Jaa kokemuksia erosta

Yhdelle avioero on maailmanloppu, toiselle tuskainen tie, kolmannelle helpotus. Usein se repii riekaleiksi ja harvoin siitä selviää nopeasti. Muutos voi kuitenkin lopulta yllättää positiivisesti.

Oletko kokenut eron? Miten selvisit prosessista?

Artikkeli avioerosta selviämisestä on julkaistu Kotiliedessä numerossa 17/2011.

Keskustelu

Selvisin erosta hengissä, juuri ja juuri. Aika ennen eroa oli vaikea, todella vaikea. itkin ämpärillisen viikossa, olo oli kamala. Päätös erosta oli vaikea – mutta helpottava. Aika eron jälkeen yksinhuoltajana, ex-miehen viha päällä oli kamalaa.Kamalaa….

Siitä on kulunut aikaa jo yli 10 vuotta. Nyt tiedän, että en selviä erosta ikinä täysin. Itkettää jo tämän kirjoittaminen. Elämä on toki helpompaa kun ei tarvitse pelätä ja miettiä milloin meis tulee, mutta vaikeaa on hoitaa yksin yhdellä naispalkalla perhe ja olla lapsille tuki ja turva…

Ex-mies löysi itselleen nuoren vaimon parin kuukauden päästä.

kyllä erosta selviää kunhan käy läpi omat sekavat tunteensa ja työstää ne. mulla kesti kolme vuotta ja olen nyt uudessa liitossa ollut jo viisi vuotta. ystävien tuki ja keskustelut asiasta ovat parhaimmat selviämiskeinot. liikkuminen ja harrastus yleensä auttavat asiaa ja ovat mielen vireydelle tärkeitä kanavia. myös itsetutkistelu helpottaa asioiden oikeata kuvaa tarkasteltaessa, ettei syytä itseä tai toista liiaksi. onhan se kipeä asia aina muistellessa, mutta eteenpäin on päästy ja toivon samaa kanssamatkaajillekin. itse olen se jätetty osapuoli.

sanotaan että eroa voidaan verrata kuolemaan. siltä se silloin tuntui. jokin minussa kai kuolikin,nimittäin rakkaus. tunteet myrskysivät ja vaihtelivat. on viisasta ettei silloin hae uutta suhdetta, ennenkuin on itse tasapainossa itsensä kanssa. liiku paljon, lue alan kirjallisuutta ja puhu siitä ystävien kanssa. älä unohda myös rentoutua terveellä tavalla tietysti.muista katsoa myös omaa osuuttasi asiaan. kyllä aika tekee tehtävänsä ja ennenkuin huomaatkaan alat kaivata sielunkumppania. etene harkiten ja viisaasti. uskalla rakastua uudelleen. anna itsellesi lupa siihen. niin on käynyt myös minullekin.

Luin erojuttuja ja olin aivan ihmeissäni, miten Kotiliesi on alkanut muiden naistenlehtien linjoille julkaisemalla anonyymien kertojien juttuja. Nimettömänä kirjoittaminen tietenkin antaa mahdollisuuden kirjoitella asioita, joidenka todenperäisyyttä ei voida taata. Ex-puolisoa voi kuvailla hirmuna ja jättää vaikka kertomatta sen, kuinka sitä uutta tapailtiin jo aikaa ennen vanhan liiton päättymistä.

Olin pöyristynyt siitä, että tunnistin miespuolisen henkilön identiteetin kirjoituksesta. Minulle on soittanut jo useampi yhteisestä tuttavapiiristämme ja kertonut, että ” ai, se pääsi nyt jo lehteenkin kuvailemaan, miten kauhea se exä oli…ja asettautumaan uhrin asemaan, kun tosiasiassa teki itse ne vanhanaikaiset ja lähti toisen perään.” Eli historiaa exän kanssa piti tietenkin kirjoitella uusiksi, jotta olisi voinut laajalle sukulais- ja ystäväpiirille jotenkin perustella, miten kristillisiä arvoja esillä pitävänä loikkasi aidan toiselle puolelle toisen naisen syliin.

Eli kaikki ei varmaankaan ole totta, mitä lehdissä kirjoitellaan. Ei siis tuo miespuolisen tarinakaan, se on vain selitys, joka piti keksiä kun täällä pohjoisessa kaikki tuntevat toisensa ja miehen loikkausta ei olisi kovin hyvällä katsottu.

Ero, se oli minun kohdallani ainoa vaihtoehto, kun mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen. Muuten hyvä mies. Toisaalta, ei suostunut olemaan lapsensa isä, ihan oikeasti. Odotusaikana hän juoksi vieraissa koko ajan ja sitten työkaverit kertoivat, että hänet oli nähty sellaisen ja sellaisen naisen kanssa. Ero oli selvä kun sain poikamme. Työ oli siinäkin tapauksessa parasta terapiaa. Ei ollut aikaa ajatella oikeastaan muuta kuin lapsen hoitoa ja työssä käymistä. Kolmen viikon päästä lapsen syntymän jälkeen piti lähteä töihin kun äitiysloma loppui kesken. Mikä jäi eniten mieleen siitä kun sanoin nyt entiselle miehelleni, että osta edes maitoa jääkaappiin(emme asuneet enää yhdessä, hän kuitenkin vaatimuksestani haki meidät sairaalasta pois) . Hän toi meidät kotiin ja huikkasi ovelta vaan hei.!
Huusholli oli täynnä pölypalloja, jääkaappi tyhjä. Kuvitelkaa sitä tilannetta. Ei voinut muuta kuin laittaa muksu sänkyynsä nukkumaan ja, onneksi maitokauppa oli kadun toisella puolella, lähteä kauppaan hakemaan jotain syötävää. Siitä se sitten lähti se yksinhuoltajuus. Siitä on selvitty ja pahemmastakin, johtunee sopeutuvasta luonteestani. Nyt tästä edellä kerrotuista päivistä on kulunut jo yli neljä vuosikymmentä, mutta muistan sen kuin eilisen päivän. Lopuksi, poika ei ole isäänsä tavannut lähes neljäänkymmeneen vuoteen, että se siitä isästä.

Voin sanoa näin jälkikäteen, että meidän avioliitto ei ollut virhe ja meidän ero ei ollut virhe. Aika muutti meitä ja meidän aika oli yhdessä ohi. Virhe oli jättää tekemättä avioehdot. Todella paha virhe. Se kannattaa tehdä aina ja on helppoa esim. http://www.avioehtosopimus.info/
Onneksi saimme viimen sovittua ja olemme taas ok väleissä.

Voin sano että vuosi nyt erosta ja elämäni kamalin vuosi… mies teki glassiset petti ja lähti jne… jäin pikku poikani kanssa kahden… poikani varmasti minut pelasti alkoholismilta ja työttömyydeltä ym ym… oli pakko jaksaa ja selvitä…. oma katkeruus on ollu tpakko niellä oman lapsen vuoksi ja olla se aikuinen… rauhottavien ja ystävien ja kriisikeskuksen voimalla selvisin… nyt vahvempana ja ikävä kyllä uskon todelliseen rakkauteen menettäneenä !!!! voimia kaikille samassa tilanteessa oleville !!! kaikki mikä ei tapa vahvistaa !!!!!!!!

Kommentoi juttua: Jaa kokemuksia erosta

Vastaa käyttäjälle hämmästynyt Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X