Johanna Vuoksenmaa - Nauramalla paras

Ohjaaja, käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa tekee komediaa vaikeista asioista. Vaikkapa siitä, että ihmiset ovat kautta aikojen olleet vähän hukassa itsensä kanssa.

Kun jokin asia menee poskelleen, Johanna Vuoksenmaa nauraa.
- Se on jotenkin luonnollinen tapa selviytyä siinä hetkessä, ottaa tyrmäys vastaan niin, että se ei nujerra, Vuoksenmaa kertoo Dionysos Films -tuotantoyhtiönsä kulmilla Helsingin Sörnäisissä.

Kadulla vastaan tulee elämän koko kirjo, ja yhden baarin ikkuna näyttää ensisilmäyksellä hautaustoimistolta. Vuoksenmaata julkisivuvalinta huvittaa. Komedia on hänelle luontaista, myös elokuvantekijänä.
- Haluan tarjota ihmisille oloa helpottavia nauruja. En jotenkin jaksa uida kyynelissä kovin kauaa. Pelkään, että siinä lähtevät toivo ja elämänilo.

Varsinkin Klikkaa mua -televisiosarjasta ja 21 tapaa pilata avioliitto -elokuvasta Vuoksenmaa on saanut paljon palautetta. Monet ovat pitäneet karikatyyrisiä tilanteita terapeuttisina. Myös uusin, Viikossa aikuiseksi -elokuva voi toimia terapiana.

Vuoksenmaan mielestä kaikilla on henkistä kasvunvaraa ja kasvaminen tekee kipeää. On silti helpompi oppia omista tai muiden virheistä, jos virheitä pystyy ajattelemaan koomisessa valossa.
- Kun ihminen on tosi tosissaan, epätoivoinen, paniikissa ja eksyksissä, siinä ollaan myös hauskan äärellä. Itselleni paras kohtaus uudessa elokuvassa on se, jossa melkein kaikki itkevät.

Lempeä pitää kuitenkin olla. Se, että aikuinen on elämänsä kanssa vähän hukassa, on Vuoksenmaasta ihan ok.
- Tää elämä on niin omituinen juttu, että ihmiset ovat kautta aikojen olleet vähän hukassa. Minusta se on parempi kuin kuvitella, että elämän suuriin kysymyksiin olisi jotkin yhdet vastaukset.

Huumori vaatii työtä

Vuoksenmaa luottaa huumorin syntymisessä omiin havaintoihinsa ja intuitioon.
- Nauru viihtyy virheen ja yllätyksen äärellä. On erilaisia nauruja, mutta itse erotan kaksi selkeätä alalajia: Lämpimän myötätuntoisen naurun, jossa huvitutaan siitä, että tarinan henkilö toimii juuri niin pöhkösti kuin kuka tahansa voisi toimia ja kylmemmän yläviistosta katsovan naurun, jossa nauretaan henkilön typeryydelle ja heikkoudelle.Itse tavoittelen huumorissani tuota ensiksi mainittua.

”Kun itse nauraa itselleen ekana, ei tarvitse pelätä toisten naurua.”

Elokuvan teko alkaa roolihahmojen miettimisestä ja käsikirjoituksesta.
- Mietin henkilöhahmon tapaa olla maailmassa: mitä se haluaa, mitä se pelkää, mikä on sen suhde omaan itseensä ja muihin?

Vuoksenmaa laittaa hahmot tekstissä liikkeelle ja kuulostelee tapahtumia.
- Ensimmäisen version teksti on usein löysää, tilanteita pitää siivota, tiivistää ja virittää. Saan ja ostan dramaturgista keskusteluapua.

Kun Vuoksenmaa käsikirjoittaa itse, hän näkee samalla kuvakokoja ja kameran liikkeitä.
- Kun luen toisen tekemää tekstiä ensimmäistä kertaa, sen pitäisi avautua mielessäni kuviksi ja lähteä elokuvalliseen lentoon. Muuten en innostu.

Aikuisten prometheusleiri

Idea uuteen elokuvaan syntyi, kun Vuoksenmaan aikuiset pojat olivat teinejä. He palasivat prometheusleiriltä kotiin aivan kuin ”uusina ihmisinä”.
- Ne vähät anekdootit, mitä sain urkittua leirin tapahtumista, kuulostivat mahtavilta. Mietin, että olisipa tuollaisia leirejä aikuisillekin! Nythän niitä jo on. Silloin idea jäi hautumaan.

”Jos olisi enemmän dialogia niin väitän, että olisi myös vähemmän turpiin vetoa.”

Elokuvassa ei kuitenkaan olla prometheusleirillä, sillä Vuoksenmaa halusi ihmisiä mukaan eri motiiveilla. Syntyi idea Kalle-gurusta, jonka leirimainos lupaa täydellistä viikkoa, olipa tavoite mikä vaan. Leirille päätyy muun muassa faneja pakoileva rokkari, työväenaatetta julistava miljonääri ja lestadiolainen hevoshullu.

Päähahmoon Vuoksenmaa kirjoitti karrikoiden itseään: millä motiiveilla hän olisi voinut osallistua kyseiselle leirille.
- Minttu Mustakallion esittämä Saara on sinkku, joka haluaa tutustua ihmisiin muutenkin kuin baarissa tai töissä. Hän haluaa keskustella, leikkiä ja heittäytyä, rakastella kuumilla kalliolla.

Yleisön reaktio jännittää

Leiriläiset kohtaavat erilaisia ihmisiä, uskaltavat avautua ja kyseenalaistaa omia ajatuksiaan. Elokuvan teema on onnellisuus: On monta tapaa, jolla voi tulla onnelliseksi.
- Mitä enemmän itse tiedän ihmisistä ja maailmasta, sitä enemmän ymmärrän ja suvaitsen. On aina paljon helpompi valittaa kuin perustella, miten asioita pitäisi muuttaa.

Kun uusi elokuva tai sarja valmistuu, ensimmäisen yleisön reaktioiden kuulostelu on Vuoksenmaalle aina yhtä jännittävää, mutta samalla se on myös kivaa.
- Ei sitä ole kauhean pitkälle päästy balettikoulun kevätjuhlasta!
- Haluan tietää, liikuttaako työ ihmisten mieltä ja sielua. Jos tunteita liikkuu, olen todella iloinen. Jos ei, niin sitten pitää pienen itkun jälkeen ottaa opikseen ja yrittää kertoa asioita seuraavalla kerralla jollakin toisella tavalla.

Kävi uusimman elokuvan kanssa miten kävi, niin varmaankin siitä saatu kokemus näyttää ja tuntuu hänestä jossakin vaiheessa myös koomiselta.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/15.

Teksti: Else Turunen
Kuvat: Sara Pihlaja/Otavamedia

Katso myös videolta, mikä Johanna Vuoksenmaata naurattaa!