Mummo piti romunkerääjänä – entinen rekkakuski Julia teki vanhoista tavaroista itselleen ammatin
Vanhoista taloista ja esineistä kiinnostunut Julia löysi oman polkunsa patina-alan monitoimiyrittäjänä. Ja mikä tärkeintä, itse aikatauluistaan päättävänä hän ehtii syödä rauhassa aamiaista lasten kanssa.
Lasia, valaisimia, kenkiä, auton varaosia, vanhojen talojen ovivetimiä ja ikkunaheloja. Oldscool-puodissa Hämeenlinnan keskustassa on monensorttista tavaraa. Julia Immosella, 36, menee hetki miettiessä, mikä on liikkeen toiminta-ajatus, kun toisessa kerroksessa, entisessä Partasen baarissa, sijaitseva kauppa ei ole kirpputori eikä antiikkiliike. Vintage-myymäläkään se ei ole, sillä Julia ei keskity designiin tai retroon.
”Myymälässä on vain käyttötavaraa, joka voisi olla kotonani. Ehkä second hand -kauppa voisi olla kuvaava”, hän sanoo.
Asiakkaita on yläkouluikäisistä vanhuksiin. Julia pitää hinnat maltillisina, sillä hänen liikeideassaan on tärkeintä, että tavara kiertää. Näin opiskelijoillakin on varaa tulla etsimään kierrätysvaatteita ja sisustustarvikkeita.
”Erityisesti farkut kannattaa ostaa käytettyinä, sillä niiden valmistaminen kuluttaa paljon luonnonvaroja. Myös nahkaiset moottoripyöräasut on hyvä hankkia jo toisen mukavaksi pehmittäminä.”
Varasto kasvoi huomaamatta
Julia Immonen ja hänen miehensä Teppo ovat aina asuneet vanhoissa taloissa, ensin vuokralla vanhassa lihakaupassa ja 1800-luvulla rakennetussa ratavartijan talossa. Heidän ensimmäinen oma kotinsa oli autiotalo, johon pariskunta vaihtoi hirsiä, muutti multapenkin rossipohjaksi ja kävi läpi koko talon tekniikan ja pinnat. Julia sai paljon tietoa vanhojen rakennusten korjaamiseen erikoistuneelta ystävältään.
Parikymmentä vuotta vanhaa tavaraa keränneiden Immosten varastot olivat lopulta täynnä talojen varaosia ja muuta patinoitunutta tavaraa. Julia ja Teppo alkoivat ensin käydä myymässä silloin tällöin alan tapahtumissa. Hämeenlinnalaiset alan yrittäjät auttoivat alkuun ja kannustivat perustamaan oman liikkeen – keskellä koronaa. Julia oppi, että Hämeenlinna on tunnettu vanhan tavaran myymälöistään, joiden vuoksi turistit yöpyvät kaupungissa viettääkseen kirpputoriviikonloppuja.
Yrittäjien yhteishenki rohkaisi kolmekymppistä Juliaa, joka oli työskennellyt muun muassa rekkakuskina, tarjoilijana, lastenhoitajana ja LVI-liikkeen myyjänä. Julia oli päätynyt golfkentän caddiemasteriksi, mutta hänestä alkoi tuntua, että oli elämänmuutoksen aika. Hän halusi saada aikaa enemmän perheen kahdelle lapselle. Voisiko vanhoista taloista ja tavaroista tehdä uuden ammatin?
Sattumalta sopiva talo
Julian sisar etsi vanhaa taloa, ja Julia auttoi häntä etsimään sopivaa kohdetta. Näin hänen silmiinsä sattui myynnissä oleva, 1920-luvulla rakennettu iso talo, jonka alakerrassa oli aiemmin toiminut puusepänliike. Julia ei saanut kahteen yöhön nukuttua ja kävi lopulta yksin katsomassa taloa Hämeenlinnassa. Hän totesi, että tilaa olisi kahdelle verstaalle, moottoripyöräharrastukselle, pihaan saisi kanalan ja molemmille lapsille omat huoneet.
Sisar löysi remontoitavan talonsa, mutta niin löysivät Julia ja Teppokin. Julian puutyöverstas sijaitsee nyt talon kellarissa, jossa hän korjaa asiakkaiden ikkunoita ja muita töitä.
”Liittomme salaisuus on, että meillä on omat verstaat. Kumpikaan ei lainaa toisen porakonetta, ei edes poran kärkisarjaa. Projektit saa jättää kesken ilman, että toinen kehottaa siivoamaan niitä pois.”
Yrittäjyys vei mennessään
Uusi vanha talo mahdollisti uudet kuviot. Kodin keskeisen sijainnin ansiosta elämä on helppoa, eikä autoa tarvitse viikkoihin, kun kaikkialle voi kävellä tai pyöräillä.
Julia on kurssittautunut vanhojen talojen korjausmenenetelmiin, hän hoitaa mökkejä ja tekee maalausurakoita niin ulkona kuin sisällä. Repertuaariin kuuluvat myös kuolinpesien tyhjennykset ja loppusiivoukset.
Kauppa on kesällä avoinna torstaista maanantaihin ja nettikauppaakin pitää ehtiä pyörittää. Julia ja polkupyörämekaanikkona työskentelevä Teppo tekevät paljon yhdessä. Aika ajoin he lähtevät vanhalla Chevrolet-kuorma-autollaan hankkimaan tavaraa myymälään.
”Minua kiinnostavat uudet asiat ja haluan heittäytyä. Eihän yritykseni kultakaivos ole, mutta voin olla joustavasti perheen kanssa. Saan nauttia lasten kanssa rauhallisen aamiaisen ja pötkötellä heidän kanssaan ennen kouluun lähtöä. En enää palaisi palkkatyöhön.”
Täydellisen sohvan metsästys
Ruskean talon väritys vaihtuu hitaasti, Julia ja Teppo maalaavat pellavaöljymaalilla alueen kerrallaan okran väriseksi. Silkkikanat kuopsuttelevat myhkyräisten omenapuiden alla, ja Julia harjoittelee savirappauksen ja savimaalauksen taitoja omassa kodissa. Seinien väri voi vaihtua ja tavarat mennä myyntiin käden käänteessä.
Julia etsii täydellisesti taloon sopivaa sohvaa, sen vuoksi keittiössä on viidessä vuodessa ollut jo kahdeksan sohvaa. Myös ruokapöytä täytyy vielä kerran vaihtaa, sillä muutoin täydellisen pöydän jalat ovat tuolien tiellä, kun ruokailijoita on enemmän. Ja niin on usein, sillä avointen ovien talossa viihtyvät lasten kaverit sekä Julian sisaret ja pariskunnan ystävät. Kanatkin tulevat välillä sisälle kerjäämään ruokaa.
”En kiinny tavaraan. Myös mieheni on vaihtelunhaluinen. Lapset sanovat, että saan myydä kaiken muun, mutta en sivuvaunullista moottoripyöräämme, jolla olemme tehneet yhdessä ikimuistoisia retkiä. Jos sen tekisin, he eivät enää puhuisi minulle.”
Lue myös: Vanha hirsitalo sai Marjon ja Håkanin hurahtamaan antiikkiin – koti on täynnä upeita keräilylöytöjä!
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 7/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Mummo piti romunkerääjänä – entinen rekkakuski Julia teki vanhoista tavaroista itselleen ammatin