Retrovaroitus! Tällaisista kodeista kansa haaveili 50 vuotta sitten – kurkista vuoden 1970 asuntomessuille
Mitä suomalaisten asumisen unelmista kertoo se, että vuonna 1970 järjestettyjen asuntomessujen suosituimmaksi rakennukseksi äänestettiin hirsisauna?
Oma tupa, oma lupa. Tuusulassa vuonna 1970 pidettyjen ensimmäisten asuntomessujen iskulause kertoo meikäläisistä asumisen unelmista. Suomalainen haluaa asua omassa talossaan ja astua ovesta omalle pihalle.
Eritoten suuret ikäluokat tarvitsivat tuolloin kipeästi uusia, kohtuuhintaisia asuntoja. Moni heistä oli jo muuttanut maalta pääkaupunkiseudulle, kerrostaloon. Siellä he olivat päässeet uutuuksien, kuten kylpyhuoneen, jääkaapin ja hissin, makuun.
Nyt he olivat tulleet perheen perustamisikään ja kaipasivat lisää neliöitä, luonnonläheisyyttä ja turvallisuutta.
Parempia asuntoja, kiitos!
Suomessa oli ryhdytty järjestämään asuntomessutapahtumaa, koska ajateltiin, että asuntotarjontaa tuli monipuolistaa omakotiasumisen suuntaan, kertoo Suomen Asuntomessujen toimitusjohtajana vuodet 1976–2001 toiminut arkkitehti Erkki Kuoppamäki.
Lue myös: Kuusihenkinen perhe halusi toimivan kodin ja sai sellaisen
Vuonna 1966 perustetun Osuuskunta Asuntomessujen ajatuksena on lisätä suuren yleisön asuntotietoutta sekä parantaa asuntosuunnittelun ja -rakentamisen laatua.
Ensimmäiset messut järjestettiin Tuusulassa, lähellä Helsinkiä, koska asunnoille oli pääkaupunkiseudulla kysyntää ja messuille löytyi myös rahaa, rakentajia ja yleisöä.
Paikallislehti Keski-Uusimaa uutisoi Tuusulan Lahelanrinteen messuista 7.3.1970 seuraavasti: ”Asuntonäyttely on olosuhteissamme uudentyyppinen pientalojen ja asuntojen näyttely Tuusulan kunnan Hyrylän kylässä, joka ennakkotietojen mukaan on hyvää vauhtia rakentumassa kaupungiksi.”
Tasakatot ja kattoikkunat tulivat
Ajan henki oli 1970-luvulla se, että rakennettiin tavallisille perheille kohtuuhintaisia asuntoja.
”Sen kokoisia unelmia, että ne on mahdollista saavuttaa”, kertoo Tuusulan museon museoamanuenssi Jaana Koskenranta.
Lähellä Hyrylän keskustaa sijaitsevalle messualueelle rakennettiin tuolloin puusta ja tiilestä omakoti- ja rivitaloja, joissa oli asuinneliöitä keskimäärin sata. Kuuden hehtaarin alueelle nousi 66 asuntoa, joista näyttelykohteita oli 39.
Talot olivat pääasiassa yksikerroksisia. Uusinta uutta olivat tasakatot ja kattoikkunat. ”Tasakatolta ei tarvitse pelätä lumen tippuvan niskaan”, mainostettiin lehdissä.
Arkkitehdit olivat piirtäneet taloihin tyylikkäitä ja valoa sisään tuovia kattoikkunoita, mutta messuilla kävijät pähkäilivät, miten ne pestään. Tasakattojen kanssa tuli sittemmin tenkkapoo lumikuorman kanssa.
Tontit olivat totuttua pienempiä. Tuhannen neliön sijaan messualueen tontit olivat 700-neliöisiä.
”Mutta ei se tuntunut ihmisiä haittaavan. Pääasia oli, että tontti oli oma”, Erkki Kuoppamäki kertoo.
Ooh, upea Bungalow!
Myös sisustusmateriaaleissa jatkui tavallisten kansalaisten lompakolle sopiva linja. Oli lastulevyä, muovi- ja kokolattiamattoja sekä pesutiloissa solumuovitapetteja.
Suurin osa taloista oli paikalla rakennettuja, mutta Tuusulassa esittäytyivät myös teollisen rakentamisen airuet, elementtitalot. Niiden moderneinta ja näyttävintä linjaa edustivat arkkitehtien suunnittelemat talotyypit nimiltään Bungalow ja Domino.
”Olin itse nuorena arkkitehtina messuilla käymässä ja innostuin kovasti näistä bungaloweista ja dominoista. Ne eivät olleet mitään romanttisia mummonmökkejä maalla, vaan ilmensivät modernia kaupunkiasumista”, Erkki Kuoppamäki kertoo.
Monet maaseudulta tulleet messuvieraat näkivät ensi kertaa elämässään pilarien päällä seisovia, puurakenteisia bungaloweja, eikä niitä taajamissakaan vielä ollut. Bungaloweissa sisätiloja pystyi muuttamaan väliseiniä siirtelemällä esimerkiksi siinä vaiheessa, jolloin lapset muuttavat pois kotoa.
Tilojen muunneltavuus kuului käytännöllisyyttä rakastavan 1970-luvun tyyliin.
Lue myös Anna.fi: Testaa sovitko omakotiasujaksi
Oranssia ja ruskeaa sisustuksessa
Ajan värikylläinen muoti näkyi messutaloissa. Voimakkaita värejä oli pantu eritoten sisäpintoihin.
Asunto-osakeyhtiö Lehtosaton värityksen oli suunnitellut maalitehdas, mikä näkyi: tuulikaappi oli oranssi, eteinen kirkkaanvihreä, makuuhuone kellanvihreä, olohuoneessa väreinä olivat tummanruskea ja kellanvihreä ja keittiössä sinipunainen.
Museoamanuenssi Jaana Koskenranta oli kahdeksanvuotias vieraillessaan messuilla.
”Muistan, miten sellainen hyvin kirkas, lähinnä liikennemerkinkeltainen huone oli minusta tosi hieno.”
Kekkonen istutti puun ja hauskuutti yleisöä esittelemällä erilaisia lapioon nojaamisen tapoja ja tyylejä.
Erkki Kuoppamäki
Vuonna 1970 keittiö tarkoitti jo muutakin kuin pelkkää tiskiallasta ja hellaa. Puhuttiin keittiösuunnittelusta, ja keittiöihin oli tullut koneita. Avokeittiöitä ei vielä tunnettu, vaan keittiö oli oma huoneensa. Asuntohallituksen tyyppitalossa se oli tilava tupakeittiö.
Todellista unelmaa monille edusti varmasti se, että messualueelle rakennettiin paitsi talot myös kadut, viemärit, valaistus ja puistot valmiiksi.
Lue myös: Mitkä ratkaisut inspiroivat Kouvolan asuntomessuilla?
Kekkonen ja Tarvajärvi viihdyttivät kansaa
Kansa tutustui ahkerasti ensimmäisiin messuihin, ja kävijöitä palkittiin. 46 000:s messuvieras yllätettiin kukkakimpulla ja saunakiululla. Joku sai sähkövatkaimen ja toinen Lucifer-grillin.
Helikopteri lennätti messuvieraita maksua vastaan, ja Niilo Tarvajärvi juonsi Laatikkoleikkejä messulavalla.
Ehkäpä paras pr-valtti messuille oli presidentti Urho Kekkosen vierailu.
”Kekkonen istutti puun ja hauskuutti yleisöä esittelemällä erilaisia lapioon nojaamisen tapoja ja tyylejä”, Erkki Kuoppamäki kertoo.
Nykyisen neljän viikon sijaan ensimmäiset messut kestivät kuusi viikkoa, ja kävijöitä kertyi huikeat 88 500.
Kyllä asumisen unelmat messuilla edustavat ennen kaikkea rakentajien ja talotehtaiden unelmia.
Erkki Kuoppamäki
Mitä tavallisen kansan unelmista kertoo se, että he äänestivät messujen suosituimmaksi rakennukseksi hirsisaunan?
”Kyllä asumisen unelmat messuilla edustavat ennen kaikkea rakentajien ja talotehtaiden unelmia. He tekevät sellaista, mitä ihmiset tarvitsevat ja minkä he ajattelevat menevän kaupaksi”, Erkki Kuoppamäki sanoo.
Erityisesti keittiöihin ja kylpyhuoneisiin piti hänen mukaansa satsata.
”Koska emännäthän sen ratkaisevat, ostetaanko sitä taloa.”
Kuoppamäki kertoo, että messut vauhdittivat heti 1970-luvulla omakotirakentamista Suomessa.
Ekologisesti puutalossa vuonna 2000
30 vuotta ensimmäisten messujen jälkeen Tuusulassa järjestettiin jälleen asuntomessut. Nyt Nummenharjun alueella.
”Etelässä aluetta rajaa jyrkkä, metsäinen rinne, joka idässä jatkaa suojavyöhykkeen lailla loivana ja avoimena. Aurinkoiset, oleskeluun ja leikkeihin sopivat niityt vaihtuvat etelässä tuuheaan ja tuulilta suojaavaan mäntymetsään”, Asuntomessut luonnehti ympäristöä.
Asuinalue rakennettiin vanhan sorakuopan päälle. Alue oli pohjavesialuetta, jonka suojelu piti ottaa rakentamisessa huomioon.
Vuoden 2000 messujen teemana oli puurakentaminen. Nummenharjuun nousikin kokonaisia, tiiviisti rakennettuja puisia asuinkortteleita. Talot olivat usein kaksikerroksisia, niissä oli harja- tai pulpettikatot ja neliöitä reilummin kuin 1970-luvun messutaloissa. Suurimmissa taloissa asuinpinta-alaa oli lähemmäs parisataa.
”Puurakentaminen kiinnosti ihmisiä, koska se on ekologinen rakennusmateriaali”, kertoo vuoden 2000 messujen projektipäällikkönä työskennellyt arkkitehti Liisa Vaahtera.
”Keittiöt olivat nyt koneellistettuja avokeittiöitä. Kylpyhuoneet ja saunatkin olivat ylellisempiä kuin 1970-luvulla. Niissä käytettiin lämpökäsiteltyä puuta ja laattoja lattiasta kattoon”, Liisa Vaahtera kertoo.
Asuntojen väritys oli rauhallinen: oli valkoista ja vaalean harmaata.
Mummo asumaan pihataloon
Ihan uudenlaista unelmaa edusti tuolloin pihatalo. Se oli erillinen rakennus pihapiirissä, ja sen saattoi ajatella vaikkapa isovanhemman asunnoksi.
”Vieraat tuntuivat olevan ihastuneita tällaiseen mummonmökkiajatukseen.”
Todellinen nähtävyys oli Villa 2000. Se oli tulevaisuuteen kurottava superkallis älytalo, joka oli täynnä teknisiä, muunneltavia ratkaisuja, kuten ilmatyynyjen varassa talosta ulos liikuteltava sauna. Villa 2000:ssa keittiökin oli mahdollista sijoittaa kolmeen eri paikkaan.
Tavalliset kansalaiset pitivät koetaloa kuitenkin kolkkona, ja yleisöäänestyksen voitti perinneromantiikkaa edustava talo.
2000-luvun alun unelmista kertoi tiivis rakentaminen, joka ohjasi yhteisölliseen elämäntapaan.
”Myös yhteisten tilojen kasvu oli nähtävissä messutaloissa. Yhdessä olemista korostettiin”, Liisa Vaahtera sanoo.
Nummenharjun alue oli kerralla valmis, ja ihmiset muuttivat sinne yhtä aikaa. Elämäntilanne oli monilla samantapainen.
Ympäristön suunnittelu oli viety pitkälle kiviaitauksineen, tiilipengerryksineen ja hirsisine meluaitoineen.
Vuoden 2000 messuilla tehtiin kävijäennätys, mikä oli yli 270 000 henkeä. Sitä ei ole rikottu vieläkään.
Ehkä osansa oli silläkin, että messukävijät pääsivät osallistumaan myös Tuusulanjärven rantakierroksella legendaarisiin taiteilijakoteihin, kuten Halosenniemeen, Erkkolaan ja Aleksis Kiven kuolinmökkiin.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 14/20