Onko nelikymppinen liian vanha saamaan vauvoja?

Äidiksi yli 40-vuotiaana? Miksi näin käy ja mitä tästä seuraa? Terveyden ammattilaiset ovat ainakin huolissaan.

Ravintola Piritan terassilla Helsingin Tokoinrannassa ei uskoisi, että Suomessa syntyy yhtä vähän lapsia kuin nälkävuosina. Äitejä vaunuineen istuskelee lähes jokaisessa pöydässä.

Kesämekoissaan he näyttävät hehkeiltä ja iättömiltä. On mahdotonta ryhtyä ruotimaan, ketkä ovat yli nelikymppisiä.

Onneksi Milja Peuralinna, 41, tekee aloitteen ja lähestyy vaunuineen käsi ojossa. Olen kutsunut hänet kahville, koska hän täyttää strategiset mitat. Hän on etsimäni 41-vuotias äiti, jolla on pieni lapsi.

Hän on myös päättäjiä kiinnostava nainen. Tai niin sopii ainakin toivoa, sillä ainoastaan yli nelikymppisille syntyy enemmän lapsia kuin ennen.

Lue myös: Eeva Kuuskoski sai lapsensa 44-vuotiaana

Absoluuttisina lukuina Miljan kaltaisia äitejä on yhä vähän, mutta määrä kasvaa. On kasvanut jo 1970-luvun puolivälistä lähtien.

Se ei olisi kiinnostava ilmiö, ellei syntyvyys samalla laskisi jo kahdeksatta vuotta putkeen. ”Pysäyttävää”, lausahti perheministeri Annika Saarikkokin ennen kuin jätti perhevapaauudistuksen lopulta tekemättä.

Ei saman kaavan mukaan

Olen pyytänyt Miljan kahville, koska haluan tietää, mistä historiallisen alhainen syntyvyys johtuu, ja mitä siitä seuraa, että lapset tehdään yhä vanhempina.

Kun kymmenkuukautinen Linnea on saanut pieneen vatsaansa kylliksi marjasosetta, otamme esiin Väestöliiton toukokuussa julkaiseman barometrin.

Sitä on koko valtakunta tuijottanut otsa rypyssä, sillä se paljastaa, että asenteissa on tapahtunut valtava muutos muutamassa vuodessa.

Suomalaisia naisia kiinnostaa nyt kaikki muu paitsi vaunujen ja vaippapakettien tyrkkääminen marketissa.

Halu tehdä elämässä muita asioita on noussut ylivoimaisesti tärkeimmäksi syyksi sille, miksi lapsen tekemistä lykätään tai miksi siitä luovutaan kokonaan.

Miljan mielestä tässä ei ole mitään kummallista. Maailma on muuttunut, eikä kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan: parikymppisenä naimisiin, vauva, talo pellonlaitaan.

”Itselläni ei ainakaan ole koskaan aikaisemmin ollut mitään tarvetta saada lasta”, hän perustelee.

Elämänsä ensimmäisen vauvakuumeenkin hän kertoo saaneensa vasta imetysaikana. Vasta silloin kirkastui, miten mahtava pakkaus vauva voi olla. Siihen asti elämä oli ollut täyteläistä ilman lastakin.

”Sitten vain tietyssä vaiheessa tuli sellainen ajatus, että jos en päätä tehdä lasta nyt, en tee sitten koskaan.”

Parin löytäminen vaikeaa

Aikaisemmin lasta lykättiin, jos ei ollut kumppania, jonka kanssa sellaisen tekisi. Tämä on edelleen kipeä asia monelle.

Miljan viereen samaan pöytään istuu Riikka Pajunen, 44, jolle perhe-elämä tuli ajankohtaiseksi vasta neljä vuotta sitten, kun hän löysi miehensä Jounin.

Siihen tarvittiin pääsiäistapahtuma pappina työskentelevän Riikan työpaikalla Mäntsälän seurakunnassa.

Tapahtuman suunnittelukokouksessa joku keksi, että basaarialueelle tarvitaan heprealaisia tanssijoita. Ennen kuin Riikka ehti miettiä, hänen suustaan pulpahti: minä hankin.

”En ymmärrä, miksi menin sanomaan niin. En ole koskaan harrastanut mitään tansseja, mutta pakkohan minun oli sitten ruveta etsimään opettajaa. Sitä kautta törmäsin Jouniin.”

Nelikymppiset äidit ja vauvan paljaat varpaat

Nyt ei kaduta. Riikan elämään tuo vipinää vuoden ikäinen Aamos, joka ei juuri nyt halua päähänsä keltaista hellehattua, vaikka aurinko kuumottaa pilvettömältä taivaalta.

Tulevaisuudessa kumppanin löytäminen voi olla pääkaupunkiseudulla asuville, koulutetuille naisille vielä vaikeampaa. Väestöliiton barometri yllätti sen tehneen tutkijankin paljastamalla, että suur-Helsingin alueella asuvat koulutetut miehet ovat lakanneet paitsi tekemästä myös suunnittelemasta lapsia.

Muutos on niin iso, että tutkija Venla Berg huokasi lukuja esitellessään medialle:

”Melko kamalia lukuja”.

Miljan mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Maailma on vapaa. Moottoritie on kuuma. Hänen omassa ystäväpiirissäänkin enemmistö sekä miehistä että naisista on valinnut lapsettomuuden.

”Aika paljon elämä pyörii työn ympärillä, mutta ei sekään ole suurin syy. Jokaisella on vapaus valita oma elämäntyylinsä, reissaaminen, festarit, kaverit, se kaikki”, hän selittää.

Kallisarvoinen tavoite

Pieni joukko parhaassa hedelmällisessä iässä, siis Riikkaa ja Miljaa nuorempina, on varautunut tulevaisuuteen pakastamalla munasolujaan sopivan päivän varalle. Tämä on ollut Suomessa mahdollista viiden vuoden ajan.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tuija Foudila Mehiläisen Felicitas-lapsettomuusklinikalta arvioi, että satakunta naista on säilönyt solujaan odottamaan sopivaa kumppania tai elämäntilannetta.

Pakastinkaan ei tietenkään ole mikään vakuutus. Kaikki eivät saa lasta, vaikka varautuisivat kuinka. Sitä paitsi monille kyse on myös rahasta.

Ruotsalaispankki laski muutama vuosi sitten, että 18 ikävuoteen mennessä lapsi tulee maksamaan vanhemmilleen 50 000 euroa. Siinä riittää haastetta työttömälle ja pätkätyöläiselle. Ei ihme, että juuri köyhimpien suomalaisten lapsihaaveet ovat pudonneet eniten.

29

Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee vuosi vuodelta. Äidiksi tullaan nyt keskimäärin 29,2-vuotiaana.

 

Vielä kalliimmaksi lapsen hankkiminen tulee, jos se ei onnistu omin voimin.

Kun Riikka ja hänen miehensä olivat yrittäneet vuoden saada lasta, lääkäri oli sitä mieltä, että ainoa toimiva keino on koeputkihedelmöitys. Perheellä ei ollut sellaiseen varaa, mutta rukoileminen on ilmaista. Riikka uskoo, että sen voimin Aamos sai alkunsa.

Kolmas Piritaan kutsuttu äiti joutui hankkimaan lapsen vaikeimman kautta.

45-vuotias Lissu Huolman ja 1,5-vuotias Matilda ovat matkustaneet Helsinkiin junalla Nousiaisista. Matildalle reissu on erityisen jännittävä, koska matka on hänen elämänsä ensimmäinen junamatka.

Lissu on porukan ainoa, joka on yrittänyt saada lasta kolmekymppisestä asti. Ensin omin voimin, sitten julkisen terveydenhoidon avustuksella Turussa.

”Jokaiseen tutkimusvaiheeseen piti jonottaa kuukausia, joten välillä löimme hanskat tiskiin. Vasta nelikymppisenä lapsenkaipuu oli niin kova, että päätimme myydä auton, ottaa lainaa ja mennä yksityiseen hoitoon”, hän kertoo.

Matilda sai alkunsa vajaan vuoden jonottamisen jälkeen lahjamunasolun turvin. Lissu laskee rahaa kuluneen kaikkiaan noin 11­ 500 euroa.

”Summa ei tunnu enää miltään, kun vastineeksi saimme Matildan”, hän sanoo.

Unta tuntien pätkissä

Nyt kun kaikki ovat koossa, voimme yhdessä miettiä, mitä siitä seuraa, että lapset hankitaan vasta, kun ikä alkaa nelosella.

Hetki mietitään. Kysymys saattaa kuulostaa kummalliselta naisista, jotka ovat juuri kokeneet elämässään pökerryttävän mullistuksen. Vauva laittaa uuteen uskoon paitsi hormonit myös arjen kuviot ja ajatukset. Mitä muuta kuin onnea ja iloa siitä seuraa?

Aamos järjestää ohjelmaa kiipeilemällä rattaissaan. Riikka huokaa nukkuvansa enintään kolmen tunnin pätkissä.

”Myös raskausaika oli monella tavalla hermostuttavaa ja stressaavaa. Pelkäsin keskenmenoa, koska moni ystävä oli kokenut sellaisen.”

Lissu kertoo päinvastoin yllättyneensä siitä, miten helppoa äitiys on ollut. Hän oli varautunut paljon raskaampiin käänteisiin.

”Meillä kävi tosi hyvä tuuri. Saimme lapsen, joka syö hyvin ja on nukkunut puolivuotiaasta kellon ympäri.”

Kukaan kolmikosta ei ennen omaa lastaan ollut vaihtanut edes vaippaa. Synnytysosastolla opetettiin, että reidestä voi huoletta nostaa. Se ei mene rikki.

Milja pohti raskausaikanaan, mistä ”äidillinen rakkaus” syntyy. Mihin asti yltää järkeilemällä, jos ei tunnu miltään?

”Eihän minulla etukäteen ollut tietenkään minkäänlaista käsitystä siitä, miten valtavan määrän rakkautta lapsi tuo tullessaan”, hän hämmästelee.

Kaikki kolme naista näyttävät terveiltä ja hyvinvoivilta. Ikänsä vuoksi he ovat kyllä miettineet, mitä jos itselle tapahtuu jotain.

Lissu pohtii sitä, että samana vuonna, kun Matilda menee kouluun, hän juhlii itse viisikymppisiään.

”Kieltämättä mietin, juttelevatko lapset sitten keskenään, että Matildan äiti on yhtä vanha kuin jonkun toisen mummu. Että ruvetaanko sen takia kiusaamaan?”

Riikan mies on yhdeksän vuotta häntä vanhempi. Siksi he valitsivat lapselleen selvästi itseään nuoremmat kummit.

”Emme tietenkään voi ajatella, että he hoitavat lapsemme, jos meille sattuu jotain, mutta siitä huolimatta ikä oli kummien valinnassa tärkeä kri­teeri.”

Uhkia ja riskejä

Asiantuntijat ovat huomattavasti enemmän huolissaan.

Kaikki, joita lähestyn, pitävät aihetta tärkeänä. Jos kommentit voi tiivistää yhteen, se kuuluu: hyvä että tästä kirjoitetaan!

Naistentautien ja synnytysten ­erikoislääkäri Tuija Foudila Mehiläisen Felicitas-klinikalta muistuttaa, että vaikka kehitys kehittyy, naisen ­hedelmällisyys on pysynyt samanlaisena satoja vuosia, siis suhteellisen lyhyenä.

Meistä naisista jokaisella on pari miljoonaa munasolua, jotka alkavat tuhoutua esiasteina jo vaippaiässä, 500–600 kappaleen kuukausivauhtia.

Luonto on säälimätön. Paras aika tulla raskaaksi oli 25-vuotiaana. Onnistumisen todennäköisyys laskee jo 30-vuotiaana, oleellisesti 35-vuotiaana, hyvin merkittävästi 40-vuotiaana.

Nelikymppisillä voi olla munasoluissa sellaisia ongelmia, joita ei ilmene parikymppisenä.

”Jos vasta nelikymppisenä alkaa toivoa lasta, 65 prosenttia toivojista jää ilman. Vaikka aloittaisi 35-vuotiaana, kolmasosa ei onnistu.”

Tätä ei Foudilan mukaan ymmärretä. Hän sanoo huomanneensa sen omassa työssään niin, että viimeisten viiden vuoden aikana klinikalle hoitoon tulevien nelikymppisten naisten määrä on kasvanut huomattavasti.

Helsingin neuvolatoiminnan päällikkö, ylihoitaja Tarja Viitamäki huokaa, että alle 25-vuotiaita koskeviin tutkimuksiin tahtoo olla jo vaikea löytää äitejä.

Ehkä koulussakin pitäisi opettaa enemmän ihmisen biologiaa.

Kun opiskelijoilta muutama vuosi sitten kysyttiin, ymmärtävätkö he raskaaksi tulemisen vaikeutuvan 35-vuotiaana, yliopistossa opiskelevista miehistä peräti puolet vastasi kieltävästi. Naisista tämä oli hepreaa joka kolmannelle.

Vauva istuu rattaissa

Fakta on kuitenkin tämä: mitä vanhempana touhuun ryhdytään, sitä vaikeammaksi ja samalla kalliimmaksi lapsen hankkiminen tulee paitsi naisille ja perheille myös koko yhteiskunnalle.

Hedelmöityshoitojen määrä on 2000-luvun alusta tähän päivään kaksinkertaistunut. Nyt niitä tehdään noin 14 000 vuodessa. Ennakkotietojen perusteella viime vuonna 51 prosenttia hoidoista tehtiin julkisella puolella. Lääkkeet joutuu kustantamaan sielläkin itse, ja yläikärajana on pidetty 40 vuotta.

Mitä iäkkäämpi äiti on itse, sitä enemmän hän maksaa.

Vauvallakin riskejä

Sanotaan, että neljäkymmentä on uusi kolmekymmentä. Nelikymppisenä nainen joutuu kuitenkin sietämään kaikenlaista kremppaa. Tilastoissa ikä lisää sekä odottavan äidin että vauvan riskiä sairastua ja jopa kuolla.

Riikalle puhkesi odotusaikana raskausdiabetes, mutta se pysyi aisoissa ruokavaliolla. Milja joutui pian synnytyksen jälkeen viikoksi Meilahden sairaalan sydänosastolle saatuaan synnytyksen jälkeisen raskausmyrkytyksen.

Kaikkien vauvat ovat terveitä, vaikka iäkkäiden äitien vauvoja uhkaa kohonnut riski ennenaikaiseen syntymään, pienipainoisuuteen, alhaisiin kuntoisuuspisteisiin ja prenataalikuolleisuuteen eli kuolemaan raskausaikana tai syntymän jälkeisellä viikolla.

Turun yliopistollisen sairaalan synnytystoiminnan vastuualuejohtaja Kaarin Mäkikallio laskee, että kaikista Tyksissä viime vuonna synnyttäneistä 16 prosentille tehtiin keisarileikkaus, mutta yli nelikymppisille lähes joka toiselle, 44 prosentille.

Yli nelikymppisten sikiöillä on myös enemmän kromosomihäiriöitä, mikä selittää osaltaan sitä, että heillä on myös enemmän keskenmenoja.

Tuija Foudila muistuttaa, että vaikka naiset ulkoisesti ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia, yhdellä kymmenestä on jo jokin pitkäaikainen lääkitys. Useilla on myös ylipainoa.

Kaarin Mäkikallio vahvistaa, että iäkkäämmillä äideillä on enemmän raskaudenaikaisia käyntejä äitiyspoliklinikalla.

”Useimmiten perhe kuitenkin kotiutuu tyytyväisenä terveen vauvan kanssa.”

Nelikymppiset äidit – iästä on etuakin

Kukaan kolmikosta ei ole kuitenkaan joutunut selittelemään kenellekään, miksi on saanut lapsen vasta nelikymppisenä.

Riikalta lääkäri päinvastoin kysyi naistenklinikalla, miten hän on ajatellut hoitaa seuraavat synnytykset.

”Ihmettelin, eikö hän ole lainkaan vilkaissut papereitani, eikö hän ymmärrä, minkä ikäinen olen. Hän vastasi, että on täällä viisikymppisiäkin.”

Riikka tapaa viikoittain nuorempia äitejä, joihin tutustui neuvolan perhevalmennuksessa. Hän ei tunne olevansa sen vanhempi kuin muutkaan.

Milja tunnustaa, ettei ole ainakaan toistaiseksi himoinnut hiekkalaatikon reunalle, koska epäilee, ettei välttämättä löydä samaa aaltopituutta nuorempien äitien kanssa.

Kaikki kolme saavat vertaistukea Lissun toisen äidin kanssa perustamasta, yli nelikymppisinä äideksi tulleiden Facebook-ryhmästä.

Piritan terassilla tuntuu jotenkin pöljältä puhua vain ongelmista ja esteistä, kun kaikki kolme äitiä kuitenkin kertovat elävänsä elämänsä ihaninta aikaa.

Sitä paitsi piru vieköön, kai se on hyvä, että edes nelikymppiset synnyttävät ja tuottavat uusia veronmaksajia? Kyllä nämä pienokaiset tulevat elämänsä aikana kuittaamaan raskausaikana tulleet laskut moneen kertaan.

50+

Yli 50-vuotiaat naiset saivat viime vuonna 14 vauvaa, enemmän kuin koskaan.

 

Sitä paitsi ikä tuo mukanaan paljon hyvääkin.

Riikka huomauttaa, että lapsi sopii omaan elämäntilanteeseen loistavasti. Hän on ollut Afrikassa tutustumassa lähetystyöhön ja saanut kiertää maailmaa. Enää ei ole kiire mihinkään.

”Syksyllä tulee täyteen 20 vuotta kirkollista uraa, joten töistä oli helppo jäädä, eikä takaisin ole kiire. Voin hyvillä mielin olla kotona ja ajatella, että lapsi on nyt elämäni keskipiste.”

Lissu ajattelee olevansa nelikymppisenä rento ja itsevarma. Ei lähde enää kaikkiin kotkotuksiin, joita 2000-luvun äitien elämässä riittää.

”En ole sokerinatsi, enkä rasvanatsi. Matilda on jo maistanut karkkia, jäätelöä ja grillimakkaraa. Hänelle ei leivota erikseen sokerittomia herkkuja, enkä ota kovin vakavasti uusia muotivirtauksia pukeutumisessa tai varusteiden hankinnassakaan. Kun sosiaalista mediaa seuraa, nuoret äidit tuntuvat olevan tiukkoja tällaisista asioista. Olisin varmasti itsekin nuorempana ollut.”

Perheet pienenevät

Se väistämätön seuraus tällä kaikella kuitenkin on, että tahaton lapsettomuus lisääntyy ja perheet pienevät, koska iäkkäät ensisynnyttäjät eivät ehdi saada toista tai kolmatta lasta.

Miljan mielestä tämä on ainoa negatiivinen asia, jonka hän pystyy allekirjoittamaan.

”Se on fakta, että emme voi viiden vuoden kuluttua ruveta miettimään, hankkisimmeko toisen.”

Hän keventää vakavaksi käyvää tunnelmaa naurahtamalla, että eikös ole kuitenkin kivakin, että kasvatettuaan lapsen täysi-ikäiseksi voi heittäytyä heti eläkkeelle nauttimaan tuloksista.

Päättäjät ovat olleet syntyvyyden laskusta ja vanhempien ikääntymisestä huolissaan siksi, että perheiden pienentyessä yhteistä taakkaa on jakamassa yhä pienempi joukko. Niin sanottu huoltosuhde heikkenee, mikä herättää jo huolta valtiovarainministeriössä. Laskelmat Suomen tulevaisuudesta perustuvat paljon suurempiin syntyvyysennusteisiin kuin miltä todellisuus näyttää.

Pieniä perheitä uhkaa myös niin sanottu sandwich- eli voileipäilmiö. Tämä tarkoittaa sitä, että ennätyksellisen pienet ikäluokat joutuvat aikanaan hoitamaan ehkä omien lastensa ohella omia vanhempiaan ja kenties vielä elossa olevia isovanhempiaankin.

Milja kommentoi, ettei ole missään vaiheessa ajatellut, että lapsi olisi hänen vanhuudenturvansa.

”En ajattele, että vaihdamme läpsystä vuoroa, että heti, kun Linnea pääsee vaipoista, hän alkaa vaihtaa minun vaippojani.”

Riikka on sitä mieltä, että kaikkea tällaista voi toki pohtia, mutta ei se kovin hedelmällistä ole. Hän huomauttaa elämän sujuvan harvoin niin, että optimaalisen ajoituksen voisi valita itse.

”Itse olen ainakin kiitollinen siitä, että olen saanut lapsen juuri nyt. Nyt on hyvä elämänvaihe. Ainoa huono puoli on se, että väsyn helpommin. Parikymppisenä olisi ollut ehkä enemmän poweria.”

 

Keskustelu

Tämä on niin totta, että kumppanin löytäminen (kun pitäisi lla sopivakin, kadulta ei voi ketään napata..) on vaikeaa. Nykyään syyllistetään helposti naisia, mutta itse en ainakaan haluaisi ryhtyä yh-äidiksi ilman aviomiestä. Vauvatalkoisiin tarvittaisiin halukkaita sitoutumishalukkaita miehiä, ei lasta voi yksin saada alulle…

Ihania pienokaisia ja reippaita äitejä – siinä on hyvä ja kaunis elämäntilanne. Lapsen kanssa on välillä raskasta, mutta välillä näkee tähtiä ja sateenkaaria. Nykyisin 60 vuotias teinin äitinä on ihan ookoo; kukaan ei kiiku keinutuolissa eikä murjota nurkassa. Ja totta kai myös ns. vajaat ihmiset saavat synnyttää ja elää lapsensa kanssa. Ikä on asia, joka pitää ihmisen itsensä päättää. Elämä ei tilasto eikä kaava. Uskaltakaa yksin tai yhdessä jos siltä tuntuu.

Tietääkseni lastani ei koskaan kiusattu missään vaikka saimme hänet yli nelikymppisinä. Kolikki ja vähä uni haittasisivat vähän aikaa. Se ilo mitä lapsi tuo , sitä ei voi mitata millään.

Kommentoi juttua: Onko nelikymppinen liian vanha saamaan vauvoja?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X