Tarinat

Romanttinen rakkaus, onko sitä edes olemassa? Kysyimme evoluutiobiologilta, historioitsijalta ja filosofilta

Kaksi ihmistä kohtaa, hullaantuu ja vakiintuu. Tämä on meille rakkauden peruskaava, mutta esi-isämme toimivat toisin. Miten romanttinen rakkaus on syntynyt elämäämme sulostuttamaan tai saavuttamattomana kaihertamaan? Millainen rakkaus on totta? Kysyimme evoluutiobiologilta, historioitsijalta ja filosofilta.

Romanttinen rakkaus on ihanaa! Järvenselkä, koivunlehtien havina ja lämpenevän puusaunan tuoksu. Rakastuneet painautuvat tiukasti toisiaan vasten. Maailma on tässä ja nyt.

Mutta kestääkö romanttinen rakkaus?

Romanttinen rakkaus sumentaa ja sulostuttaa

Aikamme pursuaa mielikuvia romanttisen rakkauden ja parisuhteen ideaaleista. Niihin kuuluu palavaa intohimoa ja haluttava ulkonäkö, syvää henkistä yhteyttä sekä suhteen pitämistä “tuoreena”. Ja tietenkin seksiä vähintään yhtä paljon kuin ihmisillä keskimäärin.

Rakkaus sumentaa harkintaa, mutta myös sulostuttaa elämää. Pökerryttää ja kihelmöi, tuo elämään sisältöä – vähintään haaveissa, kirjoissa tai elokuvissa.

Miten rakkauden mielikuvat ovat syntyneet? Millainen rakkaus on totta?

Lue myös: Eronnut mies kertoo, mitkä 20 asiaa tekisi nyt toisin

Näin rakkaus alkoi

Ihmiset ovat rakastaneet aina. Rakkaus ei ole ainoastaan modernin ihmisen kokema tunne. Esi-isiemme keskuudessa rakkaudesta vain ajateltiin eri lailla kuin nykyisin.

“Paleoliittisen maailman parit eivät voineet kuvitellakaan karkaavansa kahdestaan kuhertelemaan metsän siimekseen”, historioitsija Stephanie Coontz toteaa teoksessaan Marriage, a History.

Kuhertelijat olisivat voineet joutua saaliiksi.

Kun ihmiset keksivät 10 000 vuotta sitten aseet, he pääsivät ravintoketjun huipulle. Tämä vaikutti rakkauteen, sillä työnjako kehittyi. Metsästyksestä tuli miesten työtä. Naiset puolestaan pitivät lapset lähellään ja keskittyivät ruoan keräilyyn, valmistukseen ja vaatteiden tekoon. Ryhmässä muodostui kenties parisuhteita ja ydinperheitä. Tai sitten kaikki jaettiin, myös rakkaus.

Varmaa tietoa ei ole mutta herkullisia teorioita kyllä.

Yksi laajalti levinnyt myytti avioliiton alkuperästä kertoo, että metsästäjä-keräilijäheimojen naiset halusivat miehiltä suojaa. Vastineeksi he tarjosivat seksiä. Teoria oli suosittu varsinkin viime vuosisadan puolivälissä, jolloin vallalla oli ihannekuva miehistä leivän tuojina ja naisista kodin hengettärinä.

Teoria sai kuitenkin haastajia, sillä esimerkiksi paviaaneilla ja simpansseilla ruoan saaminen ei liity seksiin. Paleoliittisena aikana kukaan ei olisi selvinnyt kovin kauan, jos päävastuu ruoasta, puolustuksesta ja lasten ja vanhusten hoivasta olisi ollut ydinperheellä. Coontzin mielestä naisen ei tarvinnut sitoutua hyvään metsästäjään, koska ruoka jaettiin.

Historioitsija Yuval Noah Harari pitää mahdollisena, että metsästäjä-keräilijät elivät kuin hipit: jakoivat ruokaa ja rakkautta ja huolehtivat lapsista yhdessä. Tällaista yhteisöllisyyttä on myös simpansseilla.

Lue myös: Iltan rakkaustarina alkoi tuntemattoman silmäniskusta

Hääpari, romanttinen rakkaus
Tahdon! Laissa rakkaus näkyi pitkään järjestystä rikkovana kiihkona tai yhteisön hyvää edistävänä velvollisuutena. Suomessa naisten tasavertaiset oikeudet avioliitossa toteutuivat vasta vuonna 1930. © ©/SKOY

Avioliitto, pelkkä sopimus?

Kun maatalous keksittiin, ihmiset asettuivat aloilleen. Avioliitosta muotoutui sopimus, jonka avulla vahvistettiin sukujen välisiä suhteita Tästä on noin 12 000 vuotta.

Naisille tilanne oli kurja. He olivat vain välineitä saavuttaa jotakin, eikä rakkaudelle jäänyt sijaa.

Valtioiden kehittymisen myötä noin 5 000 vuotta sitten syntyi yhteiskuntaluokkia. Ne vaikuttivat siihen, kenen kanssa oli soveliasta pariutua.

Vasta me nykyihmiset ajattelemme, että romanttinen rakkaus ja avioliitto kuuluvat yhteen. Esi-isiemme käytännöllisillä sopimuksilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, kenen läheisyydessä tunne säkenöi koko kehossa.

Rakastuminen on kemiaa

Tiedätkö sen tunteen, kun hurmaava henkilö suutelee sinua ja tuntuu kuin nousisit lentoon? Tunne johtuu siitä, että välillänne vaihtuu koko joukko feromoneja eli kemiallisia viestiaineita. Ne lisäävät seksuaalista halua.

Kun ihminen ihastuu, aivoissa myrskyää. Noradrenaliini saa sydämen tykyttämään ja kädet hikoilemaan. Endorfiinit, dopamiini ja oksitosiini aiheuttavat mielihyvää. Serotoniini aiheuttaa pakkomielteisyyttä, jota tunteen kohde herättää.

Rakastumisen alkuvaihe on elimistölle stressin kaltainen tila. Rakastunut on valpas, sillä stressihormoni kortisolin määrä kasvaa voimakkaasti.

“Ihastumiseen liittyvä kemiallinen myrsky vaikuttaa aivoissa samoin kuin kokaiini”, evoluutiobiologi Markus J. Rantala sanoo.

Emme halua suudella ketä hyvänsä. Evoluutiopsykologian tutkimuksissa on selvinnyt, että naisilla parinvalintaan vaikuttaa eniten haju. Haju on ainut ominaisuus, jota ei pysty kompensoimaan muilla ominaisuuksilla. Lyhyt mies voi olla älykäs tai varakas ja herättää siksi naisen kiinnostuksen. Mutta pahalta haiseva mies ei ole naiselle mieluisa lisääntymiskumppani.

Perimältään erilaisten ihmisten ominaistuoksut vetävät toisiaan puoleensa. Tämän takia sama henkilö voi haista yhden mielestä pahalta ja toisen nenään miellyttävältä.

Miehen mielestä nainen tuoksuu tavallista vetoavammalta ovulaation aikaan. Rantalan mukaan silloin on ihmisnaaraan juoksuaika.

Näyttelijät Regina Linnanheimo ja Tauno Palo elokuvassa "Herra ja ylhäisyys", romanttinen rakkaus
Ennen kuin elintaso nousi ja ajattelu muuttui vapaammaksi, romanttisella rakkaudella ei ollut mahdollisuutta kukoistaa kuin taiteessa ja tarinoissa. Sotavuosina Suomi-filmien romantiikka tarjosi pakopaikan mielelle, kun arjessa oli vaikeaa. Regina Linnanheimo ja Tauno Palo olivat aikansa rakkauselokuvien tähtiä. © © Otavamedia

Pelkkaa kemiaa?

Eläinmaailmassa yksiavioisuutta on paljon linnuilla. Nisäkkäiden keskuudessa vallitsevaa on moniavioisuus, mutta myös jotkin kädelliset, kuten ihmisapina gibbonit rakastuvat ja sitoutuvat yhteen kumppaniin.

Evoluutiobiologi Markus J. Rantala kertoo preeriamyyrien tutkimuksesta. Kun koirasmyyrien aivoihin ruiskutettiin oksitosiini- ja vasopressiinihormoneja, koiras muodosti elinikäisen parisuhteen viereisen naaraan kanssa, vaikka ne eivät olleet vielä paritelleet.

Vasopressiini ja oksitosiini ovat pitkäkestoisen rakkauden hormoneja. Edellinen liittyy luottamukseen, jälkimmäinen kiintymyksen tunteisiin, myös ihmisillä.

Mikäli naisen elimistössä ei synny riittävästi oksitosiinia, hänellä on ongelmia kiintyä kumppaniinsa. Sitoutumiskammoisilla miehillä taas on alhaiset vasopressiinitasot.

Mutta kaikki ei ole pelkkää kemiaa, eihän? Ihminen ei ole vain biologinen otus, vaan myös kulttuurinen olento. Ainoa eläin, joka on siirtänyt kulttuuria ja käsityksiään rakkaudesta laajassa mitassa jälkipolville.

Polvillaan kosiminen juontuu ritariromantiikasta

Kirjailija Jane Austenin teokseen Ylpeys ja ennakkoluulo pohjautuvassa televisiosarjassa kartanon herra Darcy saapuu yllättäen kotiinsa hieman etuajassa. Katsojassa herää toiveikkuus, sillä neiti Elizabeth Bennet on tutustumassa herra Darcyn kartanoon. Katsoja tietää, että Darcyn ja Elizabethin kuuluisi saada kokea rakkauden täyttymys.

Kun heidän katseensa kohtaavat, silmät paljastavat sisäisen ilotulituksen, mutta harkinta tukahduttaa vetovoiman. Seuraa korulauseita.

Sitten ihmislajin kognitiivisen vallankumouksen noin 30 000 vuotta sitten mielikuvituksemme on luonut tarinoita ja ideaaleja rakkaudesta. Samaistumme tarinoihin, koska niissä on jotakin, joka puhuttelee meitä.

Jane Austenin tarinat hurmasivat romantiikan aatesuuntauksen aikaan 1700-luvun lopulla, mutta romantiikka kukki jo keski-ajalla, kun eurooppalaisissa hoveissa kukoisti ritariromantiikka.

Ritariromantiikan synty liittyi perimisjärjestykseen. Aatelisperheen esikoinen peri maan, ja nuoremmat veljekset joutuivat ansaitsemaan elantonsa ritareina. Tilanne turhautti heitä. Siksi ritareiden asemaa pyrittiin ylevöittämään ja heistä tehtiin aikansa supersankareita.

Pohjolaan ritari-ihanteet rantautuivat Euroopan hoveista 1300-luvulla.

Kyseessä oli ylemmän yhteiskuntaluokan kulttuurillinen ilmiö, joka kuvasi voimakasta ihastumista ja ihannoi rakkautta. Ritari palveli rakastamaansa naista, ja nainen palkitsi hänet suosionosoituksilla.

Kulttuuri loi kuvaa siitä, mitä rakkaus on, mutta todellinen rakkaus sai usein väistyä muiden prioriteettien tieltä. Tosielämässä ritarit eivät pelastaneet neitoja rakkauden pilvilinnoihin. Ritariromantiikassa elettiin ihanteiden maailmassa.

Eräs ritariromantiikasta juontuva tapa elää yhä: kosiminen polvistuen. Aikoinaan polvistuminen ei tosin tarkoittanut avioliiton ehdottamista, vaan se oli naimattomien nuoren kuhertelemista.

Ei romanttista vaan aviorakkautta

Ihastuminen ja rakkauden tunteet eivät syntyneet ritariromantiikan tai tunnetta korostaneen romantiikan aatesuuntauksen tuloksena.

”Ihmiset ovat aina rakastuneet, mutta rakkaus ei ollut aiemmin mikään syy mennä naimisiin”, Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen sanoo.

Avioliittoa ei hevillä purettu, joten se oli valtava päätös. Mies oli perheen pää, ja elämänkumppanin valinta määritti naisen elämää. Lisäksi perheen toimeentulo riippui sen jäsenten kyvystä tehdä töitä. Työteliäisyys, hyvä maine ja oikea syntyperä saattoivat ohittaa henkilökohtaiset mieltymykset.

Puolisot toki saattoivat rakastaa toisiaan. Yleisesti puhuttiin aviorakkaudesta. Se ei tarkoittanut romanttista rakkautta, vaan kunnioitusta ja yhteistä aviovuodetta.

Romanttinen rakkaus avioliiton perustana alkoi voittaa alaa vasta 1800-luvun alkupuolen Euroopassa. Kun arki ei ollut enää niin monelle yhtä selviytymistä, rakkausliitot tulivat mahdollisiksi.

”Romanttinen rakkaus oli tavoiteltava elämänkohtalo. Samalla naisen elatusponnisteluista tuli tunteisiin ja ulkonäköön perustuvaa uhkapeliä”, Kirsi Vainio-Korhonen sanoo.

Suomessa naisten tasavertaiset oikeudet avioliitossa toteutuivat juridisesti vasta vuonna 1930, kun uusi avioliittolaki astui voimaan.

Nainen kylpee saunassa, romanttinen rakkaus
Filosofi Sara Heinämaan mukaan rakkaus sekoitetaan usein intohimoon, haluun, nautintoon ja haaveisiin, ja tietyissä tilanteissa jopa kunnioituksensekaiseen pelkoon. © © TUOVI NOUSIAINEN/SKOY

Rakastaminen on hyvää tahtoa

Miten romanttinen rakkaus ja avioliitto sitten sopivat yhteen? Monet psykologit puhuvat rakkauden vaiheista ja lajeista.

Filosofi Sara Heinämaa kuitenkin näkee rakkaudessa syvemmän, eettisen tehtävän.

”Pohjimmiltaan rakkaudessa on kyse toisen ihmisen kohtaamisesta ja vastuun ottamisesta”, hän sanoo.

Heinämaa korostaa, ettei rakkautta voi palauttaa aivotoimintoihin. Aivojen tietyt alueet kyllä aktivoituvat, kun ihminen kokee rakkautta, mutta aivot eivät saa aikaan rakkautta eivätkä sisällä sitä.

Nykyiset tunneteoriat näkevät rakkauden suhteena. Aivojen lisäksi rakastamiseen tarvitaan kokonainen elämä – mieli ja ruumis – sekä lisäksi rakkauden kohde.

”Rakastaja tahtoo ja tarkoittaa rakastetulleen hyvää, ja rakkaus kasvaa tällaisena tarkoituksellisena suhteena”, Sara Heinämaa sanoo.

Rakkauden kukoistukseen voi vaikuttaa itse, sillä tunteen lisäksi rakkauteen kuuluu tahto. Jos emme kykene tahtomaan toiselle hyvää ja ajattelemme ainoastaan, mitä hänen toiveistaan seuraa itsellemme, rakkaus on hiipunut.

”Rakkaudessa on kyse siitä, että rakastaja auttaa rakastettuaan kehittymään sellaiseksi, miksi tämä kykenee tulemaan, kohti tämän itsensä asettamia päämääriä.”

Voisimmeko tiedostaa omat odotuksemme ja viettimme ja olla vapaita rakastamaan? Antamaan rakkaallemme vapauden ja antautua suhteeseen, omasta vapaudestamme tinkien?

Sillä sitä on rakkaus, ja rakkautta on kaikkialla. Vaikka yhteiskunnat eroavat toisistaan, rakkaus on jotakin, joka lävistää kaikki kulttuurit ja ihmiset.

 

Lähteitä: Kirsi Vainio-Korhonen ja Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat. Suomalaisen rakkauden historiaa.

Sara Heinämaa: Love and Admiration (Wonder) Fundaments of the Self-Other Relations.

Yuval Noah Harari: Sapiens, ihmisen lyhyt historia.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Romanttinen rakkaus, onko sitä edes olemassa? Kysyimme evoluutiobiologilta, historioitsijalta ja filosofilta

Empaatti

Tässä ajassa, pyyteetöntä rakkautta hakeva, tulee varmasti pettymään. Onko tiedekin kompastunut, outoon kieleensä, josta on tullut itsetarkoitus?

Just

Rinnastetaan lyhyt mies ja pahanhajuinen mies ilmeisesti huonoimmiksi vaihtoehdoiksi mitä voi saada. Saisitte hävetä.

Else, toimittaja

Hei! Kiitos palautteesta ja kurjaa että pahoitit mielesi jutusta. Mutta kuten jutusta ilmenee, nuo ovat vain evoluutiobiologian tutkimusten näkökulmia, rakkaus on paljon muutakin. Onneksi! Myös parinvalintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten luonne, kiinnostuksen kohteet, arvot ja arvostukset, rohkeus, kokemukset, psykologiset tarpeet… ja mitä suuremmassa määrin varmastikin tuuri. Kaikkea hyvää sinulle!

Vastaa käyttäjälle JustPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.