Iloinen mummo keittiössä

Ota kantaa: Pahoittavatko ihmiset nykyään mielensä liian herkästi?

Suomesta on tullut loukkaantujien maa. Mutta jos kaikesta vedetään herne nenään, mitä saa enää sanoa? Usein vaikeimmille asioille on tervettä nauraa ääneen.

Heittikö joku herjaa lihavista, ei kai? Solvattiinko suomenruotsalaisia, herreguud? Kuulinko blondivitsin, miten mautonta!

Maailma on nykyään täynnä mielensäpahoittajia. Viisaat ja valistuneet loukkaantuvat herkästi omasta – ja toisten puolesta.

Kohta tässä ei uskalla nauraa kuin kissavideoille. Eikä niillekään, koska varmasti jonkun mielestä a) kissoille ei saa nauraa, b) kissoja ei saa pitää lemmikkeinä, c) videoiden jakaminen rikkoo kissojen yksityisyydensuojaa.

Mutta niitäkin on, joiden mielestä juuri vaikeille asioille voi ja pitää nauraa. Kuten stand up -koomikko Anitta Ahonen. Hän vitsailee sairastamastaan kohdunrungonsyövästä, 94-vuotiaasta äidistään ja kehitysvammaisesta veljestään.

Kyllä kai itsään saa sentään pilkata?

Eniten Anitta kuitenkin nauraa itselleen: vatsamakkaroilleen ja muille keski-ikäisen naisen noloille pulmille. Hänestä kaikelle ja kaikille voi nauraa, jos sen osaa tehdä tyylikkäästi.

”Jos yleisöä kovasti varoo, keikka menee plörinäksi. Ei komiikkaa voi tehdä miettien, että voiko tätä sanoa ääneen.”

Toisinaan huumoria analysoidaan oudolla mikroskoopilla. Anittaa on haukuttu läskikammoiseksi, koska hän heittää vitsiä ylipainostaan.

”Pilkkaan näin itseäni. En ollut ajatellutkaan, että joku voisi kuulla sen kaikkien lihavien pilkaksi.”

Somessa solvataan ja raivotaan rumasti

Anittan mielestä viesti menee paremmin läpi, kun ampuu kunnolla yli. Tämä pätee varsinkin silloin, jos sisältö on syvällisempää.

”Kun juttua käsittelee riittävän räävittömästi, ihmisten on helpompi ottaa vaikeakin viesti vastaan.”

Muuten katsojilta harvoin tulee paheksuntaa. Ainakaan livenä.

Sosiaalisessa mediassa sen sijaan raivotaan ilman suodattimia.

”Netissä voi näköjään haukkua toista kuinka paljon vain. Siinä on moraalikoodisto kyllä höltynyt.”

Entä mitä ovat tuumanneet Anittan äiti ja veli, joista vitsiä on väännetty?

”Äiti on ylpeä, leikkaa talteen kaikki lehtijutut. Kai se sitten tykkää. Veljen mielestä äiti on hauskempi koomikko kuin minä. Hänelle en oikein voi sanoa, että kyllä minä olen hauskempi, äiti on jo vähän seniili…”

Anittan perheessä vitsailu on ollut suojamekanismi ja selviytymiskeino.

Ja sitähän se meille muillekin on. Mitä synkemmät ajat, sitä hurjempi huumori. Nauraa saa, melkein kaikelle ja itselleen eniten.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 1/2018.

Mitä mieltä sinä olet? Osallistu keskusteluun kommenttikentässä!

Avainsanat

Keskustelu

Kyllä pahoittavat ja lapset opetetaan myös pahoittamaan liian píenistä mielensä.
Kannattaisi kuitenkin kasvattaa vähän kovaa nahkaa kestämään pieniä murheita.

Kommentoi juttua: Ota kantaa: Pahoittavatko ihmiset nykyään mielensä liian herkästi?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X