Ihmiset

Kirjailija Juha Itkonen matkustaa mielellään: ”Reissussa olen luovassa tilassa”

Kirjailija Juha Itkosta kiehtoo olla poissa tutusta ympäristöstä. Matkoilla yksin tai perheen kanssa pääosassa ovat kulttuuri- ja luontoelämykset.

Hyvän loman resepti on minulle yksinkertainen: nautin, jos voin vaeltaa luonnossa tai katsella kiinnostavia paikkoja ja sen jälkeen rentoutua kylpylässä tai kahvilassa.

Emme voisi perheeni kanssa kuvitella, että lomailisimme aina samassa paikassa ja viettäisimme päivät rannalla. Kokeilimme sellaista lomaa ja pitkästyimme. Niinpä matkailemme kohteissa, joissa on kiinnostavaa tekemistä.

Kotoa poissa oleminen kiehtoo minua. Ajattelen matkoilla vähän eri lailla kuin kotona. Kirjaan ylös ajatuksiani ja havaintojani ja hyödynnän niitä myöhemmin kirjoissani.

Kirjoitusmatkoja teen yksin. Romaania Perhoset palaavat kirjoitin Los Angelesissa. Hetken hohtava valo syntyi Münchenissä, jossa asuin perheeni kanssa vuoden. Viikonloppuisin teimme sieltä retkiä Alpeille ja Italiaan. Silloin ihastuin Sloveniaan.

Vuoristovaellusta Alpeilla perheen kanssa

Vuoristomaisemassa on jotain vetoavaa. Rakastan luonnossa liikkumista.

Viime kesänä lomailimme perheeni kanssa tutussa Špik Alpine Resort -kylpylähotellissa Sloveniassa.

Teimme lyhyitä vaellusretkiä läheisille vuorille ja sen jälkeen pulikoimme kylpylässä. Silloin 11-vuotias Jalo käveli hyvin marisematta, mutta 5-vuotiasta Untoa jouduin ajoittain kantamaan rinkassa. Se oli hyvää kuntoilua.

Slovenia on kiinnostava maa, sillä lyhyen ajomatkan säteeltä löytyy paljon erilaista nähtävää. Me kävelimme viikon aikana kolmen eri valtion alueella: Slovenian lisäksi Itävallassa ja Italiassa, jossa piipahdimme monen kulttuurialueen rajakaupungissa Triestessä.

Populaarikulttuurin ihana, kamala Los Angeles

Amerikka, erityisesti Los Angelesin seutu, vetää minua puoleensa. Kaliforniassa Tyynenmeren rannalla olen konkreettisesti mantereen laidalla ja läntisen kulttuurialueen reunalla.

Meren äärellä kulkee kuuluisa rantatie, jonka olen ajanut kaksi kertaa. Kokemuksissa oli jotakin taianomaista. Kuuntelin matkalla Eaglesia, Fleetwood Macia ja Tom Pettyä. Kun kaiuttimista soi Free fallin’, nautin maisemista ja vapauden tunteesta.

Los Angelesin musiikkihistoria ja populaarikulttuuri kiehtovat minua. Vierailin legendaarisella Troubadour-klubilla. Siellä ovat keikkailleet muun muassa The Byrds, Eagles ja Elton John. Seinillä oli klubin historiasta kertovia valokuvia ja kultalevyjä, mutta muuten paikka ei ollut ihmeellinen.

Maisemallisesti Kalifornia on kaunista seutua. Los Angelesin kukkuloilla voi vaeltaa, ja autiomaan kauneutta voi ihailla Joshua Treen luonnonpuistossa.

Los Angelesin kaupunginosat ovat viihtyisiä, mutta koko alue on autoille suunniteltu, ja moottoritiet ovat ruuhkaisia.

Kaupungissa yhdistyy jännällä tavalla kamaluus ja puoleensavetävyys.

Unelmointia Lissabonin menneessä loistossa

Runoilija ja kirjailija Fernando Pessoan kotikaupunki Lissabon on kaupunki, jossa halusin pitkään käydä.

Pessoan sanotaan pitäneen elämänsä tarkoituksena unelmointia. Minua matkailu helpottaa asettautumaan haaveilevaan tilaan. Unelmointi on tärkeää, jotta voi kirjoittaa fiktiota.

Matkasin Lissaboniin, kun siskoni avioitui portugalilaisen miehen kanssa. Häät olivat yllättävän samantyyliset kuin Suomessa. Portugalilaisessa kansanluonteessa on jotain melko suomalaista. Viihdyin heidän seurassaan.

Odotin kokevani kauneutta ja viehättävää tunnelmaa. En pettynyt. Pastellin eri sävyillä värittyvässä kaupungissa on säilynyt vanhaa arkkitehtuuria.

Kaduilla kävellessäni aistin surumielisyyttä. Lissabonin loiston päivät olivat vuosisatoja sitten, aikana, jolloin löytöretkeilijät seikkailivat.

Largo do Chiadon aukiolla on Fernando Pessoan patsas, sen lähellä katumuusikoita ja elämää. Jos joskus vierailen Lissabonissa kirjoittamassa, taidan käydä Pessoan kantakuppilassa.

Maagisten maisemien Uusi-Seelanti

Pitkäaikainen haavemaisemani piirtyy Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa. Kun matkustin vuodenvaihteessa Uuteen-Seelantiin, odotin jopa yliluonnollista toisaalla olon kokemusta.

Maisemat eivät pettäneet, niissä on jotakin maagista. Eteläisellä saarella on samantapaista autiutta kuin Lapissa tai Irlannissa. Pohjoissaari on eloisampi ja siellä oli myös rantaelämää.

Kaikkialla on häkellyttävän vihreää. Ajoimme perheeni kanssa jeepillä kukkuloiden välistä ja ihmettelimme vaeltavia lampaita.

Kävimme myös Queenstownissa Lake Wakatipun rannalla. Vuorten kehystämän järven vesi on kristallinkirkasta. Se tuntui kylmältä, kun pulahdin uimaan aamuisella juoksulenkilläni.

Kirjailijoiden teitä Dublinissa

Syksyllä 2006 Dublinissa oli pimeää ja sateista. Minua se ei haitannut. Olin tapaamassa ystävääni. Hänen seuransa lisäksi minua kiinnosti kaupungin kirjallinen ja musiikillinen historia.

Kävimme Samuel Beckettin urasta kertovassa museossa ja katselimme James Joycen Odysseus-kirjan tapahtumapaikkoja sekä Pentti Saarikosken Kirje vaimolleni -kirjan kulmia.

Trinity Collegen ympäristö on eläväinen ja viihtyisä. Siellä on kapeita katuja, puistoja ja pubeja, joissa voi kuunnella katusoittajia. Nostalgikkona sain herkistellä suosittujen irlantilaisten rock-yhtyeiden, kuten U2:n, hittejä.

Helsingin kokoinen Dublin on kotoisa. Pentti Saarikoskella oli tapana istuskella St. Stephens Greenin puistossa. Kirjassaan hän kertoo katselleensa sorsia ja poteneensa krapulaa.

Istuin itsekin siellä, katselin ihmisiä ja kirjoitin.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 10/2017 -lehdessä.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista:

Viisi syytä valita Malta – katso lomailijan matkavinkit

Puutarhurin matkakohteet kotimaassa: tunnetko jo nämä 7 upeaa puistoa ja puutarhaa?

Göteborgin matkailutärpit – Ruotsin trendikäs rannikkokaupunki kutsuu ostoksille

Päätön Aleksi ajelee hissillä Kruununhaassa – tutustu Helsingin kummitustaloihin

Automatka vehreään Walesiin hurmaa ja lumoaa – katso kuvat ja parhaat tärpit!