Kiireesti teetä valmistamaan!
Teen ystäviä neuvottiin turvautumaan vaikeassa tilanteessa kotimaiseen korvikkeeseen Kotiliedessä toukokuussa 1940.
Tee on vähentynyt markkinoilta ja sen saanti saattaa olla vielä lähimmässäkin tulevaisuudessa epävarmaa.
Seuraavassa esittelemme erään kotimaisen, vadelman versoista valmistettavan teen ohjeen. Nyt alkaa kuitenkin olla kiire siinä hommassa, sillä käsillä olevat viikot ovat parhaita teen keräilylle.
Silloin kun vadelma keväällä alkaa työntää uusia versoja, ja ne ovat noin 20 cm:n pituisia, pehmeitä ja mehukkaita, käymme heti hommaan.
Siis aivan nuori, mehukas ja pehmeä vadelman latva kelpaa. Keräilemme näitä latvoja suuren kopallisen emmekä muistele pientä teepakettia. Varret levitellään sitten kotona vähän hajalleen lakastumana varjoiseen paikkaan ja saavat siinä olla päiväkauden.
Varsinainen teen aromi saadaan syntymään siten, että lakastuneet varret pannaan useaksi päiväksi läjään ja painoa päälle. Tällöin syntyy lämpöä ja käyminen ja tee alkaa tuoksua hyvältä.
Puristuksissa saa tee olla 3-4 päivää, ei kuitenkaan niin kauan, että se alkaa mustua, jolloin se alkaa palaa eli mädäntyä.
Nyt levitetään tee uudelleen ja kuivataan ensin vain ilmassa ja lopullisesti täysin kuivaksi vähäisessä uuninlämmössä. Näin saatu tee on keltaista niin kuin oikeakin tee ja maku hyvin miellyttävä ja siihen tottuu pian eikä muuta teetä kaipaakaan.
Kotiliesi 12/1940.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kiireesti teetä valmistamaan!
Teen ystävänä tuota täytyykin kokeilla vaikkei pula-aikaa olekaan, ainakaan vielä. Onhan jo kuivattu muitakin kotimaisten kasvien lehtiä ja esim. kanervan kukintoja teen aineksiksi ja ne ovat kaikki olleet erittäin hyviä. Mm. kanervatee auttaa nesteen poistoon ja on taatusti luonnonmukaista. Seuraavaksi onkin sitten vadelmateen kokeilun vuoro.
Tätä ”Vanhat ajat”palstaa on todella kiva lukea.Monessa asiassa nykyihmiset voisivat kyllä ottaa oppia, esim. kauniit käytöstavat ovat kadonneet johonkin kaukaisuuteen.
Olen kuivannut vadelman lehtiä haaleassa saunassa, sitten hienontanut ja säilönyt peltipurkkiin.Toimii!
Kotilieden teenvalmistusohje vadelmanlehdistä on hyvin samantapainen, jota äidinisäni käytti valmistaessaan sota-aikana kessua, tupakastahan oli kova pula kuten kaikesta muustakin. Useimmat kessunvalmistajat vain kuivattivat tupakanvarsiniput lehtineen vinneillä ym. kuivissa paikoissa, ja kävivät sitten talven mittaan sieltä napsimassa lehtiä jotka jauhettiin ja poltettiin joko piipputupakkana tai käärittiin sätkiksi. Sellaisessa tupakassa ei ollut juurikaan aromiaineita jäljellä.
Ukkini sen sijaan haudutti kuivatut, pilkotut tupakanlehdet haaleassa uunissa (evakkomatkalla uunin puutteessa hän kääräisi kuivatun lehtipilkkeen säkkiin ja kaivoi sen tunkioon pariksi päiväksi, ja tunkion lämpö suoritti hauduttamisen). Sen jälkeen lehdet levitettiin vielä kertaalleen kuivumaan vähäksi aikaa, hienonnettiin, ja sekaan lisättiin joko hyväntuoksuisia yrttejä tai apteekista ostettua hajustetta pari pisaraa, ja käärittiin sitten sätkiksi. Kuulemma kessun ostajia riitti jonoksi asti.
Herää vain kysymys, oliko ukillani vanhan kansan tietoa em. menetelmästä, vai oliko hän saanut ohjeensa mummon tilaaman Kotilieden sivuilta…