Jenni Haukio: ”Kirjahylly on kodin sielu”

Olohuone on kodin sydän ja kirjahylly sen sielu. Näin kokevat vannoutuneet kirjallisuuden ystävät, joille ajatus kodista ilman kirjahyllyä on sula mahdottomuus. Jo pitkään on kuitenkin puhuttu kirjahyllyjen katoamisesta suomalaiskodeista.

Jos asiaan kiinnittää huomiota, havaitsee helposti, että yhä useammassa kodissa ei ole rivillistäkään kirjoja. Syytä ei kuitenkaan tule kysyneeksi, koska se tuntuisi tungettelevalta. Jokainen sisustaa sen mukaisesti, mitä arvostaa.

Ei näy kirjoja juuri asuntomessukodeissakaan ja hyllyvalmistajien liikevaihdot ovat alavireisiä. Jos sitten kirjahyllyksi mielletty huonekalu ostetaankin, ei siinä välttämättä säilytetä kirjoja vaan muita esineitä.

Kirjahyllyjen kehno menekki ei onneksi kerro kirjan epäsuosiosta – suomalaiset ovat yhä edelleen koko Euroopan innokkainta lukijakansaa. Meillä luetaan, kirjoitetaan ja julkaistaan vilkkaasti. Ainutlaatuinen kirjastoverkostomme takaa pääsyn kirjallisuuden äärelle ilman, että teokset pitäisi itse omistaa. E-kirjat puolestaan kulkevat kätevästi kännykässä.

Vuosikymmeniä sitten kirjat ja -hyllyt olivat vielä eräänlainen statussymboli; merkki vauraudesta ja sivistyksestä. Kirjan kulttuurihistoriallinen museo Pukstaavi esittelee tätä historiaa vetoavasti ja hauskasti – suosittelenkin lämpimästi kesäretkeä Sastamalaan. Alueella viehättää myös Tyrvään Pyhän Olavin yli 500-vuotias kirkko paanukattoineen sekä Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen hurmaavine maalauksineen, kesäkuun lopulla vietettäviä Vanhan kirjallisuuden päiviä unohtamatta.

Kyläillessäni minulla on aina ollut tapana kurkistaa ystävieni kirjahyllyihin, koska on opettavaista nähdä, millaisia teoksia toinen on hankkinut ja halunnut säilyttää.

Kun miellän omakohtaisen suhteeni kirjallisuuteen hyvin henkilökohtaiseksi, kysyn aina ensin lupaa, ennen kuin lähden kenenkään kirjoja silmäilemään. Yleensä hyllyjä esitellään mielellään. Maailmalla kirjahyllyjen esittely sosiaalisessa mediassa onkin noussut suosioon eräänlaisena identiteettibrändäyksenä. Olet sitä, mitä luet.

Kirjahyllyn sisältö kertoo omistajastaan; hänen kiinnostuksistaan, kenties ammatistaan, harrastuksistaan ja sielunmaisemastaan. Suoria yhtäläisyysmerkkejä ei toki voi vetää teosten ja niiden omistajien välille. Etenkin kirjan suurkuluttajien omistukseen päätyy yleensä värikkäiden vaiheiden kautta vaikka mitä. Moni ei edes muista, mitä kirjoja omistaa – saati ole lukenut niitä kaikkia.

Itse olen jo yli kahden vuosikymmenen ajan keräillyt suomalaista runoutta. Joka ainoan hankkimani kokoelman olen myös lukenut, rakkaimmat luonnollisesti yhä uudelleen.

Kirjahyllyn siistinä pitäminen on oma taiteenlajinsa. Ennen kuin aloitin Katso pohjoista taivasta -antologian toimitustyön, runokirjani olivat vielä huolellisessa aakkosellisessa järjestyksessä. Kun sitten antologiaa kootessani kävin ensin läpi koko kirjastoni, tarkoitti se sitä, että kokoelmani ovat edelleen suloisessa epäjärjestyksessä. Kasoissa ja epämääräisissä riveissä, post it -lappuja täynnä. Ehkä jonain päivänä saan ne taas aakkostettua.

Sitä ennen saan jälleen viettää monia keskittyneitä hetkiä kirjahyllyni äärellä, etsien juuri jotain tiettyä kokoelmaa, jonka äärelle mieliala tai tunnelma kulloinkin kutsuu.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Jenni Haukio: ”Kirjahylly on kodin sielu”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X