Ihmiset

Hanna Partanen koirastaan: "Hormonien vaikutus syömishimoon on valtaisa"

Vaikka olen eläinystävä, myönnän, että olen vuosien saatossa tehnyt eläinkokeita. Tosin vain tällaista empiiristä tutkimusta, jossa havainnoin omien koirieni käyttäytymistä.

Meillä asuu kaksi karvaista personal traineria. Viktor on irlanninterrieri ja täyttää syksyllä 12 vuotta. Fiona tuli perheeseemme kolmisen vuotta sitten ja on nyt kuusivuotias ranskatar, rodultaan bretagnenpassetti.

Lue myös: Harkitsetko koiraa lemmikiksi? Huomioi nämä asiat ennen päätöstäsi!

Ensimmäinen varsinainen eläinkoe tuli suoritettua vuosia sitten, kun päätin, että Viktor kastroidaan. Nuorempana Viktor oli todella huono syömään. Nappuloiden houkuttimeksi piti laittaa aina teurasjätteelle haisevia naudan mahapullia, jotta ruoka upposi. Trimmaaja valitteli Viktorin hoikkuudesta.

Kastraatiopäivänä eläinlääkäri varoitteli lihomisriskistä operaation jälkeen. Teki mieli sanoa, että kyseessähän on ravitsemusterapeutin koira, eikä muutama lisäkilo todellakaan haittaa.

Teki mieli sanoa, että kyseessähän on ravitsemusterapeutin koira, eikä muutama lisäkilo todellakaan haittaa.

Mutta eläinlääkäri oli oikeassa! Pari päivää leikkauksen jälkeen Viktor säntäsi innolla ruokakupille, vaikka tarjosin pelkkää kuivaa koiranmuonaa! Hormonien vaikutus syömishimoon on siis valtaisa. Viktor on ollut vuosia pari kiloa ylipainoinen.

Lue myös: Onko koirasi lihava? Tiedosta riskit ja puutu lemmikkisi kiloihin

Makumieltymyksissä näyttää olevan myös eroja. Fiona rakastaa marjoja. Lähimetsikkö tarjosi kesällä niin mustikkaa kuin vadelmaa eikä metsälenkeistä meinannut tulla mitään. Fiona unohti tehdä tarpeensa ja säntäili mustikanvarvusta toiseen mutustellen marjoja antaumuksella.

Viktoria eivät marjat kiinnostaneet, vaikka tarjoilin niitä kädestä valmiiksi poimittuna. Samanhan voimme havaita ihmisistä. Toiset halajavat kasviksia, hedelmiä ja marjoja, toiset syövät väkipakolla, koska ne ovat terveellisiä.

Nyt syömisenhallintaa koskevassa keskustelussa puhutaan intuitiivisesta syömisestä. Olen itsekin opettanut potilailleni sekä luentojeni kuulijoille tietoista syömistä. Tämä on kyllä hyvä taito opetella!

Toisaalta meidän koirat vetävät välillä överit, kun mahdollisuus vain avautuu. Valitettavan monta kertaa olen jättänyt epähuomiossa leipäpussin tai koirien herkkunamupussin hollille, jotta Viktor voi sen varastaa ja ahmia kitusiinsa. Yö menee oksentaessa ja ylimääräisiä ulkoiluja tehdessä.

Lue myös: 5 syytä, joiden takia kannattaa omistaa koira

Lienee siis luonnollista, että itsellekin joskus käy vähän vahinko, ja tulee syötyä liikaa jopa pahaan oloon asti? Eikös se ole inhimillistä vai pitäisikö sanoa eläimellistä?

Kommentoi

Kommentoi juttua: Hanna Partanen koirastaan: "Hormonien vaikutus syömishimoon on valtaisa"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.