Kaunein runo elämästä x 10: ”Luota kyynelten jälkeen ja opi elämään”
Välillä elämä painaa lyttyyn, välillä se on niin ihanaa, että sille tekisi mieli laulaa ylistyslauluja. Kukapa nämä tunteet osaisi paremmin pukea sanoiksi kuin runoilija?
Elämästä on kirjoitettu lukemattomia runoja. Seuraavissa kahdeksalta tunnetulta runoilijalta poimituissa säkeissä ja säkeistöissä elämä näyttäytyy välillä ylitsepääsemättömän raskaana ja toisinaan silkka hengittäminenkin tuottaa runon puhujalle riemua.
Mikä näistä on mielestäsi kaunein runo elämästä?
Kaunein runo elämästä: Säkeitä ulkomaisilta runoilijoilta
ÄLÄ KIRJOITA ITSEÄSI maailmojen väliin, nouse merkitysten moninaisuutta vastaan, luota kyynelten jälkeen ja opi elämään.
Paul Celan: Niin kuin kivelle puhutaan, suom. Jukka Koskelainen, 1993
Ei tässä elämässä kuolla vaikea vaan vaikeinta on luoda elämää!
Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa, suom. Arvo Turtiainen, 1959
MITEN SINÄ sammut minussa: vielä viimeisessä rikki kuluneessa hengityksen solmussa viivyt, mukanasi sirpale elämää.
Paul Celan: Niin kuin kivelle puhutaan, suom. Jukka Koskelainen, 1993
Lue myös: Runoja vanhuudesta: ”Minä tanssin yhä, minä ajattelen yhä”
Kaunein runo: Säkeitä kotimaisilta runoilijoilta
Kiitos elämästä, Äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen
Lauri Viita: Uuden runon kauneimmat I, 1968
Mikä olen? Tähdenlento Luojan ikuisessa yössä, tomujyvä aavan aineen lakkaamattomassa työssä.
Alistukaa, avaruudet, pienen tähden välkynnälle! Tahdon loistaa, tahdon laulaa kiitoslaulun elämälle!
L. Onerva: Särjetyt jumalat, 1910
Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla tai jos liettä ei sulla, sitä vastaan käy tiellä, älä käännä sille selkää.
Kaarlo Sarkia: Kootut runot, 1977
Oi anna minun aukaista sylini, elämä. Sinä minun sydämeni rajattomuus. Odotan että saan kuulla oman ääneni. Tahdon puhua, sanani putoavat kuin hehkuvat kekäleet
Edith Södergran: Tulevaisuuden varjo, suom. Leena Krohn, 1920
Tahtoisin laulaa näin: rakastan sinua, Elämä, rakastan sinua silloin, kun annat, kun ruhtinaslahjojesi runsaus ryöppyää ylitseni, kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden lämpö, lankeavat osakseni, ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.
Mutta tahtoisin oppia rakastamaan sinua silloinkin, kun sinä otat, kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi, kun kiellät jotain keskeistä, jotain, jota ilman on autio elää, tai pakotat minut hyväksymään kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.
Raili Malmberg: Riekonmarjat, 1976
Elää, elää elää! Elää raivokkaasti elämän korkea hetki, terälehdet äärimmilleen auenneina, elää ihanasti kukkien, tuoksustansa, auringosta hourien – huumaavasti, täyteläisesti elää!
Katri Vala: Kootut runot, 1977
Mitä minä pelkään? Olenhan osa äärettömyyttä. Olen kappale kaikkeuden suurta voimaa, yksinäinen maailman miljoonien maailmojen keskellä, ensimmäisen asteen tähti joka sammu viimeiseksi. Elämisen riemu, hengittämisen riemu, olemassa – olon riemu!
Edith Södergran: Tulevaisuuden varjo, 1972, Pentti Saaritsa
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kaunein runo elämästä x 10: ”Luota kyynelten jälkeen ja opi elämään”
Kauniita runoja
Hyviä runoja 🙂