Nostalgia: Muistatko motellien kulta-ajan? Vietimme yön 1960-luvun motellissa

Sijainti ison tien läheisyydessä, oma keittopiste ja parkkipaikka. Sitä motellit tarjosivat kulta-aikanaan. Sitten moni sai tahraisen maineen tai lopetti. Miksi?

Prrrr-prrr. Linnea Gärkman-Karme havahtui unestaan puhelimen äänekkääseen soittoon. Elettiin 1970-lukua. Kello näytti puoltayötä.

Luurin toisessa päässä mies esittäytyi Linnean pitämän Motelli Marinen vieraaksi.

”Voisiko rouva Gärkman-Karme tulla vastaanottoon. On eräs ongelma.”

Vieras oli kauppamies, joka oli menossa seuraavana aamuna myymään tuotteitaan markkinoille. Hän oli pudottanut tekohampaat wc-pönttöön ja epähuomiossa huuhtonut ne viemäriin.

Linnea ei hätkähtänyt. Motellissa sattui ja tapahtui aina.

Tarvittiin talonmies. Kolme saostuskaivoa piti avata keskellä yötä, jotta vieras sai hampaansa takaisin.

”Ikinä ei ollut tylsää”, pian 90-vuotias Linnea sanoo nyt.

Motelli Marine oli toiminut Tammisaaressa vuodesta 1966 lähtien. Se avattiin aikana, jolloin motelleja tupsahteli ympäri Suomea. Moni niistä ei selvinnyt edes 1980-luvulle.

Marine vietti vastikään 50-vuotisjuhliaan. Tätä kummajaista on lähdettävä katsomaan.

Trendikkäästi autolla

Suomalaisten elintaso lähti nousuun 1960-luvulla. Vuosiloma piteni 18–24 päivään, ja vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon.

Vapaa-ajan lisääntyminen sysäsi turismin nousuun. Lisäksi henkilöautojen tuonti vapautui 1960-luvun alussa.

”Yhä useamman oli mahdollista hankkia oma auto, ja kotimaan automatkailusta tuli nopeasti trendikästä”, Hotelli- ja ravintolamuseon tutkija Maria Ollila kertoo.

Tähän saumaan iskivät motellit eli moottorihotellit, jotka olivat ottaneet mallia Yhdysvalloista. Ne kilpailivat asiakkaista leirintäalueiden kanssa.

”Jos ei ollut aiemmin matkustellut paljon, hotelli saattoi tuntua liian hienolta. Motellien kodinomaisempi imago oli helpommin lähestyttävä.”

Auto motellin parkkipaikalla

”Yhä useamman oli mahdollista hankkia oma auto, ja kotimaan automatkailusta tuli nopeasti trendikästä”, Hotelli- ja ravintolamuseon tutkija Maria Ollila kertoo.

Kulmasohva kaksiossa

Tammisaaren vanhankaupungin reunalla, meren rannalla olevan vaalean rakennuksen tunnistaa matalasta muodosta heti motelliksi. Autolla pääsee aivan huoneistojen ovien eteen.
Saan vastaanotosta avaimen huoneistoon numero 2.

Siistissä huoneistossa on säilynyt osa 1960-luvun alkuperäissisustuksesta. Kiinteät kalusteet ovat tummaa puuta, ja monissa valaisimissa on menneiden vuosikymmenten muotoja. Onko aika pysähtynyt motellissa? Soitan Linnea Gärkman-Karmelle.

”Ovatkohan huoneet vielä samassa järjestyksessä”, entinen omistaja miettii

”Astutaanko parkkipaikalta sisään kahden hengen makuutilaan, jossa on vain kapea yläikkuna?”

Kyllä.

Heidi Jousmaa

Motel Marinen nykyinen omistaja Heidi Jousmaa on kotoisin Tammisaaresta. Hän työskenteli motellissa ensimmäisen kerran jo 13-vuotiaana kesätyöntekijänä huonesiivoojana ja vastaanotossa.

”Sisään ei siten näe suoraan ulkoa. Sitten tulee välikkö, jossa sijaitsee kylpyhuone, ja sitä vastapäätä on keittotila. Tilan päässä on oleskelutila. Siellä on kiinteä, ruskea kulmasohva, josta saa tarvittaessa kaksi lisäpetiä.”

Kuvaus osuu nappiin. Keittopisteet on kuitenkin poistettu pienistä kaksioista jonkin pintaremontin yhteydessä.

Motellin nykyinen omistaja Heidi Jousmaa kertoo, että keittotiloja on yhä jäljellä isommissa huoneistoissa.

”Keittopiste oli 1980-luvulle asti yksi huoneilta toivottu asia. Nykyisin arvostetaan langatonta verkkoyhteyttä, lähellä olevia palveluita ja erilaisia teatteri- tai golfpaketteja”, Heidi kertoo.

Motelli ystäville

Motellit sijaitsivat usein hyvillä paikoilla isojen teiden ja kaupunkien läheisyydessä. Niin myös Motel Marine. Huoneista näkee merelle. Marinen synty oli kuitenkin sattuma – suorastaan vahinko.

Linnea hankki miehensä kanssa Tammisaaresta 1950-luvun lopulla vapaa-ajan asunnon. Pian pariskunnan ystävät alkoivat vierailla Tammisaaressa ja ihastuivat paikkaan.

”Moni sanoi, että tulisi mielellään lomalle Tammisaareen, jos täällä olisi sopiva majapaikka.”

Kun viereiset tontit tulivat myyntiin, pariskunta osti ne ja rakensi oman talonsa viereen pienen motellin. Se avautui vuonna 1966.

”Tietääkseni olimme Suomen toinen motelli. Motelli Silversand Hangossa avasi meitä aiemmin.”

Vieraita riitti, ja viiden vuoden kuluttua tien toiselle puolelle rakennettiin lisärakennus. Vuodepaikkoja oli Linnean aikana 70.

Vanhasta lehtiartikkelista käy ilmi, että yö yhden hengen huoneessa vuonna 1966 maksoi 15 markkaa, isokokoinen sviitti omalla keittiöllä puolestaan 35 markkaa kahdelta henkilöltä.

Patteri oli plussaa

Motelli-sanalla on nykyisin nukkavieru kaiku. Kotilieden kyselyyn vastanneet lukijoista moni kertoo, että sana motelli tuo heille mieleen ankean, vaatimattoman ja nuhjuisen tienvarsimajapaikan. Moni valitsee aina mieluummin hotellin kuin motellin.

Tutkija Maria Ollila muistuttaa, että nuhruiset mielikuvat motelleista ovat kuitenkin syntyneet vasta viime vuosikymmeninä.

”Kun motelleita avattiin Suomessa niiden kulta-aikana 1960–70-luvuilla, ne olivat tasokkaita, hyvin varusteltuja ja moderneja paikkoja. ”

Varustetaso täytyy suhteuttaa aikaan. Vuonna 1973 Avotakka-lehden motellitestissä Marine sai kolme tähteä ja kiitosta muun muassa kaakeloiduista kylpyhuoneista, uusista vuoteista ja monipuolisista huonevaihtoehdoista. Erikseen mainittiin patterit, joiden päällä uimapuku kuivuu rantapäivän jälkeen.

Vanha puhelin sängyn vieressä

Motellin vanhimmassa rakennuksessa on säilytetty alkuperäiset tummat puusohvat. Tyyliin sopivasti puhelinpöydälle on jätetty lankapuhelin, joka ei kuitenkaan toimittajan huoneessa enää toiminut.

Uutta arkkitehtuuria

Motelleja varten rakennettiin yleensä uusi rakennus. Niiden suunnittelu oli modernia ja kokeilevaa. Motelli Marinen suunnittelutyöhön palkattiin arkkitehtitoimisto Adlercreuzt&Aschan.

Soitan illalla huoneestani arkkitehti Eric Adlercreuztille. Kerron yöpyväni Marinessa. Arkkitehti muistaa työn hyvin.

”Olimme nuoria ja kunnianhimoisia. Motellirakennuksen suunnittelu aivan Tammisaaren vanhan kaupungin viereen oli aikansa pioneerityötä.”

Valmistuttuaan moderni rakennus herätti runsaasti keskustelua kaupunkilaisten parissa.

”Siitä tuli lopulta pidetty osa vanhaa kaupunkia. Suunnittelussa alueen puurakentamisen perinteet ja meren läheisyys sanelivat ulkonäön”, arkkitehti kertoo.

Vilkkaan kadun puolelle rakennuksesta tehtiin kaksikerroksinen. Merelle päin sen ilme on puolestaan matala ja rivitalomainen pienine terassipihoineen. Rakennus on nykyisin suojeltu.

Valoisa tulevaisuus

1960-luvulta lähtien Suomessa avattiin kymmeniä motelleja. Syntyi myös Motorest-motelliketju, joka toimi vuosina 1965–1973.

Vuoden 1971 Hotelli- ja ravintolalehti kertoi Motorestiin kuuluneen jo kymmenen motellia. Ne olivat kooltaan isoja, ja Motorestin kerrottiin hallitsevan jopa 40 prosenttia kaikkien motellien vuodepaikoista. Pohjoisin Motorest-hotelli sijaitsi Rovaniemellä, eteläisin Naantalissa.

Ketjumotellien tulevaisuudesta povattiin lehtijutussa valoisaa: Näyttääkin siltä, että tähän mennessä toteutunut kasvuvauhti, keskimäärin 2,5 motellia vuodessa, tulee jatkumaan.

Tulevina vuosina jokin meni kuitenkin pieleen.

Kaupparatsujen sesonki

Hyvin Motelli Marinessa nukutun yön jälkeen tarkkailen aamupalahuoneessa muita majoittujia. Vieraina on lapsiperheitä, pari isompaa miesporukkaa ja vanhempia pariskuntia keskenään.

Entä kesän jälkeen? Aikoinaan kauppamiehet asuttivat motelleja turistisesongin ulkopuolella.

”He tilasivat huoneisiinsa joko vaatetangon tai irtopöytiä. Huoneisto toimi tuolloin paitsi majapaikkana, myös tuotteiden esittelytilana asiakkaille”, Linnea sanoo.

Motellin nykyisen omistajan Heidin Jousmaan mukaan liikematkaajia yöpyy motelleissa enää vain vähän.

”Seudun yritysten määrä on vähentynyt parhaista ajoista. Kesällä myymme monesti eioota, mutta talvet ovat hiljaisia. Silloin olemme enemmän ravintolatoiminnan varassa.”

Ennen lähtöäni pysäytän pihalla juuri huoneestaan uloskirjautuneen siuntiolaisen Heidi Palomaan. Hän majoittui motellissa yhden yön Karjaan koiranäyttelyn ulkomaisten tuomarivieraiden kanssa.

”Täällä ei tarvitse hienostella pitkän päivän jälkeen”, hän kertoo syyn majapaikan valintaan.

Motel Marinen sisäpiha

Motel Marinen perustaja Linnea Gärkman-Karme kertoo, että jokainen huoneistoista sisustettiin alun perin eri väriseksi, jotta takapihalla kulkevat vieraat tunnistaisivat oman terassinsa verhojen värin perusteella.

Motelleista hotelleiksi

Laajamittaisen motelli-ilmiön kohtaloksi saattoi koitui Suomen lyhyt automatkailukausi.

Hotellin avaimia

Motel Marine laajentui 2000-luvun alussa uudella lisärakennuksella. Vuodepaikkoja on nykyisin 125, kun niitä Linnea Gärkman-Karmen aikoina oli 70.

”Talvella moni ei lähde autoilemaan toiselle puolelle Suomea”, tutkija Maria Ollila kertoo.

Myös matkailun trendit muuttuivat. Omalla autolla tehtävät kotimaanmatkat menivät pois muodista 1970-luvun jälkeen. Yhä useammalla oli mahdollisuus lähteä ulkomaanmatkoille tai majoittua runsaampien palveluiden hotelleihin.

Kaikki motellit eivät kuitenkaan lopettaneet kokonaan. Vuosien varrella moni niistä on muuttanut nimensä hotelliksi. Tutkija arvelee, että muutoksella on haettu brändin kirkastamista.

Motelli-sana alkoi saada epämieluisia mielikuvia, kun vanhat motellit pyörivät minimipanostuksilla, vanhentuneina ja loistonsa menettäneinä moottoriteiden sivuun jääneillä teillä.

Seuraavat 50 vuotta

Entä tulevaisuudessa? Heidi Jousmaa lähti Motelli Marinen yrittäjäksi seitsemän vuotta sitten 25-vuotiaana. Hän on motellin neljäs yrittäjä.

Linnean vuosien jälkeen motelli on laajentunut 2000-luvun alussa vielä yhdellä lisärakennuksella. Vuodepaikkoja on nyt 125.

Laajentumistavoitteita Heidillä ei ole. Tekemistä riittää nykyiselläänkin. Heidi kuitenkin uskoo, että Marine on toiminnassa vielä 50 vuoden kuluttuakin.

Mikä on Marinen pitkän iän salaisuus?

”Motelli on hotelliin verrattuna kodinomaisempi vaihtoehto. Kaikki huoneet eivät ole toistensa kopioita, ja tunnelma on rennompi. Motelli jakaa mielipiteitä, mutta moni asiakas palaa meille joka kesä kuin omalle kesämökille. Haluan pitää siitä kiinni.”

Juttu on julkaistu Kotiliesi 17/2016 -lehdessä.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Nostalgia: Muistatko motellien kulta-ajan? Vietimme yön 1960-luvun motellissa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X