Ihmiset

Jenni Haukio: "Olisi tärkeää huolehtia siitä, ettei kukaan jäisi jouluna yksin vastoin omaa tahtoaan"

Matkan odottaminen on puolet itse ilosta, tavataan sanoa. Sama pätee myös jouluun – merkittävä osa ilon ja onnen hetkistä koetaan jo viikkoja tai kuukausia ennen huippuhetkeä. Kun seuraa ihmisten kirjoittelua sosiaalisessa mediassa, vaikuttaa siltä, että joulunodotus on tänä syksynä suoranainen trendi. Niin moni kirjoittaa säännöllisin väliajoin tilapäivityksekseen, kuinka monta päivää jouluun on vielä jäljellä.

Innokkaimmat aloittivat raportoinnin jo keväällä. Asiaan kuuluu kertoa myös, milloin leipoi ensimmäiset piparit, korkkasi glögipullon, osti lahjoja tai hankki Petteri Punakuonon kasvokuvalla varustellun villapaidan.

Lue myös: Askartele käpyhyasintti – katso ohjeet vaihe vaiheelta

Suomessa joulunvieton huippuhetket painottuvat voimakkaasti aattoon. Tuo odotusten täyttymys hurahtaa ohi niin nopeasti, ettei kukaan jaksaisi nähdä kaikkea sitä valmistelun vaivaa, ellei osa viehätystä piilisi juuri siinä. Joulun suunnittelussa, valmistelussa, tunnelmoinnissa, pikkujouluissa ja muissa ”varaslähdöissä”.

Kaupoissa joulukausi vierähtää käyntiin viimeistään marraskuun puolivälin tienoilla, ja samoihin aikoihin sitä alkaa itsekin orientoitua tulevaan. Samalla vuoden pimeimpään aikaan tulee aivan erityistä hohtoa. Selviydymme kuin huomaamatta läpi kaikkein synkimpien viikkojen.

Kun naapuruston ikkunoihin ja pihoille syttyvät valot, tuntuu jollain tavalla lohdulliselta, vaikka maa olisi kuinka musta ja lumeton.

Paras joululahja on usein itse tehty tai jotain hyvin pientä.

Jouluradiota kuuntelee yhä useampi, ja nykyään sekin taitaa soida läpi vuoden.

Itselleni tärkein tunnelmanluoja ja joulun merkitysten äärelle johdattelija on nimenomaan musiikki: laulujen koko skaala hartaan perinteisistä riehakkaan riemukkaisiin. Ne muistuttelevat joulun varsinaisesta sanomasta ja tuovat hyvää mieltä.

Lue myös: Jouluyö, juhlayö ja muut rakkaat joululaulut – näin suosituimmat joululaulut syntyivät

Kaiken sesongin kaupallisuuden keskellä tuntuu välttämättömältä pitää mielessä, mistä pohjimmiltaan on kysymys. Samalla yhä useampi haluaa jakaa hyvää eteenpäin, lahjoittaa rahaa, aikaa tai materiaa vähäosaisille ja apua tarvitseville. Hyvän joulumielen saa, kun ojentaa auttavan käden.

Monissa perheissä sovitaan, ettei lahjoja vaihdeta aikuisten kesken ollenkaan. Melkein yhtä usein sopimus kuitenkin rikotaan ja jotain tulee hankittua itse kullekin.

Kun lapsuus vaihtuu aikuisuudeksi, kääntyy yleensä suhtautuminen lahjoihinkin. Tärkeimmäksi tulee antamisen ilo, se, että voi hankkia toiselle jotain, jonka on ajatuksella valinnut juuri hänelle.

Muistamisen rahallinen arvo on toissijaista. Paras joululahja on usein itse tehty tai jotain hyvin pientä.

Yhä useampi lähtee nykyään ulkomaille ”joulua pakoon” , koska ei jaksa kaikkea sitä touhottamista, hössötystä ja valmistelujen vaivaa. Mikä ettei joulua voikin hyvin viettää vaikkapa lomakohteen hotellissa, jossa pöydät on katettu valmiiksi ja kuusi koristeltu.

Monille joulu on kuitenkin niin intiimi perhejuhla, ettei sen ainutkertaisia hetkiä halua jakaa tuntemattomien kanssa. Kaikilla ei kuitenkaan tätä valinnan mahdollisuutta ole. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää huolehtia perheyhteisöjäkin laajemmin siitä, ettei kukaan lähimmäinen jäisi jouluna yksin vastoin omaa tahtoaan.