Tarinat

Huoli-ilmoitus on tärkeä oikeus, josta vain harva tietää – näin puutut vanhusten hätään

Tiesitkö, että voit tehdä vanhustensuojeluilmoituksen, jos epäilet ikäihmisen joutuvan kaltoin kohdelluksi? Viranomaisille se on velvollisuus, meille muille oikeus, josta puhutaan liian vähän.

Muistisairaiden hoivakodin käytävät olivat pimeät ja sokkeloiset. Vanhukset harhailivat käytävillä ja etsivät huoneitaan. Jyrkkien ja pitkien portaiden yläpäähän oli laitettu kaksi tuolia esteeksi, koska paria päivää aiemmin yksi talon asukas oli kierinyt ne alas. Yhden huoneen suihkun lattialla oli tiukasti kiinni kuivunutta ulostetta – se oli ollut siinä siis jo jonkin aikaa.

Alzheimeria sairastava äitini vietti tässä hoivakodissa alle vuorokauden ennen kun siirsimme hänet muualle.

Olin huojentunut, että saimme äidin nopeasti pois. Vasta jälkikäteen havahduin miettimään, miksi en tehnyt hoivakodista kantelua.

Vastaus on yksinkertainen: en tajunnut, tiennyt enkä osannut.

Lue myös: Muistisairaan tytär neuvoo: Varaudu näihin 15 asiaan

Huoli-ilmoitus: Vain harvojen tietämä oikeus

Vanhuspalvelulaissa ja sosiaalihuoltolaissa määritellään ilmoitusvelvollisuus eli huoli-ilmoitus, jonka mukaan sosiaaliviranomaisille pitää ilmoittaa, jos työssään kohtaa ikäihmisen, joka ei saa riittävää hoitoa tai on kohdannut laiminlyöntejä tai kaltoinkohtelua.

Velvollisuus koskee viranomaisia mutta ei tavallisia kansalaisia. Meillä jokaisella on siihen kuitenkin oikeus.

Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Satu Taiveaho puhuu ilmoitusvelvollisuudesta vanhustensuojeluilmoituksena. Hän on pahoillaan siitä, että asia on monille tuntematon.

”Jokainen tietää, mikä on lastensuojeluilmoitus, mutta äärimmäisen harva on kuullut vanhustensuojeluilmoituksesta. Se on surullista. Heikossa ja hauraassa asemassa olevia ihmisiä on suojeltava, oli kyse sitten lapsista tai aikuisista.”

Asian saama vähäinen julkisuus hämmästyttää.

”Jostain syystä yhteiskunnassamme ikäihmisten asiat ja oikeudet jäävät helposti unohduksiin. Väestö ikääntyy koko ajan ja valitettavasti samalla kaltoinkohtelujen ikäihmisten määrä kasvaa”, Satu Taiveaho sanoo.

Lue myös Seuran juttu: Heräsikö huoli vanhuksesta? Meistä jokaisella on oikeus tehdä ilmoitus iäkkään henkilön palvelutarpeesta

Pelkkä huoli riittää ilmoituksen tekoon

Vanhustensuojeluilmoituksen voi tehdä oman kunnan sosiaalityöntekijälle, jonka yhteystiedot löytyvät muun muassa kunnan nettisivuilta. Sen voi tehdä puhelimitse tai sähköpostitse, toki myös tapaamalla sosiaalityöntekijän kasvotusten.

Ilmoituksen tekemisen syyksi riittää jo pelkkä huoli esimerkiksi naapurin, tuttavan tai sukulaisen pärjäämisestä. Ilmoituksen voi tehdä, jos epäilee, että ikäihminen ei saa riittävää apua tai tukea arjen asioissa ja tietenkin silloin, jos epäilee vanhukseen kohdistuvan fyysistä tai henkistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai kiristystä.

”Viranomaisella on ilmoituksen saatuaan velvollisuus mennä tarkistamaan tilanne. Jos kaltoinkohtelua ilmenee, siihen puututaan”, Taiveaho summaa.

Minun mielestäni ilmoituksen tekeminen ei pitäisi olla jokaisen oikeus. Sen pitäisi olla kaikkien velvollisuus.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/18.

Mitä mieltä sinä olet? Osallistu keskusteluun kommenttikentässä!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Huoli-ilmoitus on tärkeä oikeus, josta vain harva tietää – näin puutut vanhusten hätään

Kirsti Talsi

Tapaus, josta on aikaa noin viisi vuotta: Tätini 80 v, joka oli dementikko, polvikipuja, yksi vitrsatietulehdus, tulehdusarvotkin jo korjaantuneet; luonteeltaa hyvin iloinen ja aurinkoinen, lauleli koko ajan, suorastaan lopetettiin. Hänet määrättiin saattohoitoon, koska oli kuulemma niin kivulias ja aloitettiin morfiinipistokset joka neljäs tunti. Hän vaipui välittömästi tajuttomuuteen ja kuoli parin viikon kuluttua. Tätini oli naimation, lapseton. Kuolintodistuksessakaan ei ollut mitään varsinaista syytä saattohoidon aloittamiselle. Hänet oli siirretty Attendon omistamaan vanhusten palvelukotiin, jossa saattohoidon päättää kaupungin vanhusten lääkäri näkemättä vanhusta ja, vain hoitajan suosituksesta.
Asunto piti tyhjentää jo seuraavana päivänä emmekä me siskonlapset saaneet enää nähdä edes vainajaa

Elämänhalu tapetaan ensin

Minunkin isäni käytännöllisesti katsoen tapettiin. 😨😲😲. Hänen piti olla tarkkailussa vuodeosastolla vain kaksi päivää, mutta häntä ei päästetty kotiin. Hän oli vain pari viikkoa aiemmin sanonut tk-lääkärille että vuodeosastolle hän ei tule, koska ne pari kertaa kun hän on siellä ollut pari päivää, niin aina on paljon sairaampana kotiin tullut !!!
Häneltä poistettiin mm. ”Levottomien jalkojen” lääkkeet , vaikka pari viikkoa aiemmin annostusta oli lisätty…. myös vahvat särkylääkkeet lopetettiin kertaheitolla, vaikka ne olisi kuulunut lopettaa monen kuukauden kuluessa vähitellen…. siis JOS ne olisi lopetettu. Säryt ja kivut olivat helvetilliset….kuulin joka päivä hänen kutsuvan minua jo heti kun ulko-oven avasin…. vaikka hänet oli viety osaston kaikkein kauimpaiseen huoneeseen ihan yksin. Hän oli silloin jo sokea ja häneltä otettiin ns. Puhuva kellokin pois …. samoin se kutsunappula…. ei tiennut oliko yö vai päivä…. kotona hänellä oli radio päällä koko ajan, mutta vuodeosastolla ei saanut omaa radiota pitää…. eikä korvatyynyradiosta saanut kuin ruotsinkielistä ohjelmaa…. täyttä henkistä pahoinpitelyä koko ajan.!!!
Olin läsnä kun hänen elämänhalunsa tapettiin – en sitä tosin silloin heti tajunnut…. hän pyysi päästä vessaan / ämpärille , mutta hoitajat eivät tulleet auttamaan. Isällä eivät jalat yhtään kantaneet, joten yksin en pystynyt auttamaan. Yli 3 1/2 tuntia odotimme, parikymmentä kertaa hain ja soitin kelloa lisäksi …. lopulta isä oli niin tuskissaan, että hakkasi kösiään sängyn metallilaitoihinn ja parksisi ”En JAKSA tämmöistä elämää enää”….
Lopulta kun hoitajat tulivat, niin se ämpärille auttaminen oli suoranaista fyysistäkin pahoinpitelyä !!! ….väkisin vääntämistä vaikka isä huusi kivusta . Minun oli pakko neuvoa heille helppo ja kivuton tekniikka….aikaa kului n. 20 sekunttia saada isä ämpärille…. mutta sitä jouduttiin siis odottamaan yli 3 1/2 tuntia !!!! ( minähän jäin hänen kanssaan, hoitajia ei sen enempää tarvittu. ..
Isä joutui vielä olemaan osastolla 4 vrk kaikenlaisten verukkeiden vuoksi.
Isä ei tämän jälkeen jaksanut edes puhua enää…. ja oli ennen osastolle väkisin viemistä sentään pirteästi suunnitellut tulevia 90-v. syntymäpäiväjuhliaan….
Vasta viikko osastolle tulon jälkeen johtava lääkäri suostui kirjoittamaan hänet ulos – kun ensin lykkäsi minulle paperin allekirjoitettavaksi : ilmoitin että vapautan lääkärin ja osaston täydellisesti vastuusta isäni hoidon suhteen….
Osastolla oli silloin venäläinen lääkäri, joka ei sanaakaan suomea osannut…. eli häneltä ei niitä lipulääkkeitäkään saanut….
Isä ehti olla kotona enää vain 3 päivää ennen kuin menehtyi.
Olisi pitänyt silloin tehdä virallinen valitus…. mutta en yksinkertaisesti jaksanut…. ja mitä se emää olisi auttanut….

Riikka Sirkiä

Olen toiminut koko ammattiurani ajan, 26 vuotta, hoiva-alalla kehitysvammaisten sekä erityislasten parissa, julkisella ja yksityisellä puolella. Mielestäni hoiva-alalla elää puhkeamaton kupla, jossa sekä useat asiakkaat että hoitajat voivat huonosti juurikin työolosuhteista johtuen. Tyypillistä on esim.pelolla ja vallalla johtaminen, ammattihenkilöstö ei uskalla tuoda julki epäkohtia ja esim.asiakkaiden asiotonta kohtelua tai jopa hoitovirheitä, saati että he tekisivät siitä ilmoituksen viranomaistaholle ja kokisivat sen oikeudekseen. Tästä ajatuksesta ollaan kaukana.

Varhaiskasvatuksen puolella asiakkaina ovat lapset ja perheet, ja vanhemmat ovat läsnä lapsensa arjessa jatkuvasti, joten laiminlyönnit ovat harvinaisia, koska ”valvova silmä” on läsnä koko ajan ja epäkohdat tulevat esiin herkemmin, ja asiakaskunnan keskipisteenä on viaton, puolustuskyvytön lapsi.

Toisin on kuitenkin vanhusten ja vammaisten kohdalla. Heillä ei välttämättä elämässään ole läsnäolevia läheisiä, jotka käyvät katsomassa tai välittävät. Heidän äänitorviaan ja puolustajiaan ovat heitä hoitavat hoitajat, jotka taas tekevät töitä työnantajalle, joka maksaa heille palkan. Kuka alkaa purra ruokkivaa kättä? Vaatii aikamoista rohkeutta nostaa kohtaamiaan ja näkemiään epäkohtia esille työyhteisössä ja esimiehelle.

Olen kohdannut omalla urallani, nimenomaan yksityisellä puolella, häikäilemätöntä välinpitämättömyyttä ja julmuutta, tuodessani esille epäkohtia, hoitovirheitä ja epäasiallista kohtelua. Hoitohenkilökuntaa ohjeistetaan olemaan hiljaa, omaisille kielletään kertomasta tapaturmista tai niitä kaunistellaan epärehellisesti. Hoitajalle, joka uskaltaa puuttua, pidetään pelottelulla kuorrutettuja puhutteluja ja annetaan ymmärtää, että parempi on vaieta tai muutoin osoitetaan oven suuntaan, tulijoita kyllä riittää, nuoria, kokemattomia hoitajia, kielitaidottomia maahamuuttajia hoiva-avustajan palkalla tai sitten Filippiineiltä tuotuja hoitajia, joilla myös ei ole kieltä, millä kommunikoida asiakkaiden kanssa tai heidän oma hoivakulttuurinsa on aivan erilainen verrattuna suomalaiseen. Heidän on esim. vaikea ymmärtää kehitysvammaisen tai muistisairaan vanhuksen rajaamista.

Hoiva-ala tarvitsisi oman jyrkisukulansa, joka laittaisi ”kuppilat kuntoon”, Avi tai Valvira ei tähän kykene, keinot ovat aika tehottomia, jos niitä on ollenkaan.

Nimim. Huolestunut hoitaja

Yksin oot sinä ihminen

Itse olin nuoruudessani kesätöissä ruotsalaisessa isossa sairaalassa. Näin ja koin siellä niin paljon ja niin kamalia tilanteita, että jo silloin 17-vuotiaana päätin, että minun vanhempieni ei tarvi laitokseen mennä, jos siihen pystyn vaikuttamaan.
25 v. Olin yhteensä omaishoitajana, ensin äidin, ja 6 kk kuluttua hautajaisista isän….
Molemmat kuolivat kotonaan, kuten olivat toivoneet….
Nyt olen epävirallisesti ollut mieheni henkilökohtainen ( palkaton) avustaja vähän yli 10 vuotta….
Oma terveys heikkenee koko ajan ja kivut ja krempat sen kun lisääntyvät, mutta apua on turha odottaa….

Maija Jaakkola-Angervuori

Kiitos, kun otitte esiin tämän vanhusten asian. Olen ihmetellyt, kuinka vähän eduskuntakin puhuu näistä vanhuksista, jotka ovat rakentaneet sodan jälkeen meille yhteiskunnan vaivojaan säästämättä. Näinkö me heidät palkitsemme? Olen tehnyt maaseudulla vapaaehtoistyötä vaikka itsekkin olen jo vanhus, mutta kiitos siitä, että olen saanut olla terveenä. Ensiksi meille pitäisi valita edes yksi ” Vanhusasianvaltuutettu” mieluimmin monta. Olisi tärkeää, että joku, joka ottaisi valvontavastuun niistä laitoksista, joissa vanhuksia on. Puhutaan , että vanhukset olisivat pitempään kotona, mutta pitäisi sitten lisätä resusseja sinne, että he pärjäisivät. Maaseudulla valtion toimesta lopetettiin kyläkoulut, jotka pitivät kylän vireänä ja siinä oli mukava vanhustenkin elellä, mutta nyt koulut on lopetettu ja lapset ajelevat tuntikausia autossa ja kaikki liikunta jää vähiin. Linja-autovuorot on lopetettu ja kauppaan on 10 km, miten vanhus pärjää jollei kotihoidossa ole tarpeeksi henkilökuntaa, joka auttaisi häntä näissä asioissa.Toinen asia ennen oli Vanhainkoteja, joissa jokainen sai hyvän hoidon, oli sitten köyhä tai rikas, niin sama hoito. Nyt on muutettu palveluasumisen yksiköksi, jossa kaikista palveluista pitää maksaa. Kuka tästä hyötyy kunnat ja pörssit. Miksi vanhusten hoito on ajettu tähän malliin, onko päätäjinä niitä, jotka ajattelevat, ettei heistä tule koskaan vanhusta. Surullista. Ennen kylissä huolehdittiin vanhuksista ja katsottiin että heillä on kaikki hyvin, mutta nyt itsekeskeinen yhteiskunta ei näe, kuin oman napansa. Kuuntelin keskustelua eläinsuojelulaista ja keskustelun aiheena oli, miten taataan, että eläin saa riittävästi vettä. Miten taataan se, että vanhus siellä sängyn pohjalla saa riittävästi vettä. Hoitajat on niin mitoitettu, ettei niillä ole aikaa vanhusten perustarpeisiin puhumattakaan seurustelusta vanhusten kanssa. Tänäpäivänä vapaaehtoistyö tulee aina vaan tärkeämmäksi ja haastaisin kaikki Suomen kunnat kilpailemaan vapaaehtoistyöstä vanhusten ja vammaisten hyväksi. Antaessaan saa myös paljon. Sen olen myös itse kokenut. Pitäkää yllä Vanhusasiaa, että saisimme Suomeem edes yhden ”Vanhusasianvaltuutetun”

Surullista

Olemme vapaaehtoistyössä käyneet joka maanantai ulkoiluttamassa vanhuksia.
Nyt vanhainkoti on myyty Attendolle. Kaikki muutkin hoitolaitokset ovat Atternon ja Esperin hallinnassa. Emme mielellämme mene näihin laitoksiin ulkoiluttajaksi.

Omaishoitaja

Eikö nimenomaan pitäisi jatkaa vapaaehtoistyötä oli siellä sitten Esperi tai Attendo? Vaikutus hoitoon on sama kuin vanhuksen omainen kävisi. Eli ainakin sen aikaa koko osaston hoito on kohdillaan. Ystävällinen lähestymistapa myös hoitajien suuntaan on välttämätöntä, kaikesta huolimatta, ellei epäkohtiin ole törmännyt. Siis ei ennakkoasennetta. Epäkohdat täytyy ottaa puheeksi. Ellei auta, sitten eteenpäin sos.työntekijöille/AVIin niin kuin täällä on neuvottu.

Moraalia

Miksi tästä vaietaan?Hyvä kun toitte esiin, tämä pitäisi ajaa läpi joka mediassa aina pääuutisia myöden.

Mummu itsekin

Nimi adressiin! Siitä onko kovasti infottu, vaan ei mene perille!

tuholaiset

Yksityisellä puolen jyllää rahan valta ja tuottavuuss, ihmiset ovat tuotantoeläimiä. Hallitukset jotka ovat yli 10 v tuhonneet kansan hyvinvoinnin vaikka heidän ansiostaan ovat itse saaneet käydä koulut ja päätä huippu palkoille. Ne ihmiset jotka puolustivat maata , rakensivat tämän maan ovat näiden sairaiden päättäjien suurin vihollinen. Sitten naama leveänä kehutaan omia tekojaan , tuhonneet kansan omaisuutta satojen miljardien edestä

Selmamummu maalta

Pitäisi alkaa miettiä ketä äänestää – Liian moni äänestää mukavanoloista henkilöä, samaa kenties jota aina on tullut äänestettyä, kun olisi tärkeämpää saada eduskuntaan ihmisiä jotka oikeasti välittävät vanhusten asioista. Meitä vanhuksia on paljon, ja äänemme vaikuttavat varmasti!

Kantri-kake

Ensiksi, Sipilä pois eduskunnasta ja hallituksesta. Toiseksi, Älkää hyvät ihmiset enää ikinä äänestäkö keskustaa, se valehdellut ja valehtelee vastakin AINA! Kolmanneksi, vanhukset (olen yksi heistä) menkää joka ainoa ensi kerralla äänestämään. Kaikki kun äänestää, niin Sipiläkin lentää jorpakkoon. Myös mina äänestän jos hennissä olen!

HK

Olen 84v ja toivon pääseväni hoivakotiin. Mitä nyt kun niissä onkin vaikea pysyä hengissä?

Alalla

Tunnen tapauksen , jossa yksin kotonaan asuva, monisairas vanhus oli jätetty ensihoidon tekemistä (2 kpl ainakin) vanhustensuojeluilmoituksista huolimatta täysin heitteille.
Eli mikä vaikutus on ilmoituksella jos ne eivät johda mihinkään???

Hanna

Viranomaisten toimintaa valvoo aluehallintovirasto. Sinne kannattaa tehdä kantelu jos ilmiselviä laminlyöntejä havaitsee; esim. jos huoli-ilmoituksiin ei reagoida. Myös sosiaaliasiamieheen voi ottaa yhteyttä ja kysyä nevoja. Sosiaaliasiamiehen yhteystietojen tulisi löytyä helposti kaikkien kuntien verkkosivuilta.

Kassukka

UusuHallituskin unohti vanhukset het kättelyssä

Omaiset eivät ymmärrä.

Minun mieheni ”tapettiin” Malmin sairaalassa. Tein asiasta kyselyn ylilääkäreille jne. Kaikki oli kuulema hoidettu moitteettomasti, vaikkei kolmeen kaularangan murtumaan annettu riittävästi kipulääkkeitä jopa henkilökunnan mukaan. Omaiset olivat koko ajan aktiivisesti mukana ja tuntikausia päivittäin sairaalassa. Mikään ei toiminut, ei edes hammastenpesu ilman omaisia. Papereissa oli jo etukäteen lausunto: ei elvytystä, ja vaikka me omaiset vaadimme sen poistamista, niin mikään ei toiminut. Ruokaakaan ei niskarankapotilas tarvinnut, olihan ikääkin jo 75 v. Ja juomatkin olisi unohdettu, jos ei olisi vaadittu nestepäiväkirjan pitämistä. Kiitos osasto 18. Kuolihan tuo pois, mikä oli tarkoituskin. Henkilö kuitenkin tuli itsenäisesti toimeen ennen sairaalaan joutumistaan.

Tytär

Kyseenalaistan palvelusuunnitelman.Kaikki kirjataan,mutta lukeeko koko suunnitelmaa kukaan. Ongelma on siinä,että hoitohenkilökunnalla ei ole henkilökohtaista vastuuta.Sovitut hoitotoimenpiteet tehdään,jos työntekijällä on empatiakykyä. Olen itse taistellut ja taistelen isäni perushoidosta.Kynsien,parran,hampaiden,silmälasien pesu/leikkuu hoituu vain omasta toimestani.Sama paita voi olla päällä 12vrk.Lakanoiden vaihto ei tapahdu lainkaan.Tukisukkien laitosta tappelin ym,ym.Listasta tulisi pitkä,jos kaikki puutteet kirjaisin.Palvelutalon ohjaajalle olen asioista soitellut laihoin tuloksin. Hoitajat pitävät minua vaikeana omaisena,mutta siitä vain. Isäni on kiltti ja alz vienyt muistin.Hän ei osaa kertoa hoidostaan ja sen muistin piikkkiin on monta asiaa sysätty,”hän ei muista,mutta”. Valitettavasti olen huomannut myös hoitajien suoraansanoen laiskuuden.

Huolissaan

Eikö todellakaan omaisia kutsuta hoitosuunnitelmaa tehdessä kokoukseen jossa vastaava sairaanhoitaja , lääkäri neuvottelevat mahdollisista muutoksista ? Henkilökuntaa on velvoitettava informointiin !

väsynyt mustamaalaamiseen

Onko kukaan, joka on tätä sinällään hyödyllistä järjestelmää on ollut luomassa, huomioinut sen, että tätä on mahdollista käyttää myös väärin. Ei liene sinällään uutta, että Suomesta löytyy ihmisiä, jotka haluavat, joko tekonsa ymmärtäen, tai tekonsa omia motiivejaan ymmärtämättä, käyttää kaikkea mahdollista järjestelmää laukatakseen ja vahingoittamiseen toisia omia tarkoitusperiensä varten.

Mitkä ovat niiden ihmisten oikeudet, joita aiheettomasti syytetään huoli-ilmoituksissa?

Ooomi

Huoli-ilmoituksen voi tehdä kenestä tahansa. Ei tarvitse olla ikäihminen!!!

Vastaa käyttäjälle Mummu itsekinPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.