
Juha Tapio paljastaa: ”Yritin käyttää tuuheuttavaa sampoota, mutta se tuntui pelleilyltä”
Laulaja Juha Tapio joutui nöyrtymään 32-vuotiaana erään tosiasian edessä. Sen seurauksena hän säästää joka päivä 15 minuuttia.
Juha Tapio kertoo elämänsä tärkeistä numeroista. Niihin kuuluu niin kilometrejä kuin hajonneita lautasiakin. Ja aika, joka säästyy kun turhamaisuudesta luopuu.
50 kilometriä Suomen Teksasiin
”Kesällä ennen ensimmäisen luokan alkua isä sai kunnaninsinöörin viran Ylistarosta. Siihen asti meidän nelihenkinen perhe oli asunut Vaasassa. Kulttuurin ja maiseman vaihdos kaksikielisestä rannikkokaupungista syvälle raamattuvyöhykkeelle, Suomen Teksasiin, oli totaalinen, vaikka matkaa on vain 50 kilometriä.
Ensimmäisellä välitunnilla seisoin koulun pihalla Keke Rosberg -takki päälläni ja kuuntelin outoa murretta. Kaikki muut lapset tunsivat toisensa, minä en ketään. Katsoin, kun he pelasivat ja leikkivät, vähän kauhistellen, kun jotkut tappelivat. Ymmärsin, että tänne minun pitää ujuttautua mukaan.
Olen sillä tavalla suulas, että pääsin pian porukoihin, mutta tuossa hetkessä syntyi ulkoa tulleen identiteetti, joka ei koskaan lähtenyt minusta. Minusta tuli tarkkailija ja havainnoija.”

17 lautasta lipesi otteesta
”12-vuotiaana olin kesäleirillä yhdessä meidän kylän lasten kanssa. Tiskivuorossa sain tehtäväksi kuljettaa pestyt lautaset ulos pihalle kuivumaan. Halusin tietysti olla kaikkein pätevin ja paras.
Otin järjettömän pinon lautasia syliin ja lähdin kantamaan niitä ulos. Pihalle päästyäni tajusin, että märät lautaset ovat liukkaita. Pöytä näytti olevan kaukana pihanurmella ja kiirehdin askeleita. Juuri ennen pöytää lautaset lipesivät otteestani. 23:sta lautasesta 17 meni rikki.
Ensimmäinen tunne oli, että nyt jäin kiinni. Se oli sellainen kolttosia tekevän pojan ensireaktio, kun aina on vähän jotain omallatunnolla, ja aloin odottaa rangaistusta. Samalla se oli häpeällinen nöyryytys. Olin halunnut, että minut nähdään hyödyllisenä ja pystyvänä miehenä, mutta olin vain poika. Hienoa oli, että leirin vetäjät eivät olleet tapahtumasta moksiskaan.”
Lue myös Anna.fi: Juha Tapio polkkatukassa – katso hääkuva 25 vuoden takaa
Juha Tapio löysi 3 sointua
”Heti kun opin soittamaan kitaralla kolme sointua, tajusin, että niitä voi laittaa haluamaansa järjestykseen ja rytmiin, ja laulaa päälle jotain. Lamppu syttyi päässäni: näin tehdään biisejä. Siitä lähtien olen tehnyt lauluja.
Laulujen tekeminen oli tosi yksityinen asia, enkä esittänyt niitä kenellekään. Se oli venttiili, jossa purin 15-vuotiaan maailmantuskaa, hengellisiä pohdintoja ja kipeitä ihastumisia. Muuten olin innokas esiintyjä, mukana kaikissa koulunäytelmissä. Meillä oli myös bändi kavereiden kanssa jo silloin, kun en vielä osannut soittaa mitään. Jouduin siis laulajaksi. Se oli vähän noloa, mutta suostuin, koska halusin olla porukassa.
Kun olin pari vuotta tehnyt omia biisejä, näin Jukka Leppilammen esiintyvän yksin kitaran kanssa. Kokemus oli mullistava: ukkeli kävelee lavalle ja vangitsee koko yleisön. Että noinkin voi tehdä! Sen innoittamana uskalsin kavereiden seurassa vetäistä puolivahingossa jonkun omankin laulun. Oli hienoa, kun joku kysyi, mikä biisi tämä on, ja sain vastata että minä olen tehnyt tämän.
Pienellä paikkakunnalla sana kiiri. Alkoi tulla pieniä esiintymistilanteita. Minulla oli nuoreksi mieheksi rohkeutta antaa tunteen tulla esiin, ja jokin siinä kosketti ihmisiä.”
4094 esi-isää sukupolvien ketjussa
”Sukututkimuksesta innostunut serkkuni kertoo minullekin tekemistään löydöksistä. On huimaa ajatella, että kun mennään kaksitoista sukupolvea taaksepäin, ketjussa on 4094 esivanhempaa. Koko sen ihmismäärän tuloksena minä olen tässä.
Pappani haavoittui jatkosodassa vaikeasti ja oli lähellä kuolemaa. Hän jäi kuitenkin henkiin, vaikka keuhkoissa rohisivat kranaatinsirpaleet. Isoon perheeseen siitettiin vielä iltatähti, josta tuli minun isäni. Miten paljon neljän tuhannen ihmisen joukossa onkaan vastaavia läheltä piti -tilanteita, joissa ketju olisi voinut katketa?
Oma duunini on sellaista, jossa pää voi paisua pitämään omia tekemisiään tosi tärkeänä. On terveellistä ajatella, että lopulta olen vain silmukka sukupolvien loputtomassa ketjussa.”
Juha Tapio täyttää pian 50 vuotta
”Täytän vuoden päästä pyöreitä. Joskus ajattelin, viisikymppinen on ikivanha. Mutta nyt kun itse olen pian sen ikäinen, en koe olevani vanha. Tuntuu, että en voi millään olla tämän ikäinen. Olen täynnä paloa, intoa ja leikkimielisyyttä. Sisäisessä minässä ja ajankulussa on ristiriita.”
33 vuotta Raijan kanssa
”Meillä oli Raijan kanssa viime vuonna hopeahääpäivä, mutta yhdessä olemme olleet 33 vuotta. En ole koko aikana joutunut miettimään, milloin alkaa arki ja koska tästä tulee harmaata. Ehkä meidän yhteiset vuodet ovat pysyneet ainavihantana siksi, että osaamme luottaa siihen, että asiat ovat hyvin. Tuntuu ihmeelliseltä, että vuosia on niin monta, sillä se ei tunnu pitkältä ajalta.
Nuoruusvuosissa oli jotain taianomaista. Silloin löysin musahomman, tapasin elämäni kumppanin ja sain ison määrän ystäviä, jotka ovat vieläkin läheisiä. Niiden muutaman vuoden aikana asetettiin moni perustava kivijalka elämälleni, ja siitä ammennan vieläkin voimaa.”
Kello 04–05 kesäyönä
”Kerran ajoimme perheen kanssa Lappiin lomalle. Kuudensadan kilometrin kohdalla tajusin, että olen keikkareissuilla käynyt jokaisella huoltoasemalla, jonka ohitimme.
Laulajan ammatti on enemmänkin autokuljettajan hommaa, ja siinä sivussa käydään laulamassa. Harvoin löydän tietä, jota en ole koskaan ajanut. Kesäöitä tien päällä nolla neljän ja viiden välillä ei voita mikään. Parasta aikaa on juuri tästä hetkestä pitkälle heinäkuulle. Silloin kaikki on vielä tuoreen vihreää ja valoisaa, järvien pinnat tyyniä, metsä tuoksuu, linnut pitävät konserttia ja aurinko on juuri noussut. Kun kurvaan kotipihaan, ei tekisi mieli mennä nukkumaan.”

+ 5 astetta parantaa unta
”Olen innostunut kylmästä, koska se parantaa nukkumista. Olen aina ollut huono nukkumaan. Talvella otan kylmiä suihkuja, mutta kun ilmat vähänkään lämpenevät, me otamme käyttöön pienen piha-altaan. Hakkaan jäähän reiän, vedän keuhkot täyteen happea ja hengitän rauhassa ulos, kun laskeudun veteen. Tuntuu kivalta, kun jäälohkareet törmäilevät olkapäihin. Pulahduksen jälkeen tunnen olevani elossa ja vitaalinen. Ja mikä tärkeintä, uni paranee.”
Juha Tapio sai 15 minuuttia lisää aikaa päivään
”Olen turhamainen ja pöyhkeilevä ja olisin tykännyt pitää monenlaisia kampauksia elämän varrella. Mutta 32-vuotiaana jouduin nöyrtymään tosiasian edessä. Varhainen kaljuuntuminen on meillä sukuominaisuus.
Koitin käyttää tuuheuttavia shampoita ja kammata hiukset niin, että otsa ei paistaisi. Lopulta kyllästyin moiseen ponnisteluun, joka tuntui ihan pelleilyltä. Ajoin kaikki hiukset pois. Niin sain jokaiseen päivään lisää ainakin 15 minuuttia, jotka ennen kuluivat turhaan vaivannäköön.”
8,8 kg on Juha Tapion poikien yhteenlaskettu syntymäpaino
”Meidän pojat olivat isoja jo syntyessään, esikoinen 4,1 kiloa ja kuopus 4,7 kiloa. Heidän yhteenlaskettu painonsa, 8,8 kiloa, mullisti elämäni. Se oli ihana muutos.
Omassa päässäni asiat naksahtivat tuolloin uuteen asentoon: pojasta tuli mies. Syntyi tietoisuus siitä, että tästä eteenpäin elämässäni on miehen rooli ja miehen vastuut.
Siihen saakka olin voinut pitää pojan identiteetin ja tehdä mitä huvittaa. Ei vastuullisuus tosin ollut aiemminkaan minulle vastenmielistä, mutta kyllä pojan itsekkäästä identiteetistä oli paljon jäljellä. En esimerkiksi kyseenalaistanut ollenkaan sitä, että olin reissutyössä.
Lasten synnyttyä siihen löytyi luonteva rytmi. Minä olin se vanhempi, joka oli arkisin kotona, hoidin pojat päiväkotiin ja kouluun, hain ne pois ja tein ruuat. Viikonloppuisin vaihdettiin vuoroa päivätöitä tekevän vaimon kanssa.”
Juttu on ilmestynyt Kotiliedessä 12/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Juha Tapio paljastaa: ”Yritin käyttää tuuheuttavaa sampoota, mutta se tuntui pelleilyltä”