Suomalaiset ottavat liian suuria asuntolainoja ja velkaantuvat omaa tyhmyyttään – vai miten se meni?

Otamme liian suuria asuntojalainoja. Näin jylisi valtiovarainministeriö lokakuussa. Oletko samaa mieltä? Minä en.

Otamme liian suuria asuntolainoja ja ylivelkaannumme. Velkaantuminen on aikapommi! Velalle pitäisi saada katto, jyrisi valtiovarainministeriö lokakuun 2019 alussa.

Lue myös: Onko sinulla liikaa lainaa? Auttaisiko amerikkalainen lumipallometodi?

Media ja me kansalaiset olimme tietysti järkyttyneitä. Jo on aikoihin eletty! Mitä löperyyttä.

Vasta näin jälkikäteen nousi hiukan hapan maku suuhun, itsekin kun satun kuulumaan siihen kansanosaan, jolla on velkaa enemmän kuin selkä kestää.

Anteeksi nyt herrat ja rouvat siellä ministeriössä. Myönnän, olen ollut ahne, halunnut kodin, johon varallisuuteni ei riittäisi, sitä kun ei ole, mutta sanonpa sanasen puolustuksekseni.

Otamme liian suuria asuntolainoja, koska meidän on pakko asua

Meidän suomalaisten velat ja toisaalta omaisuus on sidottu asumiseen. Tässä hyytävässä ilmastossa ihmisen on asuttava jossain.

Ja kun ei ole sattunut syntymään osake­kirja vaipantaskussa, asuminen täytyy rahoittaa ­lainalla.

Lue myös: Lapsiperheellä kävi mieletön tuuri – saivat historiallisen huvilan lainaksi

Jos haluaa saada elinaikaanaan asuntonsa maksetuksi, on käytävä töissä, ja työ­paikat tuppaavat olemaan kaupungeissa, joissa asuminen on, niin kuin tie­dämme, kallista.

Henkilökohtaisesti olisin halunnut halvemman asunnon ja vähemmän lainaa, mutta niin sanotuilla markki­noilla eivät meikäläisen halut paina.

Tampereella, missä itse asun, jokainen hapan ja kiinteistönvälitys­kielellä ”raskasta visiointia vaativa” elementtiluukku maksaa yli 200 000 euroa – siis jos on ollut niin hullu, että on mennyt hankkimaan vielä mukuloitakin, eikä siksi mahdu asumaan siivouskomerossa.

Lyhentäisin mielelläni lainaa nykyistä kiivaammin, mutta pian sen jälkeen, kun olin kirjoittanut nimeni lainapaperiin, kaupunki nosti tonttivuokran kymmenkertaiseksi.

Ja kiinteistöveron, sähkön, ja veden hinta nousee joka kerran, kun kaupungintalolla napsautetaan kahvinkeitin päälle.

Miten käy niiden ihmisparkojen, jotka ovat velkaantuneet maalla?

Itse yritän lohduttautua lainataakkani alla ajattelemalla, että joskus hamassa tulevaisuudessa saan kämppäni myytyä, ellei se homehdu käsiin sitä ennen.

Sääliksi käy niitä ihmisparkoja, jotka ovat olleet niin hulluja, että yrittävät asua maalla tai tyhjentyvissä maakunnissa, jotka ovat menneet velkaantumaan alueilla, joiden markkina-arvo ei globaalissa kilpailutaloudessa kestä.

Jotenkin kuitenkin ajattelen niin, että suuret asuntolainat tai kiinteistöt, joita ei voi koskaan enää muuttaa rahaksi, eivät ole vain meidän kaupunkilaisten tai linnunlauluun ja pellontuoksuun höynähtäneiden maalaisten oma ongelma, vaan meidän kaikkien yhteinen, niin sanotusti yhteiskunnallinen juttu.

Lue myös: Millä summalla pärjäisit loppuelämäsi? Laske FIRE-lukusi ja selvitä, milloin voit lopettaa työnteon

Asumiseen kun sattuu jonkin verran vaikuttamaan myös se, missä sattuu olemaan töitä. Ja vaikka kaupantekohetkellä kylän keskellä pöhisee tuottava tehdas, seuraavalla viikolla se saattaa jo olla matkalla Kiinaan.

Tekee siis mieli väittää, että kauhistelemalla suuria asuntolainoja tällaisesta suuresta ja koko yhteiskuntaa koskevasta rakenteellisesta ja poliittisesta asiasta tehdään näppärästi ongelma, josta me yksilöt saamme syyttää itseämme, ja samalla myös hiukan hävetä.

Ottavatko suomalaiset sinun mielestäsi liian suuria asuntolainoja? Pitäisikö velalle säätää katto? Kommentoi alle ja osallistu keskusteluun!

Keskustelu

Olen samaa mieltä, että suomalaiset ottavat liian isoja lainoja. Minä mukaanlukien. Syyt luettelitkin jo. Itselläni ei ole mukuloita, mutta autottomana kaupungissa, jossa julkinen liikenne on vitsi, kaksio työpaikan läheltä maksoi kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi. Mielestäni olen silti oikeutettu maksamaan mieluummin 850e kuukaudessa omaa asuntoa kuin 650e vastaavasta vuokraa. Toki tämä muiden kulujen kanssa vetää jo talouden tiukille ja säästöjä ei pahemmin ole kertynyt. Olenko ylivelkaantunut? Kyllä. Olisiko minun taloudellinen tilanne merkittävästi parempi jos asuisin vuokralla? Ei.

En tiedä, miten paha tilanne on ”suurella osalla kansasta”, kun tästä jylistään arkadianmäellä, mutta oma mielipiteeni on, että tässä tehdään kärpäsestä härkästä ja yritetään ojentaa kansalaisia häpeällä.

Mielestäni tärkein asia korjattavaksi Suomessa ei olisi ylivelkaantuminen vaan se, että työtä tekevällä ihmisellä tulot riittävät elämiseen. Keskituloisen verotus on aivan järjettömällä tolalla tällä hetkellä. Olen edellisen 7 vuoden aikana saanut nostettua palkkatasoani 1200 eurolla, mutta tilipäivänä tilillä näkyvä erotus on 450 euroa. Tämän kun yhdistää jatkuvasti nouseviin asuntojen ja elintarvikkeiden hintoihin, niin velkaantuminen on taattua.

Kaikki tämä alleviivaa vanhaa sanontaa:
Ei Suomessa työtä tekemällä rikastu.

Cmon. Suomalaisten taloustaidon taso on ala-arvoista. Tästä toki kiitos peruskoululle ja opetukselle. Henkilökohtaisessa taloudessa kaiken maksukyvyn sitominen yhteen varallisuusluokkaan ei ole viisasta. Myöskin omat mieltymykset ”laadukkaaseen” asumiseen ovat jos ei nyt tyhmyyttä niin ainakin hedonismiä. Pienelläkin pärjää jos samalla voi sijoittaa ja nauttia myöhemmin varallisuudesta.

Kirjoituksessa toistetaan, toki taitavan lupsakalla kielenkäytöllä, pankkien, rakentajien ja asuntosijoittajien rakastamaa narratiivia, jonka mukaan asumisen reaalihinnan (yli inflaation) jatkuva nousu kaupungeissa on jonkinlainen luonnonlaki.

Todellisuudessa asuntojen hintataso seuraa kotitalouksien velkaantumista, ei päinvastoin. Keskuspankkien markkinoille pakottama, lähes ilmainen lainaraha pakottaa asuntojen — ja sitä kautta asumisen — hinnan nousuun, ostajien todellisesta maksukyvystä piittaamatta. Valtiovarainministeriön esittämä sääntely on jo pahasti myöhässä.

Maakunnista muutto kaupunkiin vaan jatkuu. Ja asumistuki jouduttaa tätä prosessia. Kovasti kitistään maaseudun maataloustuista, mutta huomattavasti suurempaa asumistukipottia ei paljoa kritisoida. Asumistuki mahdollistaa nousevat vuokrat ja näin ollen nousevat asuntohinnat. Tukiraha ei jää vähävaraiselle, vaan menee asuntosijoittajien taskuun. Tämä systeemi pitäisi ajaa vähitellen alas. Halvin tapa jarruttaa maakuntien tyhjenemistä ja veronmaksajien verotaakkaa olisi asumistuen portaittainen alasajo.

Olipa surkea kirjoitus. Harvoin näkee noin paljon asiavirheitä lyhyessä tekstissä. Ikään kuin ainoa tapa asua Suomessa ois ottaa 200000e asuntolaina. Suomessa on muutama kaupunki, joiden keskustassa neliöhinta on verraten muuhun Suomeen suuri. Silti suurimman osan talous on kodinkonerempan päässä konkurssista. Herätys nyt oikeesti.

”Tampereella, missä itse asun, jokainen hapan ja kiinteistönvälitys­kielellä ”raskasta visiointia vaativa” elementtiluukku maksaa yli 200 000 euroa”

Mistähän tuo luku on keksitty, itse ostin juuri Tampereelta omatonttisen kerrostalokolmion, joka maksoi 130 000€. Eipä ole isot kuukausittaiset kustannukset, vähemmän kun mitä maksoimme vuokraa aikasemmin. Ja kyllä, vartin välein menee bussi keskustaan ja takasin.

Minäkin kiinnitin huomiota tuohon lukuun 200 000. Tampereelta saa tuolla hinnalla jo aika kivankin asunnon, jos on valmis muuttamaan bussimatkan päähän keskustasta. Yleensä lapsiperheissä maksajia on kaksi, joten tuo 200 000 on aika pieni summa. Jos on talouden ainoa aikuinen, on tingittävä neliöistä tai asuinalueesta.

Kommentoi juttua: Suomalaiset ottavat liian suuria asuntolainoja ja velkaantuvat omaa tyhmyyttään – vai miten se meni?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X