Hertta Kuusinen – nainen kuin tulenlieska

Hertta Kuusinen oli sodanjälkeisen Suomen vaikutusvaltaisin naispoliitikko, mutta myös intohimoinen nainen.

Säkenöivä Hertta Kuusinen nousi valtakunnan ääniharavaksi lähes suoraan vankilasta. Hän oli sodanjälkeisen Suomen vaikutusvaltaisin naispoliitikko, jonka koko elämää ohjasi aate: Hän oli maan poliittisimmassa avioliitossa sisäministeri Yrjö Leinon kanssa ja hänen ainoa lapsensa kuoli Neuvostoliitossa, josta Hertta oli lähtenyt Suomeen organisoimaan kommunistista puoluetta.

Vastakohtia loimuava tulenlieska sai alkunsa laskiaissunnuntaina vuonna 1904, kun vauraan maalaistalon tytär Saima Kuusinen pyöräytti tumman tyttären. Hertta Elinasta tuli perheen vanhin lapsi, sillä ensimmäisenä syntynyt tytär oli kuollut vuotta aiemmin, vain parivuotiaana.

Ison talon tyttäreksi Saima oli tehnyt hyvin poikkeuksellisia ratkaisuja. Hän purki kihlauksensa vakaan virkamiehen kanssa, kun rakastui veljensä opiskelijatoveriin. Lahjakas mutta rutiköyhä räätälinpoika Otto Wille Kuusinen oli Saimaa kahdeksan vuotta nuorempi, ja esikoinen ehti syntyä ennen kuin rakastuneet pääsivät naimisiin. Avioliitto saatiin solmia, kun sulhanen täytti 21 vuotta.

Hertta vietti lapsena äitinsä kotona Luhangassa pitkiä aikoja varsinkin kesäisin. Nisulasta saatiin apua, kun valtiopäivämies Kuusinen huseerasi politiikassa, ja erityisesti, kun Saima jäi yksin viisilapsisen katraansa kanssa miehen loikattua 1918 Neuvostoliittoon.

Mieluisat mummolavierailut vuosisadan alun maaseudulla jättivät Herttaan myös toisenlaisen jäljen: ”Siihen mitä olen ja mitä ajattelen on suuresti vaikuttanut se, että jouduin läheltä näkemään
sekä torpparien että mäkitupalaisten ylivoimaisen raadannan että niinsanotun herrasväen itsekkään huolettomuuden tuon raadannan tuloksia nauttiessaan.”

Televisiosarja Hertasta

Ohjaaja-käsikirjoittaja, kirjailija Heidi Köngäs kiinnostui Hertta Kuusisen dramaattisesta elämäntarinasta jo pari vuosikymmentä sitten, mutta vasta nyt palaset ovat loksahtaneet paikalleen. Syyskuussa ilmestyy romaani Hertta ja joulukuussa Yleisradio esittää kolmiosaisen tv-sarjan Punainen kolmio, jonka Köngäs on ohjannut. Käsikirjoituksen hän on tehnyt yhdessä Taina Westin ja Leena Virtasen kanssa.

”Löysin yllättävän modernin naisen. Hertta Kuusinen oli tutustunut Alexandra Kollontain mullistaviin ajatuksiin, joiden mukaan naisen tehtävä ei ole palvella miestään eikä seksuaalisuus ole kauppatavaraa. 20–30-luvun Neuvostoliitossa radikaalit uudistajat uskoivat rakkauteen, mutta eivät instituutioihin – aivan kuten nuoret 60-luvulla”, Heidi Köngäs sanoo.

Hertta Kuusinen asui Moskovassa muiden kansainvälisten kaadereiden kanssa Lux-hotellissa, jossa vapaa rakkaus, siivekäs eros, saattoi liidellä vallankumoushuuman vapaudessa. Hän avioitui parikymppisenä suomalaisen sosialistin Tuure Lehénin kanssa ja sai lapsen, mutta pian osoittautui, että kansainvälinen kommuuni ei ollut sopiva paikka säikylle Jurkka-pojalle.

”Hertta Kuusinen oli monessa asiassa edelläkävijä: hän halusi jo tuolloin yhdistää työn ja perheen. Nainen ei ollut pelkästään ruoanlaittaja ja perheen arjen ylläpitäjä. Näkemys oli hyvin radikaali, sillä naisilla ei ollut muuta elämisen mallia. Vain harvat yläluokan naiset olivat koulutettuja ja saattoivat menestyä yhteiskunnassa”, Heidi Köngäs sanoo.

Punaisessa kolmiossa keskitytään Hertan ja hänen toisen miehensä, Yrjö Leinon dramaattisiin vaiheisiin. Televisiosarja alkaa vuodesta 1934, jolloin Hertta Kuusinen palasi Suomeen ja aloitti kielletyn kommunistisen puolueen maanalaisen organisoinnin joutuakseen vain pari viikkoa Suomessa oltuaan viideksi vuodeksi vankilaan. Sarja päättyy vuoteen 1948, jolloin kohupari on käytännössä eronnut ja Suomi alkaa ponnistella kohti demokratiaa.

Hertta Kuusinen yle sarja

Punainen kolmio -televisiosarjassa Hertta Kuusista esittää Vappu Nalbantoglu ja Yrjö Leinoa Eero Aho. Kuva: Yle.

Vankilasta vallankahvaan

Kun Hertta Kuusinen pääsi vankilasta vuonna 1939, hän ja agrologi, puolueaktiivi Yrjö Leino piilottelivat yhdessä itähämäläisissä heinäladoissa ja saunoissa, jotta eivät joutuisi talvisodan alla uudelleen vankilaan. He siirtyivät potkukelkalla piilopaikasta toiseen – ja rakastuivat.

Yrjö onnistui pakenemaan vangitsijoiden käsistä, mutta Hertta pantiin jatkosodan alla taas turvasäilöön kolmeksi vuodeksi. Hän vapautui syksyllä 1944. Hertta oli näin istunut vankilassa kahdeksan vuotta, naisen eroottisesti tärkeimmät vuodet.

”Totta kai nuori nainen etsi miestä, ja Yrjö Leino sattui olemaan siinä. Leino oli ehkä jonkin verran fiksumpi ja moniulotteisempi kuin muut SKP:n johtohenkilöt. Valinnanvara ei ollut suuri, sillä monet ikätoverit oli tapettu Stalinin puhdistuksissa. Hertan ei ollut helppo löytää miestä, joka olisi ollut edes jollakin tavalla henkisesti hänen tasollaan”, poliittisen historian professori Kimmo Rentola Helsingin yliopistosta sanoo.

Jatkosodan päätyttyä Hertta ja Yrjö aloittivat kiihkeän poliittisen työn ja menivät naimisiin. Heistä tuli suomalaisen politiikan kuuma vallaspari, jota kuvattiin, kun he menivät yhdessä äänestämään. Hertta sai ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1945 valtavan äänisaaliin ja hänestä tuli muutaman loikkauksen ansiosta suurimmaksi kasvavan eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja, Yrjöstä sisäministeri.

”Hertta Kuusisesta tuli näin ykkösluokan vaikuttaja. Joitakin naisia oli ollut häntä ennenkin, jopa ministerinä, mutta ei samalla tavalla politiikan raskaassa sarjassa”, professori Kimmo Rentola sanoo.

Sodan jälkeen näyttämölle astuivat muutkin uudenlaiset poliitikot.

”Hertta pärjäsi entistä rennompien, jätkämäisten poliitikkojen kuten Maalaisliiton Urho Kekkosen ja sosiaalidemokraattien Väinö Leskisen kanssa. Hän ei ujostellut. Hertalla oli myös kielitaitoa ja pokkaa seurustella venäläisten kanssa”, Rentola sanoo.

Toisenlainen kommunisti

Tyylikäs ja naisellinen kommunisti oli yllättävä yhdistelmä.

”Toisin kuin vasemmistonaiset yleensä, näyttävä Hertta päästi naiseutensa esille. Hän piti iltapuvuista ja tanssimisesta. Kun kosmonautti Juri Gagarinin vierailulla neuvostonaiset seisoivat sankarin rinnalla mauttomissa kukkamekoissa, Hertta loisti tyylikkäänä jakkupuvussaan”, professori Kimmo Rentola sanoo.

Jo heti sodan jälkeen Hertta oli saanut käsiinsä punaiset kengät, joista moni olisi maksanut omaisuuden. Hän pukeutui turkkiin ja asetti hattunsa aistikkaasti kallelleen.

”Hertta oli hauska ja siksi suosittua seuraa. Hän oli kuuluisa myös siitä, että tanssi juhlissa pöydillä. Se nainen oli tulenlieska”, ohjaaja Heidi Köngäs sanoo.

Hertta Kuusinen

Hertta Kuusinen rakasti tanssimista ja elegantteja vaatteita.

Hertta ja Yrjö olivat rakastuneet korviaan myöten, ja lähes nelikymppinen Hertta toivoi salaa lasta. Yrjö Leinoon kohdistui kovia poliittisia paineita: sisäministerin velvollisuus oli pitää maa rauhallisena, mutta toverit Suomessa ja itänaapurissa painostivat puhdistamaan valtiollista poliisia ja tekemään muita radikaaleja toimia. Hertta osin suojasi miestään, osin arvosteli tovereille.

”Hertan mielestä Urho Kekkonen ja Sakari Tuomioja opettivat Leinon juomaan. Entinen absolutisti varoi viinaa, mutta Kekkoselle eivät raittiusmiehet pärjänneet”, Rentola sanoo.

Olavi Paavolainen hurmaa

Hertta kirjoitti 1947 Yrjölle, kun tämä oli öitä poissa toisen naisen luona tai tuli humaltuneena kotiin kovakouraisen lemmenhaluisena: ”En enää kestä tätä elämää, en fyysisesti enkä henkisesti”.

Lopulta Yrjö erotettiin sisäministerin paikalta, mutta Suomen poliittisen historian mielenkiintoisin pari erosi virallisesti vasta pari vuotta myöhemmin 1950. Hertan seuraava miessuhde oli aivan päinvastainen: nyt ei ollut kyseessä maan poliittisin avioliitto, kun Hertta kohtasi kulttuurin moniottelijan, radion teatteriosaston päällikön ja kirjailija Olavi Paavolaisen vuonna 1951.

Alussa Paavolainen häilyi ex-vaimonsa ja Hertan välillä, mutta kulttuurista intohimoisen kiinnostuneet ja sängyssä erinomaisesti yhteensopineet kartanon kasvatit löysivät lopulta toisensa.

Naimisiin haluava Hertta alisti suhteen SKP:n sisäpiirille, jonka mielestä avioliitto porvarillisen, vaikkakin hieman radikalisoituneen Paavolaisen kanssa ei ollut sovelias. Hertta tyytyi tähän ja asui yhdessä alkoholisoituvan Paavolaisen kanssa tämän kuolemaan asti. Avoliitto salattiin tarkoin, kunnes maksakirroosi vei miehen 1964. Älykkään, hurmaavan ja vaikutusvaltaisen naisen oli toden totta vaikea löytää mittaisensa mies rinnalleen.

Pojan kuolema satutti

Näin puolen vuosisadan päästä katsottuna sekä miehet että aate pettivät säkenöivän Hertan: tyttären teininä Neuvostoliittoon houkutellut isä ei koskaan palannut Suomeen Hertan luo. Isä ei edes uskaltanut kertoa Hertalle Jurkan kuolleen 18-vuotiaana kulkutautiin sota-ajan nuorten työprikaatissa.

Kun Hertta sai kaksi vuotta pojan kuoleman jälkeen tietää totuuden, hän oli pettynyt kaikkiin läheisiinsä, jotka olivat salanneet häneltä kaikkein tärkeimmän tiedon. Vielä yli kuusikymppisenä Hertta uneksi isoäitiydestä Suomen Kuvalehden jutussa ja kuvitteli itselleen parikymppisiä lastenlapsia.

On yllättävää, miten valovoimainen ja älykäs Hertta miehilleen osoittamissaan kirjeissä pienentää itsensä ja vähättelee työtään. Turhaan, sillä Hertan pönkityksestä huolimatta Leinosta ei tullut loistavaa poliitikkoa eikä Paavolainen kirjoittanut enää yhtään kirjaa.

Olle Leino, Yrjö Leinon poika, taisi nähdä kaikista miehistä selvimmin Hertan laadun: ”Jos O.W. Kuusinen ja Stalin olisivat koskaan osanneet kuvitella, että suomalaisen kommunismin vahvin voima ja itsestään selvä johtohahmo olisi nainen, on mahdollista että historian kulku olisi muodostunut toisenlaiseksi.”

Tuskallisinta aatteelleen uskolliselle Hertalle oli kommunistisen puolueen hajaannus vuoden 1969 edustajakokouksessa, kun jyrkän linjan edustajat marssivat ulos kokouksesta. Hertta valitsi vihdoin puolensa, maltillisen enemmistön, toisin kuin useimmat muut vanhat toverit SKP:n johdossa. Naiskysymyksestä ja tasa-arvosta tuli lopulta hänen kestävin elämäntyönsä.

Hertta Kuusinen

Hertta Kuusinen Hopeapeili-lehden kuvassa 52-vuotiaana. Tähän aikaan hän eli salatussa avoliitossa radion teatteriosaston päällikön Olavi Paavolaisen kanssa.

Raivasi tietä naisille

”Osoittaa, että nainen pärjää, oli Hertan tärkein aikaansaannos. Naisten vaikutus politiikassamme on Hertan jälkeen lisääntynyt valtavasti”, professori Kimmo Rentola sanoo.

Sisäiseen riitelyyn väsynyt Hertta luopui ehdokkuudesta 1971 vaaleissa oltuaan kansanedustaja 26 vuotta ja ryhtyi johtamaan Berliinistä käsin Naisten Kansainvälistä Demokraattista Liittoa.

Hertta Kuusinen ei 70-vuotispäiviensä juhlallisuuksissa kertonut kenellekään pitkälle edenneestä sairaudestaan, matkusti peruukki päässä viimeisen kerran Moskovaan saamaan hoitoa ja kuoli siellä 1974. Hänet haudattiin Helsinkiin.

Mutta miksi vuosikymmeniä sitten kuollut kommunisti on nyt ajankohtainen, Heidi Köngäs?

”Hertan tarina on peili siihen, miksi sosialismi romahti, vaikka kerronkin ajasta vuosikymmeniä ennen. Yhteiskunnat, jotka perustuvat valheeseen, tuhoutuvat ennemmin tai myöhemmin. Ihmiset eivät ole huijattavissa, vaikka teeskentelevätkin sellaista lippuja heilutellen. Romahduksen ainekset ovat Punaisen kolmion pohjavärinä – ja siellä on nähtävissä itsepetos, jonka Herttakin nielaisi. ”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/2015

Lisää kiinnostavia tarinoita:
Ainola oli Jean Sibeliuksen ja Ainon rakas koti
Reidar Särestöniemi – Pohjolan Picasso
Kulttuurikoti Villa Randala – Naantalin helmi

Keskustelu

Kommentoi juttua: Hertta Kuusinen – nainen kuin tulenlieska

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X