Ihmiset

Jenni Haukio: Älä ota pois

Uudenvuoden lähestyessä tulee muisteltua men­nyttä vuotta riemuineen ja tragedioineen, niin iloisia perhetapahtumia kuin surullisia poismenoja. Eräs tänä vuonna edesmenneistä taiteilijoista on legen­daarinen näyttelijätär Anita Ekberg, jonka rooli­hahmo virkistäytyy Rooman kuuluisimmassa suih­kulähteessä Fontana di Trevissä Federico Fellinin elokuvassa Ihana elämä. Maagisessa ja samanaikai­sesti kevyen kuplivassa kohtauksessa uskalletaan heittäytyä hetkeen ja rikkoa rajoja – aivan kuten tosielämässä helposti tapahtuu uudenvuoden aat­tona, niin hyvässä kuin pahassa.

Uusivuosi on kiitollisuuden, toivomisen ja lupausten tekemisen juhlaa. Fontana di Trevin äärellä turistien suosikkipuu­haa on heittää kolikko vasemman olkapään yli ja toivoa samalla jotain. Alunperin koli­kon heittämisen ideana oli varmistaa kotiin­lähtöpäivänä paluu Roomaan. Sittemmin lanttien viskelystä läh­teisiin tai altaisiin on tullut universaali hy­vän onnen ele.

Jokainen on var­masti heittänyt lantin jos toisenkin veteen jossakin päin maail­maa, mitä milloinkin toivoen. Sitä vastoin vähemmän kuulee ta­rinoita kuin ihmeen kaupalla toteutuneis­ta toiveista, taivaalta pudonneesta onnesta tai lottovoitoista.

Fontana di Trevin taikavoimat eivät lopulta sittenkään löydy lähtees­tä vaan ihmisestä itsestään. Ihmeitä tapahtuu ja toivomukset voivat toteutua, jos niitä tavoittelee määrätietoisesti, itseensä uskoen. Kun tekee uuden­vuodenlupauksen, sitoutuu samalla omin aktiivisin teoin tavoittelemaan onnellisempaa elämää. Se on jo arvo sinällään. Tärkeää on myös luottamus sii­hen, että elämänmuutos on aina mahdollinen. Jos on tahtoa, on myös toivoa.

Suomessa uutta vuotta vietettiin muinoin kekrinä, myöhäissyksyllä syystöiden päätyttyä. Kansanpe­rinteessämme vuoden vaihtumiseen liittyi runsaas­ti omaleimaisia uskomuksia ja enteitä. Aattoiltana saunan katolle viskatun vihdan asennosta ennus­tettiin tulevaa, saunassa ei saanut puhua, jotta ei nielisi kesällä kärpäsiä, ja runsasluminen uuden­vuodenpäivä merkitsi hyvää marjavuotta.

Toivotaan kaikille mallikkaasti lentäviä vihtoja ja hiljaisia löy­lyjä, hankia korkeita nietoksia. Nostakoon jokainen ämpärin pohjalta juuri oman haaveensa muotoisen tinan.

Vanhan viisauden mukaan ihminen ei yleensä osaa arvostaa sitä hyvää, mitä hänel­lä elämässään on, en­nen kuin sen menettää. Pidetään itsestäänsel­vyyksinä terveyttä, perhettä ja ystäviä, työpaikkaa, asuntoa ja muita onnellisen elämän elementtejä, joista saa nauttia joka päivä. Viisautta onkin oivaltaa olla kiitollinen sen sijaan, että toivoisi ai­na jotain uutta, jotain vielä enemmän. Kaikkea ei voi saada, ei välttämättä sitäkään, mitä kaikkein eniten koko maailmassa toivoisi ja rukoilisi. Silloin lohdullisuus kasvaa hyväksynnästä ja nimenomaan olemassa olevan hyvän arvostamisesta.

Tähän ajatukseen liittyy myös oma uudenvuoden­toiveeni, joka kiteytyy runoilija Eila Kivikk’ahon Muuan isämeitä -runon sanoihin: ”Anna meille – tar­koitan: älä ota pois. Vaikeata lastesi luopua ois. Elä­määmme helpottaa vaikket koskaan vois, tätä pientä onneamme älä ota pois.”

 

Kommentoi

Kommentoi juttua: Jenni Haukio: Älä ota pois

Sinun täytyy kommentoidaksesi.