Ihmiset

Jutta Urpilainen: ”On mahdollista, että lapsihaave ei toteudu”

Jutta Urpilainen oli kuusi vuotta hirvittävän paineen alla. Nyt hän on valmis uuteen rääkkiin.

Elokuussa 40 vuotta täyttänyt Jutta Urpilainen on ehtinyt iskeä jo kolme lasikattoa säpäleiksi. Ensin hänestä tuli 27-vuotiaana Keski-Pohjanmaan kaikkien aikojen ensimmäinen naiskansanedustaja. Siis vasta vuonna 2003, lähes sata vuotta kansanedustuslaitoksemme synnystä! Viittä vuotta myöhemmin hän oli ensimmäinen nainen SDP:n puheenjohtajana.

Sitten Jutta Urpilainen valittiin vuonna 2011 ensimmäisenä naisena valtiovarainministeriksi. Eurokriisi vyöryi päälle, ja ministeri teki 16-tuntisia työpäiviä.

”Aamulla kotoa lähtiessä en tiennyt, menenkö illalla Brysseliin vai mihin. Pakattu matkalaukku oli oltava mukana. Ministeriaikanani ei olisi voinut mitenkään ajatella, että olisi ollut pieniä lapsia”, Jutta Urpilainen sanoo.

1. Laman lapsi syö kasviksia

Viisivuotias Jutta oli pikkuveljensä kanssa perhepäivähoidossa ja kävi seurakunnan päiväkerhoa. Kerran hoitaja tuli hakemaan tyttöä yksin, reilun vuoden ikäinen veli ei ollut mukana. Hän oli jäänyt päiväunille.

Jutta_5
Pohjanmaalla kasvaneella on tymäkkä asenne: älä valita, älä selitä, älä luovuta.

”Säikähdin hirveästi, kun veli ei ollut tavalliseen tapaan minua vastassa. Suutuin ja sanoin, että hoitaja ei saa koskaan jättää veljeä yksin.”

Jälkeenpäin asialle on yhdessä naurettu.

”Hoitotädin puhuttelu kuvastaa perheeni ilmapiiriä. Meille opetettiin, että vaikka olisi kyseessä vanhempi ihminen tai muu auktoriteetti, pitää sanoa mielipiteensä ja puuttua, jos tehdään väärin.”

1990-luvun lama jätti lähtemättömän jäljen teini-ikäiseen. Kotikaupungissa Kokkolassa oli paljon tekstiiliteollisuutta, ja Neuvostoliiton kaatuminen vei firmojen itämarkkinat. Kaupungin työttömyysaste nousi yli 26 prosentin.

”Ystäväpiirissä, naapurustossa ja kaikkialla oli työttömyyttä ja epävarmuutta.”

jutta_12
Rippikuvassa Jutalla on sylissään nuorin sisarus Anni. Ympärillä perhe: Jenni, isä-Kari, äiti-Pirjo ja Ville.

Urpilaisen Kari-isäkin putosi eduskunnasta, vaikka sai yli 6000 ääntä. Hän työskenteli tuntiopettajana ja projektitehtävissä kunnes nousi uudelleen kansanedustajaksi.

”Isän tilanne lisäsi tietoisuuttani siitä, että mikään ei ole varmaa, ei ainakaan politiikassa. Koskaan ei voi tietää, miten käy, vaikka hoitaisi työnsä hyvin.”

Yhteiskunnallinen herääminen tapahtui lukioiässä. Jutta osoitti mieltään kaupunginteatterin säilyttämisen puolesta ja osti vaatteensa kirpputoreilta. Hän teki aloitteen huumevalistuksen lisäämisestä, kun kauhistui kaveripiirissä tapahtunutta huumeiden käyttöä. Sitten televisiosta tuli dokumentti eläinkuljetusten surkeista olosuhteista.

”Ryhdyin kasvissyöjäksi, mikä oli siihen aikaan harvinaista. Kasvisvaihtoehdot olivat tuolloin harvinaisia, joten usein jouduin vain jättämään lihan pois.”

Kasvissyönti päättyi, kun Jutta pääsi keväällä 2003 eduskuntaan ja lähti miehensä Juha Mustosen ja kotiväkensä kanssa Lappiin pääsiäiseksi. Muut käristivät hiihtolenkin jälkeen makkaraa nuotiolla. Herkullinen tuoksu leijui kasvissyöjän nenään.

”Sanoin miehelleni, että minun tekisi mieli maistaa makkaraa. Maistoin – ja sille tielle jäin. Olin ollut kymmenen vuotta kasvissyöjä.”

Nyt on tullut uudestaan vaihe, jolloin lautasella on entistä useammin kalaa ja vihanneksia. Kyse on tällä kertaa myös ravintotietoisuudesta.

”Olo on parempi, kun syö kevyemmin.”

2. Löysin palon

Lama-ajan lapsi oli musiikkiluokalla, soitti pianoa musiikkiopistossa ja halusi muusikoksi. Kiltti tyttö tunsi voivansa kiroilla pianon kautta.

Jutta sai opiskelupaikan Helsingin konservatoriosta, mutta valitsi Jyväskylän yliopiston ja opettajaopinnot.

Jutta_14
Lukiossa alkoi yhteiskunnallinen herkistyminen, kuten kasvissyönti.

”Äitini on opettaja, olin tehnyt opettajan sijaisuuksia ja pidin ammatista. Mutta taustalla oli myös taloudellinen varmuus: opettajilla on yleensä töitä.”

”En tiedä olisiko minulla ollut musiikkiin tarpeeksi lahjojakaan, mutta ainakaan intohimoa ei ollut niin paljon, että olisin sillä hankkinut elantoni.”

Tuleva luokanopettaja erikoistui kuitenkin opinnoissaan musiikkiin ja pääsi Suomen tuoreen EU-jäsenyyden an- siosta vaihto-opintoihin Wieniin vuonna 1998.

”Opiskelu Wienissä oli ollut unelmani 15-vuotiaasta asti, kun olin siellä viikon leirikoulussa. Nyt sain opiskella unelmieni kaupungissa puoli vuotta kuoronjohtoa, pianoa ja sävellystä. Se oli elämäni hienoimpia keväitä.”

Kevät vahvisti kuitenkin sen, että musiikki on kiva harrastus, mutta ei enempää.

”Elämäni suurin käänne oli se, kun työskentelin jo opettajana, ja isäni päätti luopua kansanedustajaehdokkuudesta 2003 vaalien alla. Hänen tukiryhmänsä pyysi minua asettumaan ehdolle. Kuten musiikki, politiikkakin on elämäntapa, johon täytyy tuntea aitoa paloa. Löysin tuon palon itsestäni.”

Jos Jutta Urpilainen ei olisi noussut kansanedustajaksi, hän olisi lähtenyt miehensä kanssa kehitysyhteistyöhön.

”Voisin nytkin liikkua mieheni työn perässä, kuten hän on muuttanut minun tahdissani. Parisuhteeseen kuuluu, että joustetaan puolin ja toisin.”

Vieläkö päättäjä kiroilee pianon kautta?

”Nykyään paras tapa purkaa aggressioita on lähteä lenkille. Varsinkin puheenjohtaja-aikoina vedin lenkkarit jalkaan, jos tunsin että pinna on kiristymässä. Lenkin jälkeen tulin huomattavasti paremmalla tuulella takaisin.”

3. Kasvun paikka

Jutta Urpilainen valittiin ensimmäisenä naisena Sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi kesäkuussa 2008. Täysin valmistautumattomana. Ei 32-vuotias ehdokas itse eikä hänen tukiryhmänsä ollut kuvitellut, että nuori kansanedustaja löisi Erkki Tuomiojan.

jutta_kalliolla
”Politiikan suola on se, että asioita tapahtuu: tulee eurokriisi tai pakolaisongelma. Ongelmien ratkominen voi olla raskasta, mutta myös kiehtovaa ja jännittävää”, Jutta Urpilainen sanoo.

”Totta kai työ opetti ja kasvoin puheenjohtajan tehtävässä. Mutta olisin säästynyt paljolta, jos olisin valmistautunut etukäteen huolellisemmin.”

Jutta Urpilainen on jättänyt taakseen alkutaipaleensa opettajamaiset elkeet. Muistattehan yhdeksän kertaa kuntavaalien suorissa tv-lähetyksissä toistetun: ”Aivan ensiksi haluan kiittää…”

Nykyään kansainvälinen ja varmaotteinen Urpilainen on suosittu asiantuntija television asiaohjelmissa. Iltapäivälehden verkkosukkajuttukin on aikaa sitten muuttunut arvokkaaksi oppirahavaluutaksi.

jutta_15
32-vuotias kansanedustaja valittiin puheenjohtajaksi hänen omaksikin yllätyksekseen.

”Naisten arvostelu on edelleen erilaista kuin miesten. Puheenjohtajakauteni alkuaikoina kritiikki oli todella kovaa ja raadollista. Ei sitä olisi varmaan heikompi kestänyt. Läheisilleni se oli raskasta.”

Sitten ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne asettui ”hienohelmojen unelmahötön” vastaehdokkaaksi helmikuussa 2014. Äijäfeministiksi julistautunut Rinnevoitti SDP:n puheenjohtajavaalin niukasti kahdeksalla äänellä.

”Olisihan sitä voinut tehdä jotakin, että muutaman äänen ero olisi kääntynyt toisinpäin. Mutta en jossittele. Se mikä on tapahtunut on tapahtunut. Valinta oli demokraattinen, puoluekokous päätti näin.”

”Olisi ollut helpompaa luovuttaa jo ennen puoluekokousta eikä ottaa häviämisen riskiä. Mutta halusin taistella edustamani linjan puolesta loppuun asti.”

Jutta Urpilainen oli valmistanut sekä voitto- että tappiopuheen, piti tyynesti häviöversion ja lohdutti itkeviä kannattajiaan.

jutta_istuu
Kun Jutta Urpilainen hävisi puheenjohtajavaalin, tuntui kuin hartioilta olisi otettu kymmenien kilojen säkki. ”Se oli minulle suuri vapautumisen kokemus mutta myös syvä pettymys, koska kamppailin tosissani.”

”Kokouspaikalla tunsin suurta helpotusta. Kuin hartioilta olisi otettu iso, kymmenien kilojen säkki pois. Pystyin hengittämään vapaasti. Valtaan liittyy aina hirveän iso vastuu.”

Puoluekokouksessa olivat paikalla Jutta Urpilaisen puoliso ja vanhemmat.

”Ihmettelimme vaalin jälkeen yhdessä maailman menoa ja kävimme pizzalla. Mies valoi uskoa siihen, että tappiosta seuraa jotakin positiivista.”

”Ja sen on kulunut vuosi osoittanut.Minulla on ollut aikaa itselle, puolisolle ja perheelle. Voin mennä elokuviin mieheni kanssa, kutsua ystäviä syömään ja piipahtaa vaikka jumpassa.”

Urpilainen kertoo, että tappio oli kasvattava kokemus. Hän muistaa Samuli Putron sanoneen, että tappion hetkellä ihminen muuttuu itsensä kokoiseksi.

”Tappio on hyvin vahva henkilökohtaisen itsetutkiskelun, syvän nöyrtymisen ja kasvun paikka. Sitten kun tuon kaiken on käynyt läpi, se myös antaa paljon.”

4. Uuden kynnyksellä

Tappion jälkeen Jutta Urpilaiselle tarjottiin Euroopan investointipankin varapääjohtajan paikkaa. Entinen valtiovarainministeri olisi taas ollut ainoa nainen johtajistossa.

”Kun aloitin valtiovarainministerinä, minulle oli järkytys, miten miehinen talouden maailma on. Tapasin päivittäin pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia, päätoimittajia ja johtavia virkamiehiä – lähes kaikki miehiä. Meitä oli vain kaksi naista valtiovarainministerinä Euroopan 28 maan joukossa. Minä ja Itävallan toinen valtiovarainministeri.”

jutta_3
Musiikki kuuluu päivittäin Jutta Urpilaisen elämään. Hän soittaa pianoa ja kuuntelee paljon levyjä Aretha Franklinista Chopiniin.

Jutta Urpilainen mietti kuukausien ajan tulevaisuuttaan eikä ryhtynyt pankinjohtajaksi. Hän asettuisi ehdolle kevään 2015 vaaleihin.

”Minulla oli hyvin vahva tunne siitä, että en voi jättää Suomea, kun menee huonosti. Se olisi rintamakarkuruutta. Löysin itsestäni edelleen palon politiikkaan. Myös mies hyväksyi päätökseni.”

Saatuaan kevään vaaleissa loistavat 1 1 600 ääntä, Jutta Urpilainen halusi jatkaa ulkoasiainvaliokunnassa ja pankkivaltuustossa. Yllättäen ex-puheenjohtaja vedettiin jälleen kölin ali: Suomen Pankin valtuustoon menisivät Pia Viitanen ja Antti Rinne.

Nyt älähti jo mediakin: miten SDP:llä on varaa kohdella entistä valtiovarainministeriä näin?

”Ihmisten reaktio oli aika yllättävä. Tuntemattomilta ihmisiltä yli puoluerajojen tuli paljon yhteydenottoja, lahjoja ja kirjeitä. Jopa kadulla ihmiset kannustivat. Ehkä tästä tuli kollektiivinen epäreiluuden kokemus.”

Muutaman viikon kuluttua Antti Rinne ilmoitti tekevänsä tilaa Urpilaiselle.

”Olen surullinen siitä, että politiikka näyttää nyt miehistyneen ja puolueiden puheenjohtajat ovat yhtä lukuun ottamatta miehiä. Kun olin puheenjohtaja naisten ja miesten tilanne oli 4–4. Valta on keskittynyt tällä hetkellä miehille ja erilaisia arvovalintoja tehdään siitä riippuen, onko miehiä vai naisia päättämässä.”

Entä ryhtyisikö Urpilainen uudelleen sellaiseen rääkkiin, jota koki puheenjohtajana ja ministerinä?

”Olen miettinyt asiaa paljon. Riippuu aika paljon siitä, mikä työ tai tehtävä olisi. Jos voisin oikeasti vaikuttaa asioihin ja kokisin intohimoa, niin olisin valmis uhraamaan aikaa.”

5. En aio katkeroitua

Elokuussa Jutta Urpilainen täytti 40 vuotta. Hän toteutti miehensä kanssa pitkäaikaisen haaveen, kun he matkustivat katsomaan Grand Canyonia Amerikkaan.

Jutta_8
Elokuiset 40-vuotispäivänsä Jutta Urpilainen vietti miehensä kanssa Grand Canyonin avarissa maisemissa.

” Toivottavasti kuusi vuotta politiikan kuumimmassa tiimellyksessä ei vienyt haavettani lapsesta. Aika näyttää, miten käy. Toive on edelleen olemassa. Onhan mahdollista että haaveeni ei koskaan toteudu, emmekä saa perhettä.”

Jutta Urpilainen ei aio katkeroitua politiikalle, jos näin käy.

”Jo kymmenvuotiaana päätin tavoitteekseni elämässä sen, että en koskaan katkeroidu. Tunsin vanhan naisen, joka oli hyvin katkera elämälle. Nurjamielisyys oli tietysti raskasta hänelle itselleen, mutta erityisen raskasta lähipiirille. Siksi olen yrittänyt vastoinkäymisten yhteydessä toimia niin, että en katkeroituisi.”

”Elämässä käy niin kuin on hyvä ja niin kuin on tarkoitettu, kuten kristillinen vakaumuksenikin sanoo. Ei ole omissa käsissämme, mitä elämässä viime kädessä tapahtuu.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 21/2015

Lue myös: Huippusopraano Karita Mattila: “Minua ajaa itsekritiikki”

Yrittäjä Heidi Jaara: “Lapsettomuus koetteli mutta unelma nousi tuhkasta”

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen: ”Kitkuttelimme laman kourissa”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Jutta Urpilainen: ”On mahdollista, että lapsihaave ei toteudu”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.