Keväiset runot unelmista koskettavat – ”Anna yksinäisille vanhuksille joku, joka ottaa heidät syliin”

Mistä sinä unelmoit? Haaveiletko kenties pienistä yksityiskohdista, jotka tekisivät elämästä nautinnollisempaa vai suurista muutoksista, jotka muuttaisivat maailman paremmaksi paikaksi elää? Lue seitsemän kotimaisen runoilijan säkeet unelmista!

Runoissa haaveillaan niin luonnon rauhasta, rakkaudesta kuin vapaudestakin. Nämä keväiset runot unelmista eivät jätä kylmäksi!

1. Toiveita

Toivomus

Koko aurinkoisesta maailmastamme

toivon vain puutarhasohvan

jolla kissa paistattaa päivää…

Siinä minä istuisin

sylissäni kirje,

yksi ainut pieni kirje.

Sellainen on minun haaveeni.

Edith Södergran: Dikter, 1916, suom. Uuno Kailas

 

Tahtoisin istua laiturilla

kun järvi on yksin

ja tummuu,

kun tuuli tyyntyy

ja usva nousee.

[…]

Tahtoisin istua laiturilla,

kunnes yö on hiljainen.

Eila Kivikk’aho: Niityltä pois, 1951

 

inspiroivia runoja unelmista, runo, runous, unelmat, unelma, kevät

2. Kaipausta

Kaikki yöt ovat taivaanrantojen takana

joka hetki,

ja ne odottavat.

[…]

ja kaikki mitä olet koskaan kaivannut

on sisälläsi,

meri,

tuuli,

aurinko

ja sinä itse istumassa rannalla

niinkuin olisit istunut siinä jo hyvin hauan,

aina.

Hannu Salakka: Kasvot elämän varrelta, 1979

 

Kadehdin lintuja, koska en ole lintu,

ja sentään olen vapaa kuin lintu,

ilman monia huolia, kellon osoittamaa aikaa.

Omistan puut joihin tuuli pesii,

lumen joka kulkee pohjoiseen,

vuokot lumen alla hiljaiset,

veden johon tunnit putoavat,

tummuva ilta.

Eeva-Liisa Manner: Tämä matka, 1956

 

Sain sen, mitä halusin, rakkauden,

ja sentään: olenko onnellinen.

Mitä odottelen?

Joka kerta, kun oveeni koputetaan,

on mieleni riemua tulvillaan.

Mitä odotankaan.

Lauri Viita: Uuden runon kauneimmat 1, 1968

inspiroivia runoja unelmista, runo, runous, unelmat, unelma, kevät, laituri

3. Tahtotiloja

Hyvä Jumala.

Anna linnuille pesiä.

Anna lapsille hyviä isiä ja äitejä.

Anna yksinäisille vanhuksille joku

joka ottaa heidät syliin.

Eeva Kilpi: Kiitos eilisestä, 1996

 

Haluan pitää pintani pehmeänä

tuntea lapsen nukkaposken

ja töitä tehneen käden karheuden.

[…]

En suostu liukuhihnalle

putkeen.

Tahdon lentää huipulle

pudota pohjalle

eksyä ja löytää

Tahdon nähdä huikaisevan valon

ja läpitunkemattoman pimeän.

Haluan pysyä haavoittuvana.

Satu Hassi: Magdaleena ei häpeä enää, 1984

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.