Kaamos ja pimeän ajan puuhia entisaikaan

Osa meistä nauttii pimenevistä illoista, toiset kärvistelevät alakuloisissa tunnelmissa. Kotiliesi kysyi lukijoilta, oliko näiden lapsuudessa pihalla lyhtyjä ja tunnelmoivatko he sisällä kynttilän valossa.

uuni
Kuva: Kristiina Kurronen/OM-arkisto

Varsinkaan entisinä aikoina ei ollut aikaa tunnelmoinnille:
– Lapin perukoilla ei 1950-luvulla todellakaan poltettu kynttilöitä tai pantu lyhtyjä pihalle. Siinä oli tunnelmaa tarpeeksi, kun pimeässä menit ulkohuussiin taskulampun kanssa!
– Maalaistalossa 1950-60-luvuilla oli ”hämäränhyssy” aika, joka jäi päivänvalon ja pimeyden väliin. Silloin istuskeltiin, juteltiin ja isovanhemmat ehkä kertoivat tarinoita. Voitiin juoda kahvit tai mummo keitti kupillisen teetä (mieluiten vadelma- tai merimarjateetä kesällä poimituista marjoista).
– Ei mitenkään. Siksi itse laitan joulun esiin jo marraskuun alussa ja poltan lyhtyjä ja kynttilöitä heti kun pimenee.

Melskattiin ulkona

– Lapsena vaan melskattiin ulkona kuin ennenkin ja odotettiin joulupukkia.
– Maatalossa ei ehditty tunnelmoida. Pirtissä valoa antoi yksi ainoa sähkölamppu.
– Syksyn tuloon valmistauduttiin säilömällä kellari täyteen juureksia ja marjoja. Kudottiin uusia lämpimiä tumppuja, sukkia ja villapaitoja.
– Eipä siitä pimeydestä lapsena kärsinyt. Kun oli talvi, oli talvileikit ja kesällä taas omat jutut. Vain jouluna poltettiin kynttilöitä.
– Istuttiin usein äidin kanssa pystymuurin edessä, tarinoitiin ja katseltiin tulta.
– Kun olin lapsi, ei juuri puhuttu kaamosmasennuksesta.
– Meillä äiti poltti kynttilöitä joka paikassa. Leivottiin omenapiirakkaa ja muuta. Enemmän luettiin kuin muina aikoina.

Radiosta tuli jännityskuunnelmia

– Syksyyn kuuluivat kynttilät, käsityöt, uuniruoat, leipomukset, askartelu, radion kuuntelu, matonkuteiden leikkuutalkoot ja mattojen kutominen sekä säilöntä.
– Lapsuudenkodissani, Lapissa 1980-luvun alkupuolella, oli jouluna isän tekemiä jäälyhtyjä ja lumilyhtyjä. Syyskukkia ei saanut kuten nykyään kanervia ja callunoita. Ei siinä paljon tunnelmoitu vaan yritettiin selviä talven yli seuraavaan kesään.
– Lyhtyjä ja kynttilöitä poltethiin jouluna, eipä juuri muutoin. Syyspuolela alethiin pitähmään muurissa tulia lämmityksen takia ja sitä rätisevväää tulta oli soma katella.
Ei ollut varaa syysmasennukseen
– Olen lähtöisin erittäin köyhistä oloista, ei ollut varaa edes syysmasennukseen.
– Syksyllä nostettiin juurikasvit. Kerättiin puolukat, karpalot ja sienet. Teurastettiin sika ja pantiin suolaan. Siitä riitti läskikastiketta koko talveksi.
– Laitettiin taloon toiset ikkunat, väliin jäkälää ja puolukanvarpuja, tiivistettiin raot sanomalehdillä ja päälle liimapaperi. Iltaisin leikittiin kynänpiilotusta ja kuunneltiin jännityskuunnelmat.
– Viritettiin hiirenloukut, kerättiin kuivia puita liiteriin ja pelattiin korttia tulen loimussa.
– Ei minun nuoruudessani harrastettu mitään kynttilöhömpötyksiä.

Lainaukset Kotilieden lukijoille tehdystä kyselystä. Kotilieden numerossa 25/14 Liesituuletin-palstalla käsiteltiin samaa aihetta.

Avainsanat

Keskustelu

Minulla oli täti, joka alkoi jo elokuun lopulla valittaa ja voivotella pimeneviä iltoja, syksyn kylmyyttä ja maailmanloppukin hänen mielestään oli tulossa. Eikä siis ollut kyse muusta kuin siitä, että tuli syksy. Minusta hänen reaktionsa oli aivan outo ja käsittämätön -olihan hän maatalosta kotoisin ja siellä jos missä vuoden rytmi näkyy ja tuntuu ja sen kanssa osataan elää. Työt vaihtuvat vuodenajan mukaan: tammikuussa ei kylvetä siemeniä eikä talvella mennä pehmeille metsämaille hakkuihin. Hän oli hirveän rasittava, kun piti jopa minua kaamosmasennusterapeuttinaan vaikka olin tuolloin vielä lapsi.

Itse nautin tästä vuodenajasta elokuun lopulta uuteen vuoteen, koska se on työni puolesta hiljaisinta aikaa. Kesän peltotyöt on tehty eikä vielä tarvitse aloittaa kevättalven veroilmoitus- ja eu-paperi-rumbaa. Metsätyötkin voi ajoittaa joulunjälkeiseen pakkasaikaan ja raivaussahahommiakin sopii tehdä taimikoissa kesäaikaan. Ehdin näin syksyllä tehdä käsitöitä ja korjata rikkinäisiä työvaatteita. Saan lomaa kesästä -kesäloma sekin!

ohoh, tuli painovirhepaholainen. Tarkoitin tietty, ettei kesällä voi mennä pehmeille metsämaille moton kanssa.

Kommentoi juttua: Kaamos ja pimeän ajan puuhia entisaikaan

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X