kolumnit

Hilkka Olkinuora: ”Koska lepääminen menee liian pitkälle?”

Keinahdus suuntaan, sitten toiseen. Hengityksen tahtiin. Vielä on kesää jäljellä. On taivasta katsottavaksi, puiden varjoa suojaksi, lehtien havinaa kuultavaksi, nokosia nukuttaviksi.

Riippumatossa kokee ihanan painottomuuden ja toimettomuuden. Onko näin suuri autuus oikeastaan luvatonta? Laiskuutta, suorastaan. Onko minusta mihinkään, kunhan tästä nousen – jos maltan. Keinahtelen kahden suunnan välillä. Levon ja työn. Olemisen ja tekemisen. Suostumisen ja suorittamisen. Kesän ja syksyn.

Samasta on puhuttu koko kesä. Onko lupa levätä? Koska se menee liian pitkälle?

Lue myös: Tunnista stressin oireet – 3 rentoutumiskeinoa eri stressityypeille

Nobelisti tokaisee, että luovuus syntyy vain työn hiestä. Filosofi sanoo, että tyytymättömyys ja kilpailu ovat kaiken elämän edellytys. Mainonnan perusidea on saada meidän tyytymättömiksi siihen, mitä meillä on.

Kumpaan on uskominen, raadantaan vai rauhaan? Miten saa parhaiten aikaan – entä miten parasta?

Toisaalta tutkija kertoo, että luovuus tarvitsee suoranaista pitkästymistä. Ympäristöntuntijat hälyttävät, että kilpailu ja kyltymättömyys ovat ajamassa ihmiskuntaa tuhoon.

Juuri kun kehopositiivisuus on rauhoittanut ystävystymään oman olemuksen kanssa, terveysasiantuntija päräyttää, että tervettä lihavaa ei ole.

Olet koko lapsuutesi kuullut kilvoittelusta, pyhityksestä ja synnistä. Nyt kirkossa saarnataankin sallivaa, hyväksyvää ja rakastavaa evankeliumia.

Kumpaan on uskominen, raadantaan vai rauhaan? Miten saa parhaiten aikaan – entä miten parasta?

Kysymys on ikivanha. Martta vai Maria? Heinäsirkka vai muurahainen? Jänis vai kilpikonna? Kapitalistihirviö vai sosiaalipummi? Määrä vai laatu? Pitkä vai syvä elämä?

Lue myös: Tietoinen läsnäolo lievittää stressiä ja kipua  – 2 helppoa mindfulness-harjoitusta

Länsimaisen kulttuurin rakentajiin kuuluva Ignatius Loyola, jesuiittojen isä, pohti ja vastasi: On kaksi tapaa elää väärin. Ihminen voi joko uhmata rajojaan, paiskautua ja lopulta murskaantua niitä vasten. Tai hän voi kaivautua pelokkaasti elämänsä keskelle, pysyä liikkumatta ja olla koskaan tutkimatta sen koko laajuutta.

Rikkomalla rajansa ja itsensä ihminen asettuu kaiken yläpuolelle, muista piittaamattomaksi yli-ihmiseksi. Jähmettymällä omaan mitättömyyteensä hän taas kieltää itsensä.

Toinen ei ehdi, toinen ei uskalla nauttia elämän runsaudesta. Toinen on tämän hetken raaka idoli, toinen usein paikalleen kasvatettu ja komennettu nainen.

Loyolalle kumpikin ääripää oli suorastaan synti: ihminen pyrki Luojansa paikalle, määrittämään itse itsensä sen sijaan että olisi tyytynyt tutkimaan ja toteuttamaan tarkoitustaan.

Kokeilemalla rauhassa ja rohkeana, uteliaana ja kiitollisena omia rajojaan ihminen löytää koko laatunsa ja laajuutensa, kasvaa siihen mittaan johon hänet on tarkoitettu, parhaaksi itsekseen. Hän on toimelias, mutta ei tuhoa. Hän on tunteva olento, ei itsensä brändi tai projekti. Hän on eikä ole koskaan aivan valmis.

Lue myös: Kun painajaiset pilaavat yön – 9 vinkkiä levollisempaan uneen

Riippumatossa on hyvä olla puolivalmiinakin, ajatella niin mennyttä kesää kuin elämääkin, tuntea oma painonsa painottomassa keinussa, itsessä kehkeytyvät tekemiset ja tekemättömyydet.

Miksi jokin houkuttaa aloittamaan jo nyt? Mikä lykkään yhä toista tekemistä?

Anna keinulle varovasti vähän vauhtia. Kesää on vähän jäljellä.

avatar - Hilkka Olkinuora

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Hilkka Olkinuora: ”Koska lepääminen menee liian pitkälle?”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X