Kulttuuri

Helena Ruuska työsti Eeva Joenpellon elämäkertaa kaksi vuotta

Helena Ruuska sukelsi kirjailija Eeva Joenpellon maailmaan. Syntyi elämäkerta vahvasta naisesta, jota edes myrskyinen avioero ei suistanut raiteiltaan.

Aamuöinen Helsinki nukkuu ympärillä, mutta Helena Ruuska istuu jo tietokoneensa äärellä. Vanhan kerrostalon lautalattialla lainehtii paperiarkkien meri. Kirjeitä, käsikirjoitusluonnoksia, valokuvia – ja avioeropäätös vuodelta 1975.

Päätöksessä lukee kaksi tuttua nimeä: Eeva Elisabeth Joenpelto ja Jarl Frode Hellemann. Suuren kirjailijan ja kustannusyhtiö Tammen toimitusjohtajan vuosikymmeniä kestänyt liitto päättyi onnettomasti.

Helena Ruuska selailee hellävaraisesti Joenpellon omaisilta saamiaan papereita. Arkistomateriaalin, lukuisien haastattelujen ja Joenpellon romaanien avulla hän on kirjoittanut elämäkertateoksen Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija, joka ilmestyy lokakuun alussa.

Kahden vuoden kirjoitusprosessin jälkeen Ruuskalla on mielessään yksi toive: että Joenpellon romaaneja kaivettaisiin esiin ja luettaisiin jälleen.

Vuosisadan peili

Ensimmäistä kertaa Helena tutustui Eeva Joenpellon tuotantoon nuorena opiskelijana. Perehtyminen jäi kuitenkin puolitiehen, sillä 1980-luvun alun kirjallisuudenopiskelijoiden keskuudessa Joenpellosta ei juuri välitetty.

– Hän oli meille liian suosittu ja liian tavallinen. Silloin elettiin aikaa, jolloin huomio kiinnittyi muotoon ja kieleen. Oltiin kiinnostuneempia siitä, miten tekstit rakentuivat kuin niiden varsinaisesta sisällöstä.

helena_ruuska_2
Helena Ruuska käytti lähteinään kymmeniä kirjeitä ja käsikirjoitusluonnoksia. Välillä koti tuntui hukkuvan papereihin.

Helena valmistui äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Päivätyönsä ohessa hän työskentelee kirjallisuuskriitikkona ja kirjallisuudentutkijana. Vuonna 2012 intohimoinen kirjoittaja viimeisteli esikoisteostaan, kirjailija Marja-Liisa Vartion elämäkertaa. Tuolloin hän törmäsi uudelleen myös Eeva Joenpeltoon, joka oli kuulunut Vartion ystäväpiiriin.

Kun seuraavan kirjailijaelämäkerran aika koitti, oli valinta helppo tehdä. Joenpelto istui täydellisesti Helenan itselleen asettamiin kriteereihin. Hän näet tahtoi kirjoittaa jostakusta 1900-luvulla vaikuttaneesta naiskirjailijasta.

– Olen kiinnostunut 1900-luvun kulttuurihistoriasta ja kirjailijoista. Minusta on ihanaa lukea heidän arjestaan: kirjallisista illoista, kohuista ja taisteluista.

helena_ruuska_3
Helena Ruuska työsti Eeva Joenpellon elämäkertaa kaksi vuotta. – Tuli hetkiä, jolloin ajattelin kaikkea vain ja ainoastaan Joenpellon kautta.

1900-luvulla kirjallisuuden tyylisuunnat vaihtuivat vikkelästi. Maalaisrealismista siirryttiin modernismiin ja postmodernismiin, välillä pamfletit olivat muodissa. Ruuska havainnollistaa näitä muutoksia Eeva Joenpellon elämän kautta.

– Lisäksi minulle oli itsestäänselvää kirjoittaa naisesta. Elämäkertaa laatiessa on mentävä toisen ihmisen nahkoihin ja elettävä hänen kauttaan. En tiedä, osaisinko ajatella miehen kautta mitään, Helena naurahtaa.

Huipulta unohduksiin

Eeva Joenpelto oli suosionsa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla. Noina vuosina yleisöä hemmoteltiin ripeällä julkaisutahdilla: uusia laaturomaaneja ilmestyi parin, kolmen vuoden välein.

Erityisen pidetty oli vuosina 1974–1980 julkaistu Lohja-sarja, joka kuvaa kauppiasperheen elämää sisällissodan jälkeisessä Suomessa.

– Tekstissä kauppalan nimeä ei mainita kertaakaan, mutta kyseessä oli ilmiselvästi Lohja, Eevan kotipaikkakunta. Hänellä oli tapana poimia elämästään yhtä ja toista, joka sitten jalostui romaaneiksi. Esimerkiksi teoksessaan Veljen varjo hän käsittelee tuntemuksiaan sodassa kuolleen veljensä varjoon jäämisestä.

helena_ruuska
Helena Ruuskan koti sijaitsee Kruununhaassa samalla alueella, jolla myös Eeva Joenpelto
Helsingin-vuosinaan asui.

Vuonna 1994 Joenpellon ura huipentui Finlandia-palkittuun romaaniin Tuomari Müller, hieno mies. Sitten tapahtui jotakin. Kenties lukijat löysivät uusia suosikkeja tai yksinkertaisesti kyllästyivät vuosikymmeniä rakastamaansa Joenpeltoon; kirjailija painui lähes unohduksiin.

Se sai Helena Ruuskan kiinnostumaan aiheestaan yhä syvemmin. Oliko Joenpelto Väinö Linnan ja Lauri Viidan veroinen klassikkokirjailija vai pelkkä oman aikansa lapsi?

– Nyt uskon, että klassikko hän on. Joenpellon tuotantoa pitäisi löytyä kirjahyllystä Veijo Meren ja Antti Hyryn seurasta. Hänellä oli oma, juureva tapansa kirjoittaa ihmisistä.

Vahvoja naisia

Erityisen ikimuistoisia ovat Joenpellon naiskuvaukset, tarinat vahvoista selviytyjistä. Sellainen löytyy esimerkiksi Lohja-sarjasta, jossa kauppiaan rouva Salme Hänninen huolehtii sukulaisistaan ja pysyy sitkeästi vaikean aviomiehensä rinnalla.

– Miehensä alistama Salme taipuu, muttei milloinkaan taitu. Samanlaisia huikean hyvin kuvattuja hahmoja on Joenpellon tuotannossa useita. Jos puhutaan Väinö Linnan miehistä, pitäisi puhua myös Eeva Joenpellon naisista!

Mutta millainen nainen Eeva itse oli? Helena ei koskaan tavannut Joenpeltoa, mutta elämäkertaprojektin ansiosta hän kokee päässeensä lähelle tätä.

– Eeva oli hyvin määrätietoinen ja uskoi niihin arvoihin, joita oli kotoa saanut. Omilla suruilla ei rasiteta muita, elämä on elettävä pystypäin. Luovuttaa ei saa, ja kampaajalla pitää käydä, Helena luettelee hymyillen.

helena_ruuska_4
Eeva Joenpellon puoliso Jarl Hellemann matkusti paljon, mutta muisti vaimoaan kirjeillä. Toukokuussa 1946 Jarl ikävöi Eevaansa Tukholmassa.

Edes myrskyisä avioero ei saanut suistettua Joenpeltoa raiteiltaan. Kirjailija repi entisen puolisonsa valokuvat ja purki kiukkunsa raivokkaaseen kirjoitusprojektiin, jonka tuloksena syntyi maineikkaan Lohja-sarjan ensimmäinen osa Vetää kaikista ovista.

Yksinäisistä vanhuuden päivistään huolimatta Eeva ei milloinkaan katkeroitunut, vaan säilyi omana, voimakkaana itsenään.

– Olen saanut tutustua todella hienoon naiseen. Eevan kautta olen voinut peilata myös omaa elämääni. Tämä on paitsi kirjailijaelämäkerta, myös kuvaus naisen elämänkaaresta lapsuudesta vanhuuteen.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/2015

Lue lisää:

Sofi Oksanen: ”Kauneusalan ongelmat tulivat kotikulmilleni”

Kirjailijat Milja Kaunisto ja Emmi Itäranta: ”Rakensimme yhteisen kuplan”

Kirjailija Laura Lindstedt: ”Minut on rakastettu vahvaksi”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Helena Ruuska työsti Eeva Joenpellon elämäkertaa kaksi vuotta

Sinun täytyy kommentoidaksesi.