Sain vapaaehtoistyössä iäkkäitä ystäviä – ja se on antoisampaa kuin osasin aavistaa

Mitä 40 vuotta vanhempi – tai nuorempi – ajattelee asioista? Olen tutustunut vapaaehtoistyössäni senioreihin, ja heidän ystävyytensä antaa minulle paljon.

Vapaaehtoistyö on minulle tärkeä asia, ja koska olen opiskellut toimittajan työn ohessa filosofian opettajaksi, pidän ikäihmisille filosofista keskustelukerhoa.

Hiljattain pohdimme kerhossa kodin, perheen ja kasvu­ympäristön merkitystä sille, millainen ihmisestä kehittyy. Sain kuulla ­tarinoita lapsuuden leikeistä, äidistä leipomassa leipää ja siitä, kuinka ­koko perhe istahti aamun kirpeässä pakkasessa rekeen ja lähti kuuntelemaan rovasti-isän sunnuntaisaarnaa.

Mietin, miten minä oikein olen tämän kaiken ansainnut.

Yksinkertainen vastaus on, että tarjosin itseäni vapaaehtoistyöntekijäksi palvelutaloon. Halusin auttaa ja saada samalla itse ohjaajan kokemusta.

En osannut etukäteen aavistaa, ­kuinka paljon ryhmämme tapaamiset antaisivat – minulle itselleni.

Lue myös: Johanna uupui, lähti vapaaehtoistyöhön Borneoon ja löysi elämänilon orankien kanssa – katso suloiset kuvat!

Uteliaisuus yhdistää

Filosofiapiirin osallistujien keski-ikä on reippaasti yli 80 vuotta. He ovat seniori­asunnoissa itsenäisesti asuvia ihmisiä, hoivakodin asukkaita ja toisinaan myös kuntoutusjaksolla olevia vierailijoita. Monia yhdistää lukeneisuus ja uteliaisuus maailmaa kohtaan.

Tilaisuuksissamme on tilaa erilaisille maailmankatsomuksille, ja jokainen voi tuntea tulevansa kuulluksi.

Toki vanhuus voi tuoda mukanaan myös katkeruutta ja sekavuutta. Silloin me muut olemme empaattisia, ja yritän ohjata keskustelua eteenpäin.

Lue myös: ”Minä tanssin yhä. Minä ajattelen yhä” – Runoja vanhuudesta 

Vapaaehtoistyö antaa tekijälleen

Vanhuus voi hidastaa hoksottimia siinä missä väsymyskin, mutta jokaisessa tapaamisessa todistan, että se ei todellakaan vie terveeltä ihmiseltä pois ajattelun taitoa.

Pohdimme yhdessä ja pareittain erilaisia filosofisia kysymyksiä. Mikä merkitys elämässä on leikillä, entä mielikuvituksella? Mitkä asiat vaikuttavat valintoihin? Mistä ystävyys syntyy? Entä huumori?

Olen saanut välillä suorastaan kylmiä väreitä, kun joku keskusteluun osallistujista on kiteyttänyt oleellisen. Esimerkiksi luopumisesta puhuessamme korostuivat ihmissuhteet. Sen sijaan mammona oli menettänyt merkityksensä.

Kun eräs ahdasmielisestä ympäristöstä itseään etsimään lähtenyt rouva mietti aihetta, hänen ajatuksissaan keskiöön nousi vapaus: ”Ihminen hakee lopulta sisäisen minän löytämistä.”

Huumorikin kukkii. Taideaihe siivitti kysymyksen, mihin ihminen joutuu, kun hän on taiteellisen elämyksen vallassa. Kurssilaiseni vastasi: ”Perikatoon.”

Päiväni oli jälleen pelastettu.

Onko sinulla eri ikäisiä ystäviä? Mitä suhteelta saat? Entä oletko tehnyt vapaaehtoistyötä? Jaa kokemuksiasi!

Keskustelu

Kommentoi juttua: Sain vapaaehtoistyössä iäkkäitä ystäviä – ja se on antoisampaa kuin osasin aavistaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X