa jos vaikka sähköt ovat poikki. Jutussa mainittiinkin ohimennen kurssit, joilla tällaisia asioita opetetaan.

Sellaiset kurssit, joilla tutustutaan sotilastoimintaan ampumaharjoituksineen, telttamajoituksineen ja tahtimarsseineen, eivät puolestaan ole tarkoitettukaan antamaan sotatilanteessa hyödynnettäviä taitoja. Niiden tarkoituksena on etenkin antaa armeijaikäisille nuorille esimakua intistä, jotta nämä osaisivat tehdä valistuneemman päätöksen asepalvelukseen menosta ja valmistautua etukäteen. Armeijaiän ylittäneetkin tietysti ovat sinne tervetulleita, heille kurssi toivottavasti antaa kiinnostavia kokemuksia maanpuolustustoiminnasta ja ehkä innostaa osan mukaan vaikkapa noihin varautumiskoulutuksiin tai sotilaskotityöhön.

Miksi jutussa ei kysytty suoraan MPK:n edustajilta, mitä varten siviilejä koulutetaan? Harmi tietysti, jos asiaa ei osattu kurssilaisille viestiä, mutta eihän se vielä tarkoita, ettei kukaan tiedä.

Tämä on nyt ehkä tärkein tieto mitä olen aikoihin saanut. Hyvä tieto, joka luo tuskaa. Olisiko muitakin törkeitä maailmaa mullistavaa ja tärkeää. Väistä, niin olet herrasmies, mutta koska olet mies, niin et voi olla herrasmies.

Siis aivan kamalaa, voiko tällaista tapahtua myös kävelylenkillä, pyörätiellä?
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan. – Rikosilmoitus
Uskomatonta että tällaista tekstiä julkaistaan vielä 2020-luvulla, lehdessä.
Muistan lukeneeni ihmiselle positiivisena asiana rakastamisesta, en vihaamista kuten tässä neuvotaan.
Kuinka ajattelette lasten kasvatuksen, kun aikuiset näyttävän tälläista esimerkkiä. Oikeasti poistakaa tää.

Kommentoi juttua: Naisten maanpuolustuskurssien suosio kasvaa –  Ukrainan sota ei ole ainoa asia, joka selittää Laurassa ja muissa naisissa herännyttä puolustusintoa

Vastaa käyttäjälle Helmi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X