Satu rakastui virolaiseen Jaaniin Facebookissa – ystävät kauhistuivat, kun hän lähti nettirakkaansa luo varaamatta edes hotellia
Satu Yli-Peltola oli huomannut, että useimmat hakevat netin treffipalveluista vain seksiseuraa. Mutta vaisto sanoi, että Viron kansallisoopperan viulisti Jaan Normak oli toista maata.
Facebook-profiilissa luki Jaan Normak, työskentelee paikassa Estonia Rahvusooper. Kuvassa mies istui autossa. Hankolainen Satu Yli-Peltola, 51, ajatteli, että mies oli komea, mutta työskentelikö hän muka Viron kansallisoopperassa? Ehkä hän oli tallinnalainen taksikuski.
Satu oli ollut Facebook Dating -palvelussa vasta pari viikkoa. Avioerosta oli jonkin aikaa, ja Satu halusi testata treffipalveluja. Hän oli kokeillut jo Tinderiä, mutta siellä tunnuttiin hakevan vain seksiä.
Kun Facebook tarjosi hänelle virolaista miestä, Satu yllättyi. Toisaalta virolaisuus oli kiehtovaa, ja Tallinna oli Sadulle tuttu ja rakas. Hän oli käynyt siellä ennen koronaa vähintään kerran kuukaudessa yksin, tyttärensä, ex-miehensä tai ystävien kanssa.
Satu päätti ottaa miehestä selvää.
Jaan osasikin suomea
”Moi, mitä kuuluu”, luki Sadun viestissä, joka lähti Suomenlahden toiselle puolen maanantaina 3. toukokuuta 2021.
Vastaus tuli kahden päivän kuluttua, Sadun yllätykseksi suomeksi.
”Hyvä kevättä ja odotamme kesää.” Perässä oli aurinko-emoji.
”Omg! Sä osaat suomea!”
”No vähän osan. Olen oppinut suomea katsomalla suomen televisiota koulussa 80-luku.”
Selvisi, että 54-vuotias Jaan oli eronnut vuotta aiemmin. Molemmilla oli kaksi lasta, Jaanilla kolmikymppiset tytär ja poika ja Sadulla 17-vuotias tytär ja kolmikymppinen poika.
Pian pariskunta siirtyi pois treffipalvelusta. Viestittely jatkui, soiteltiin videopuheluita. Satu lähetti kuvia koiristaan, tatuoinneistaan, kahvilastaan ja sinne tekemistään leivonnaisista. Jan kertoi jousikvartetistaan ja työstään Viron kansallisoopperassa, jossa hän on ollut viulistina lähes 30 vuotta.
Mietin etukäteen, että mitä jos Jaan vaikka haisee pahalta.
Jaanilla oli aikaa viestitellä, sillä oopperan esitykset ja harjoitukset oli peruttu koronan takia. Satu pyöritti kahvilaa, mutta lähetti viestejä työn lomasta.
”Välillä livistin vessaan, että sain vastattua Jaanin viestiin”, Satu kertoo runsas vuosi myöhemmin.
Nimettömässä kiiltelee tuore kihlasormus. Vieressä istuvalla Jaanilla on samanlainen.
Lue myös: Mikä on Facebook Dating? Selvitimme, miten somejätin ”Tinder” toimii
Satu pelkäsi, että Jaan ei odotakaan
Satu lähestyi Eckerö Linen Tallinnan laivaterminaalin rullaportaita ja siivilöi katsellaan alhaalla aulassa olevia ihmisiä. Siellä Jaan oli luvannut olla vastassa.
Oli kesäkuun 13. vuonna 2021, elettiin toista koronakevättä. Jaan oli saanut vasta yhden rokotuksen eikä saanut matkustaa Suomeen. Viestittelyn alkamisesta oli kulunut runsas kuukausi.
Satua jännitti kamalasti. Toisaalta tuntui, että hän oli menossa tapaamaan vanhaa tuttua. Hän ei ollut edes varannut hotellihuonetta. Sadun ystävät olivat olleet kauhuissaan, kun kuulivat, että Satu aikoi mennä täysin tuntemattoman miehen luo. Hänelle voisi tapahtua mitä tahansa.
”Sanoin heille, että minähän tunnen sen miehen.”
Toisaalta mieltä kaihersi pelko siitä, ettei Jaan olisikaan se, joksi Satu hänet kuvitteli. Internetissä on helppo luoda toinen identiteetti tai valehdella. Entä jos Jaan olisikin joku muu? Tai jos hän ei tulisikaan?
Satu oli lähettänyt Jaanille viestejä vielä laivalta:
”Odotatko varmasti minua?”
Jaan oli vitsaillut, että terminaalissa olisi vastassa paksu, kalju mies, Katto-Kassinen.
Jaanin tuoksussa oli tupakkaa, purkkaa ja Hugo Bossia
Sunnuntaiaamupäivä oli lämmin, joten ruskea nahkatakki sai roikkua olalla, kun Jan tähyili laivamatkustajia. Häntäkin hermostutti.
”Satu ei ollut ensimmäisten joukossa. Hän taisi olla yhdestoista matkustaja, joka ilmestyi liukuportaisiin,” Jan muistelee.
Katseet kohtasivat, ja kun Satu pääsi rullaportaiden alapäähän, he halasivat. Molemmilta alkoi valua kyyneleitä.
”Mietin etukäteen, että mitä jos Jaan vaikka haisee pahalta. Olin nähnyt ja kuullut hänet, mutta vasta tavatessa pääsin haistamaan ja koskettamaan häntä. Pelkäsin, että hänessä on jotain, josta en pidä, ja pettyisin,” Satu kertoo.
Mutta Jaan tuoksui täydelliseltä: tupakan, purukumin ja Hugo Bossin partaveden sekoitukselta. Satu halusi jäädä Jaanin syleilyyn.
”Vieläkin, kun tulen yksin Tallinnasta kotiin, avaan repun ja se sama tuoksu lehahtaa ilmaan, saatan haistella ikävässä vaatteitani.”
Ensimmäinen päivä sujui omalla painollaan. Satu ja Jaan lähtivät terassille juomaan siiderin ja alkoholittoman oluen. Jaan osti Sadulle punaisia ruusuja. Matkalla Jaanille he poikkesivat Balti Jaamin torille hakemaan mansikoita.
Kotona Jaan soitti viululla Sadulle Georg Otsin sävelmän Nii algas see kõik (Niin kaikki alkoi). Illalla kuhertelevaiset seurasivat Suomen kunnallisvaalien ääntenlaskentaa. Satu oli ollut ehdolla Hangon vihreiden listalla, mutta ei tullut valituksi.
”Kaikki tuntui aika tavalliselta. Sadun mukana ei tullut yllätyksiä. Kaikki ennalta odotettu ja kuviteltu oli totta,” Jaan sanoo.
Satu saattaa matkustaa Tallinnaan vain yöksi
Ensikohtaamisen jälkeen Satu ja Jaan ovat tavanneet säännöllisesti, aluksi parin viikon välein, nyt vähintään kerran viikossa.
Useimmiten Satu matkustaa, sillä Jaanille se on työvuorojen takia vaikeampaa. Satu myös tekee päätöksiä nopeasti, kun taas Jaan harkitsee asioita rauhassa.
Kun Sadulla vielä oli oma kahvila Satu’s Deli Hangon keskustassa, hän saattoi ajaa kahvilan sulkemisen jälkeen Helsinkiin, hypätä iltalaivaan ja nukkua yön rakkaansa kainalossa Tallinnassa. Seuraavana aamuna hän palasi aamulaivalla avaamaan kahvilaa.
”En vain jaksa odottaa Jaanin näkemistä viikkoa kauempaa”, Satu sanoo.
Lue myös: Nettitreffit aikuisena – näillä vinkeillä onnistut
Maaliskuussa Satu joutui sulkemaan kahvilansa. Se oli kova isku. Vuosia henkilökuntaravintolassa emäntänä toiminut Satu oli haaveillut omasta kahvilasta pitkään ja toteutti haaveensa kaksi vuotta sitten. Toiminta ei kuitenkaan ollut kannattavaa, ja oli pakko lopettaa.
”Yhtäkkiä päivät olivat tyhjiä. Ihmiset sanoivat, että nauti nyt lomasta, mutta ei se minulle lomaa ollut. Onneksi Jaan antoi sisältöä päiviin, kuunteli eikä koskaan väheksynyt menetystäni.”
Nyt Satu työskentelee hankolaisessa kesäkahvilassa ja leipoo tilauksesta. Catering-yrityksensä nimen hän muutti keväällä Satu’s Delistä Viulistin rouvaksi.
Syksyn suunnitelmat ovat vielä auki. Hän pohtii muuttamista pääkaupunkiseudulle, lähemmäs laivaterminaalia.
Alussa oli vaikea luottaa
Pariskunnan ensimmäiseen vuoteen on mahtunut muitakin mullistuksia. Korona on rajoittanut liikkumista, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja Jaan sairasteli kuukauden putkeen. Vaikeinta on kuitenkin ollut Sadun mustasukkaisuus.
”Alussa Satu kyseli koko ajan, mitä teen, missä olen, kenen kanssa ja olenko varma, että haluan olla hänen kanssaan. Se oli aika raskasta, kun itse tiesin olevani tosissani,” Jaan kertoo.
Satu sanoo, että hänellä on huonoja kokemuksia aiemmista ihmissuhteista. Oli vaikea luottaa.
”Nyt ei tunnu siltä enää. Jaan on rehellisin ja suorin ihminen, jonka olen tavannut.”
Oopperassa Satu tuntee ylpeyttä
Yhdessä ollessaan Satu ja Jaan käyvät kävelyillä tai nauttivat ruoasta. Tallinnan ravintolat ovat tulleet tutuiksi. Kotona Satu kokkaa.
Hän löytää itsensä usein myös oopperan katsomosta, kun Jaan on töissä. Ennen Jaania hän oli käynyt oopperassa vain kerran ja silloinkin sävellys oli metalliyhtye Apocalyptican.
”Olemme sopineet, että Jaan vilkuttaa minulle, kun hän kävelee paikalleen kapellimestarin vasemmalle puolelle. Olen pakahtua ylpeydestä. Tuo on minun oma viulistini!”
Väliajalla he tapaavat aina ulkona henkilökunnan tupakkapaikalla.
Pariskunta vitsailee erilaisuudellaan. Satu puhuu paljon ja on sosiaalinen tuumasta toimeen -nainen, joka ei ole koskaan kuunnellut klassista musiikkia. Jaan puolestaan on hiljainen ja harkitseva, klassisen musiikkikasvatuksen saanut viulisti, joka viihtyy kotona.
Aluksi Satu pelkäsi, että hänen suuret tatuointinsa tai kasvissyöntinsä häiritsisivät Jaania, mutta ne eivät ole olleet ongelmia.
Sen sijaan hotellivarauksia hän joutuu perumaan säännöllisesti, kun Jaan haluaakin pariskunnan olevan kotona. Viimeksi hän siirsi matkaa Jaanin lapsuudenkylään Lüganuseen, sillä Jaan tunsi tarvetta hengähtää, kun loma alkoi.
”Olen oppinut, että Jaania ei voi hoputtaa. Hänen pitää antaa miettiä rauhassa.”
Kosinta yllätti Jaanin
Satu mietti, uskaltaisiko kosia. Tytär kannusti. Sopiva aikakin lähestyi, toukokuun viides, jolloin tulisi kuluneeksi vuosi Jaanin vastauksesta Sadulle Facebookissa.
Satu oli pistänyt kaikki keskustelut korvan taakse. Kun Jaan vei Sadun edellisenä kesänä Keila Joan vesiputouksille, he olivat nähneet telineeseen ripustettuja lukkoja rakkaudentunnustuksina. Sinne he päättivät viedä joskus omankin lukkonsa.
Joulukuussa, Jaanin kirkkokonsertin jälkeen, tutun kirkkoherran kanssa puolestaan puhkesi keskustelu kihloista. Silloin Jaan mainitsi, että ennen kihlautumista pitää hänen mielestään seurustella ainakin vuosi, mutta nainenkin voi kosia.
Satu hankki lukon, johon hän kaiverrutti heidän laulunsa, Georg Otsin Nii algas see kõikin sanat: ”Algas nii nagu ikka. Et ise ei tea. Aga akki on armastus seal”. Eli vapaasti suomennettuna: Kaikki alkoi niin äkkiä, ettei sitä huomannut, ja yhtäkkiä rakkaus oli siellä. Toisella puolella lukkoa luki: ”Tuletko miehekseni?”
Pariskunta oli varannut vuosipäivän kunniaksi hotellin. Kylpyhuoneessa oli poreallas, pöydällä hedelmiä ja laseissa kuohuvaa. Nukkumaan mennessä Satu laski pakettinsa pöydälle ja pyysi Jaanin sohvalle. Kun Jaan avasi paketin, hän alkoi itkeä.
”Muistin heti keskustelumme ja ihailin sitä, miten hyvin Satu oli keksinyt lahjan”, Jaan sanoo ja kyynelet nousevat taas silmiin.
Satu oli vitsillä ostanut laivalta pienen Jägermeister-pullon, jos kosinta järkyttäisi Jaania. Ryyppyä ei tarvittu.
Vielä viimeinen tatuointi
Varsinaisesti pariskunta kihlautui kesäkuussa, ensitapaamisensa vuosipäivänä. Satu ja Jaan kävivät hakemassa sormukset tallinnalaisesta liikkeestä. Sormuksia vertailtiin pitkään, ja lopullinen valinta oli kompromissi kahden kulttuurin välillä.
”Virossa mies ostaa kihlasormuksen vain naiselle. Mies ottaa sormuksen vasta vihkipäivänä”, Jaan kertoo.
Satu ja Jaan ostivat sormukset molemmille. Ne ovat yksinkertaiset kultaiset, jossa on valkokultaraitoja. Satu ei halunnut jalokivikoristeista sormusta, jollainen kihlasormus Virossa usein on.
Kotona Satu ja Jaan laittoivat sormukset sormiinsa totutellakseen niihin. Facebook muistutti vuoden takaisesta ensitapaamisesta. Kihlajaiset oli sovittu juhannukseksi, mutta Satu sai idean.
”Mitä, jos mentäisiinkin jo tänään kihloihin?”
”Jos uskallat”, Jaan vitsaili. Oli 13. kesäkuuta.
Sitten Jaan pyysi Satua ottamaan sormuksensa pois ja polvistui olohuoneen lattialle.
”No, tuletko?”
Lue myös Seura.fi:n juttu: Jääkiekko yhdisti parin Japanissa – Kimmo Hokkanen vihelsi tuomarina otteluita, kun rakkaus Hiromiin syttyi
Häitä juhlitaan ensi juhannuksena perhepiirissä. Juhlat pidetään joko Sadun kotikylässä Lappohjassa tai Jaanin lapsuuden maisemissa Lüganusessa, jossa on Jaanin kastekirkko.
Häiden jälkeen Satu on uhannut ottaa vielä yhden tatuoinnin, viulun toiseen pakaraansa.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2022.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Satu rakastui virolaiseen Jaaniin Facebookissa – ystävät kauhistuivat, kun hän lähti nettirakkaansa luo varaamatta edes hotellia