Julkisivu kauniiksi…

…eli ’tavalliset’ ja ’tavattomat’ ulkomaalaisten vieraidemme arvosteltavina olympiakesänä 1952.

Pienenä kansana olemme saaneet osaksemme mahtavan kunnian, jota monet ovat turhaan tavoitelleet, kun meillä on v. 1952 Olympiakisat järjestettävänämme. On siis myös varustauduttava ottamaan vastaan kaikki tänne silloin saapuvat vieraat arvokkaasti.

Senpä vuoksi aiomme siistiä parhaimman mukaan kaikki nurkkamme ja kohennamme joka suhteessa niin kehollista kuin siveellistäkin ryhtiämme. Mutta onko meissä enää kohentamisen varaa? Toisilla on toiset, meillä omat tapamme. Onko meillä mitään syytä muuttaa tai korjata jotakin entisestä?

Tapakulttuurimme suursiivous

Emme tietenkään voi perusolemukseltamme muuttua aivan äkkiä kokonaan toisenlaisiksi – eikä sellaista mullistusta kukaan meiltä odotakaan. Me pidämme tietenkin edelleenkin kaikki ne tapamme, jotka ovat hyviä.

Etenkin maaseudulla on vielä jäljellä monta kaunista vanhaa tapaa, joista meidän suomalaisten sopii ylpeillä ja sopii niitä näyttää vieraillekin. Mutta on valitettavasti yhä vielä paljon sellaistakin, jonka ei soisi vieraan silmään osuvan.

Saunakansana meillä on ’puhtaiden’ ihmisten maine, mutta tiedämme hyvin itse, että ei läheskään joka mökki, eipä jokainen vieraita vastaanottamaan varustautuva matkailijakotikaan ole vielä aivan täysin puhdas ns. punaturkkisista, kärpäsistä puhumattakaan, vaikka hyvin tunnemme DDT:n sataprosenttisen vaikutuksen.

Mutta v. 1952 viimeistään kaikki oravasta pienemmät elävät haihtunevat ihmisasunnoista sukupuuttoon. Ja itse olemme jo silloin joka suhteessa niin puhtaita, että vaikka meitä sattuisi sadoittain samaan kokoushuoneeseen, niin ei ainakaan meidän takiamme huoneen ilma pilaantuisi.

Teksti: Tiina T. Kotiliesi 16/1949