Jenni Haukio: Älä ota pois
Uudenvuoden lähestyessä tulee muisteltua mennyttä vuotta riemuineen ja tragedioineen, niin iloisia perhetapahtumia kuin surullisia poismenoja. Eräs tänä vuonna edesmenneistä taiteilijoista on legendaarinen näyttelijätär Anita Ekberg, jonka roolihahmo virkistäytyy Rooman kuuluisimmassa suihkulähteessä Fontana di Trevissä Federico Fellinin elokuvassa Ihana elämä. Maagisessa ja samanaikaisesti kevyen kuplivassa kohtauksessa uskalletaan heittäytyä hetkeen ja rikkoa rajoja – aivan kuten tosielämässä helposti tapahtuu uudenvuoden aattona, niin hyvässä kuin pahassa.
Uusivuosi on kiitollisuuden, toivomisen ja lupausten tekemisen juhlaa. Fontana di Trevin äärellä turistien suosikkipuuhaa on heittää kolikko vasemman olkapään yli ja toivoa samalla jotain. Alunperin kolikon heittämisen ideana oli varmistaa kotiinlähtöpäivänä paluu Roomaan. Sittemmin lanttien viskelystä lähteisiin tai altaisiin on tullut universaali hyvän onnen ele.
Jokainen on varmasti heittänyt lantin jos toisenkin veteen jossakin päin maailmaa, mitä milloinkin toivoen. Sitä vastoin vähemmän kuulee tarinoita kuin ihmeen kaupalla toteutuneista toiveista, taivaalta pudonneesta onnesta tai lottovoitoista.
Fontana di Trevin taikavoimat eivät lopulta sittenkään löydy lähteestä vaan ihmisestä itsestään. Ihmeitä tapahtuu ja toivomukset voivat toteutua, jos niitä tavoittelee määrätietoisesti, itseensä uskoen. Kun tekee uudenvuodenlupauksen, sitoutuu samalla omin aktiivisin teoin tavoittelemaan onnellisempaa elämää. Se on jo arvo sinällään. Tärkeää on myös luottamus siihen, että elämänmuutos on aina mahdollinen. Jos on tahtoa, on myös toivoa.
Suomessa uutta vuotta vietettiin muinoin kekrinä, myöhäissyksyllä syystöiden päätyttyä. Kansanperinteessämme vuoden vaihtumiseen liittyi runsaasti omaleimaisia uskomuksia ja enteitä. Aattoiltana saunan katolle viskatun vihdan asennosta ennustettiin tulevaa, saunassa ei saanut puhua, jotta ei nielisi kesällä kärpäsiä, ja runsasluminen uudenvuodenpäivä merkitsi hyvää marjavuotta.
Toivotaan kaikille mallikkaasti lentäviä vihtoja ja hiljaisia löylyjä, hankia korkeita nietoksia. Nostakoon jokainen ämpärin pohjalta juuri oman haaveensa muotoisen tinan.
Vanhan viisauden mukaan ihminen ei yleensä osaa arvostaa sitä hyvää, mitä hänellä elämässään on, ennen kuin sen menettää. Pidetään itsestäänselvyyksinä terveyttä, perhettä ja ystäviä, työpaikkaa, asuntoa ja muita onnellisen elämän elementtejä, joista saa nauttia joka päivä. Viisautta onkin oivaltaa olla kiitollinen sen sijaan, että toivoisi aina jotain uutta, jotain vielä enemmän. Kaikkea ei voi saada, ei välttämättä sitäkään, mitä kaikkein eniten koko maailmassa toivoisi ja rukoilisi. Silloin lohdullisuus kasvaa hyväksynnästä ja nimenomaan olemassa olevan hyvän arvostamisesta.
Tähän ajatukseen liittyy myös oma uudenvuodentoiveeni, joka kiteytyy runoilija Eila Kivikk’ahon Muuan isämeitä -runon sanoihin: ”Anna meille – tarkoitan: älä ota pois. Vaikeata lastesi luopua ois. Elämäämme helpottaa vaikket koskaan vois, tätä pientä onneamme älä ota pois.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Jenni Haukio: Älä ota pois