Tarinat

Vaikka Kati, 40, piti työstään luokanopettajana, hän päätti opiskella uuden ammatin – miksi?

Opetusalan hektisyys sai luokanopettaja Kati Ruokolan pohtimaan, mitä hän todella haluaa tehdä työkseen. Kaksi vuotta sitten hän päätti opiskella uuden ammatin. Vieläkään hän ei kuitenkaan tiedä varmasti, mitä haluaa isona tehdä.

Vielä muutama vuosi sitten Kati Ruokola, 41, työskenteli lapsuuden unelma-ammatissaan liikuntaan erikoistuneena luokanopettajana. Pikkuhiljaa hänestä alkoi tuntua siltä, että hänellä voisi olla paljon annettavaa myös toisella alalla.

Kati oli opettanut toista vuosikymmentä alakouluikäisiä lapsia. Hän nautti työstään ja siitä, että sai nähdä lasten oppivan ja kasvavan yhteisten kouluvuosien aikana.

”Työn parhaat puolet olivat ehdottomasti lapset ja itse opetustyö”, Kati pohtii.

Lapset ja perheet tulivat hänelle vuosien aikana hyvin tutuiksi. Yksi viimeisimmistä luokista oli Katin opissa koko ala-asteen ajan. Opettajavuosien aikana opetusalalla vallitseva kiire kuitenkin lisääntyi ja ryhmäkoot ja työn haasteet kasvoivat. Välillä mieleen putkahti ajatus lisäopinnoista alalla, joka olisi jotakin aivan muuta. 

Kun Kati ryhtyi miettimään, mitä hän haluaa elämässään todella tehdä, tärkeäksi ohjenuoraksi muodostui tuttu lause seuraa sydäntäsi.

“Vaikka se saattaa kuulostaa kliseeltä, kyllä siinä monesti on perää.”

Lue myös: Oletko töissä oikealla alalla? Vastaa 15 kysymykseen, ja me suosittelemme urallesi uutta suuntaa

Liikunnasta uusi ammatti?

Liikunta, urheilu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat aina kiinnostaneet Katia. Jo lapsena hänet näki usein urheilukentällä juoksemassa tai hyppäämässä pituutta. Tärkeä osa elämää on aina ollut myös luonnossa liikkuminen. Viimeisimpänä mukaansa tempaisi talvilaji villasukkajuoksu. 

Viisi vuotta sitten Kati lopulta päätti perustaa toiminimen ja alkaa vetää jumppia. 

“Oikeastaan koko elämän mittainen aito kiinnostus alaa kohtaan sai tekemään sen ensimmäisen peliliikkeen”, Kati muistelee.

Hän työskenteli päivät opettajana alakoulussa ja veti ryhmille jumppia iltaisin. Kiinnostus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja sen opiskeluun kasvoi. Voisiko omasta sisäisestä palosta liikuntaa kohtaan saada kokonaan uuden ammatin?

Oli aika uskaltaa ottaa seuraava askel. Kati luotti siihen, että uudella alalla olisi hänelle annettavaa ja toisin päin. Kotona hän sai kannustusta haaveelleen 10-ja 13-vuotiailta tyttäriltä sekä aviomieheltä. 

Kaksi vuotta sitten syksyllä Kati aloitti urheiluhierojan opinnot. Se edellytti sitä, että hän ajoi työpäivän jälkeen Tampereelle urheiluhierojakouluun. Vaikka päivät saattoivat venyä pitkiksi ja aika oli välillä kortilla, Kati nautti opiskelusta täysillä ja koki nopeasti tehneensä oikean päätöksen opiskelemaan lähtiessään. 

“Olihan se kiireistä aikaa. Suuri kiitos täytyy antaa perheelle, joka jousti usein ja ymmärsi, että toteutan nyt unelmaani opiskellessani uutta alaa. Onneksi aikuisopiskelu mahdollisti välillä etäopiskelun ja iltaopinnot.” 

Jo opintojen aikana hän vuokrasi työtilan, jossa sai tehdä harjoitustöitä. Päivätyöt opettajana koulussa jatkuivat, mutta illat täyttyivät jumppien vetämisestä ja urheiluhierontaopinnoista.

”Elämässä täytyy uskaltaa”

Reilun vuoden kestäneet opinnot vaativat paljon suunnitelmallisuutta, jotta opiskelu oli mahdollista päivätyön ja perhearjen lisäksi. Tällä hetkellä Katin työpäivät koostuvat personal trainer asiakkaiden tapaamisista ja urheiluhierojan työstä.

Vaikka uusi ammatti on nyt opiskeltuna ja Kati on opintovapaalla opettajan työstään, ei hän ajattele koulun ovien sulkemisen olevan välttämättä lopullista. Miksi meidän pitäisi olla vain yhden alan osaajia? Kati uskoo, että hänen opettajan työstään ja opinnoistaan on varmasti ollut paljon hyötyä, kun hän ohjaa muita liikunnan ilon pariin.

Opintojen aikana Kati kokee oppineensa paljon myös itsestään. Yllätyksenä tuli tietynlainen spontaanius. Hetkessä elämisen taito vahvistui.

“Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että en ole koulussa töissä enkä tiedä mikä minusta lopulta tulee isona, niin se olisi ollut isompi juttu kuin tänä päivänä. Elämässä täytyy uskaltaa ja siitä pitää yrittää parhaansa mukaan tehdä oman näköistä.”

Lue myös Anna.fi: Viivi Ypyä, 36, sai harvinaisen ja himoitun unelmatyön, itki parrasvalojen katveessa ja vaihtoi alaa terveydenhoitajaksi: ”Rakastan”

Takaisin opintojen pariin

Katin päiviin kuuluu edelleen töiden lisäksi myös opiskelua. Hän ajattelee hyvinvoinnin koostuvan vahvasti muustakin kuin liikkumisesta ja ruokavaliosta. Siksi opiskelukirjat käsittelevät nyt liikuntapsykologiaa.

“Törmään usein urheiluhierojan ja personal trainer -asiakkaiden kanssa työskennellessäni siihen, että ihmiset lähtevät liikunnan ja terveellisen ruokavalion perään niin erilaisista taustoista. Monien ruokailutottumukset voivat johtua niin eri syistä ja pinttyneistä uskomuksistakin, että halusin opiskella aihetta lisää. Haluan ottaa psyykkisen puolen valmennukseen mukaan.”

Välillä Katikin sulkee koulukirjat. Silloin kutsuvat metsälenkit koiran kanssa, mökkeily perheen kanssa tai sieni- ja marjametsät.

“Ilman lepoa ja palautumista ei kukaan jaksa, ei vaikka kuinka opiskelisi unelmiensa ammattia”, Kati muistuttaa.