Kissarakas Kaisa Paulavirta: "Ulkoilutan Simbaa joko repussa tai eläintenrattaissa"
Kaisa Paulavirta toivoo, että voisi perustaa kissojen kesälomahoitolan. Pyhä birma -rotuinen Simba on jo vanhus, 20-vuotias.
”Kun rakas kotikissani kuoli vuonna 1997, ajattelin, etten voi ottaa enää eläintä. Otan niiden kuolemat niin raskaasti. Kun eläimen kanssa on syvä suhde, se on puhdas ja viaton. Ihmisten kanssa tulee aina erimielisyyksiä.
20 vuotta sitten hankin kuitenkin ensimmäisen pyhä birma -rotuisen kissani, Simban. Siitä tuli mussukkani.
Kissaton ihminen ei voi ymmärtää, kuinka paljon iloa ja hellyyttä kissat antavat. Elämä ilman kissoja olisi tylsää, suorastastaan kauheaa.
Ulkoilutan Simbaa joko repussa tai eläintenrattaissa, sillä se ei jaksa enää kävellä pitkään. Sillä on vanhuudenvaivoja: luutumia, nivelvaivoja, ummetusta ja verenpainetta. Näihin se tarvitsee päivittäiset lääkkeet.
Koska Simba ei oikein anna muiden lääkitä itseään, olen päättänyt, että yön yli kestävät reissut saavat jäädä minulta toistaiseksi. Olen sanonut leikilläni, että olen vähän kuin omaishoitaja, sillä tämä on sitovaa. Mutta koska olen ottanut Simban vastuulleni, hoidan sen loppuun asti niin hyvin kuin vain voin. Pitkälle me olemme yhdessä päässeet.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/16
Lue lisää:
Koiriin hurahtanut Sanni, 36: ”Koiran kanssa on pakko nauraa”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kissarakas Kaisa Paulavirta: "Ulkoilutan Simbaa joko repussa tai eläintenrattaissa"