Vanhainkodissa ulkoillaan kerran viikossa
Tampereen Koukkuniemen vanhainkoti on Pohjoismaiden suurin. Täällä asuu 852 vanhusta ja henkilökuntaakin on kaikkiaan 740.
On sairaanhoitajia, lääkäreitä, laitoshuoltajia, siivoojia, keittäjiä, hallintoa – ja heitä, joiden rinnuksen nimikyltissä lukee ulkoiluttaja. Ulkoiluttajan työ on nimensä mukaisesti ulkoiluttaa asukkaita.
Henkilökunnasta ulkoiluttajia on kovin pieni osa: seitsemän puolipäiväistä työntekijää. Siis 852 asukasta ja seitsemän nelituntista työpäivää tekevää ulkoiluttajaa. Yhtälö kuulostaa jokseenkin mahdottomalta.
Ulos lähtijöitä riittää
Ulkoiluttajat ovat osastoilla odotettuja, ja ulos lähtijöitä riittää aina. Ulkona ei tarvitse tehdä mitään erikoista. Voi olla vain, nuuskia kesätuulta tai haistella pakkasta, katsella maisemia ja kuunnella lintuja.
Koukkuniemen kirjoittamattomana sääntönä on, että jokaisella vanhuksella tulisi olla oikeus käydä ulkona kerran viikossa. Jos vanhus ei halua, ei pakoteta.
Toisaalta Koukkuniemen henkilökunta tietää, ettei kirjoittamattomasta säännöstä pystytä pitämään kiinni. Tosiasia on se, ettei vanhus pääse joka viikko ulos, vaikka haluaisi. Yksin vanhukset eivät saa lähteä ulos, eikä henkilökuntaa ole riittävästi heitä ulkoiluttamaan.
Syitä ja tekosyitä
Kaikilla vanhuksilla ei käy omaisia vierailulla edes joka kuukausi, saati joka viikko. Suku saattaa olla kaukana tai lapsia ei ole. Lapsilla voi olla työkiireitä ja lapsenlapsilla harrastuksia.
Jos välit olivat huonot jo ennen omaisen siirtymistä vanhainkotiin, eivät ne välttämättä vanhainkodissakaan lämpene. On todellisia syitä ja tekosyitä.
Vanhainkodissa henkilökunta kyllä kertoo omaisten vierailun merkityksestä, mutta ei halua syyllistää niitäkään omaisia, jotka eivät vierailulla käy.
Lue koko juttu Koukkuniemen vanhainkodista ja vanhusten ulkoilusta Kotiliedestä 16/2010.
Onko Suomi mielestäsi hyvinvointivaltio? Saavatko vanhukset hyvää hoitoa? Millaisia kokemuksia sinulla on vanhainkodeista?
Teksti: Susanna Niinivaara
Kommentoi
Kommentoi juttua: Vanhainkodissa ulkoillaan kerran viikossa
Mitä isompi talo sitä enemmäm hoito on laitosmaista. Voisiko kukaan ajatella että tarhoissa lapset pääsisivär ulos vain harvoin? Kuinka se voi olla mahdollista vanhusten hoidossa?. Missä on terveenelämän perusajatukset, terve eläma terveessä kropassa, ulkoile ja syö terveellisest ja pidä mieli virkeänä.Vai onko tarkoitus hoitaa vanhuksia pillerien avulla.
Kulunut fraasi rahalla saa jaa hevosella pääsee pätee täälläkin.On
kovasti yritystä mut tieto ei aina kulje vaikka toistoa on.Nyt pyhäinpäivänä nähdään ja ehkä vietetään viikonloppu lapsuudenkodissa,jos pää reipas ja sydän kestää.Hautausmaan
kautta kerretään takaisin -pitkästä aikaa- turvalliseen oloon ja kiitos
pillerien ja ulkoilun sekä ystävien kanssa seurustelun mun arkea ei
enää paina se jatkuva valvominen kuleksimisen estämiseksi ja muu
hoivahuoli matkustelun päälle.Työtön oon ”jatkuvasti lomailleena” ja
kallis laitospaikka tarvittiin kuitenkin mutmut ei ihmiset kuten mä oo
sellasia kuin päättäjät jne toivoo eikä eduskunta tee sellasia päätöksiä,joita ihmiset tarvii selvitäkseen joustavasti elämämtilanteesta toiseen.