Ihmiset

Hilkka Olkinuora: "Unelmissaan ihminen asettuu alttiiksi yllätyksille"

I have a dream. Minulla on unelma. Unelma tulevaisuudesta, jossa kukoistan. Jossa toteutan itseäni ja toteudun parhaimmillani. Siispä avaan vastatulleen puutarhakuvaston ja uuden siemenluettelon.

Potagerie, huvin ja hyödyn rempseä kohtaaminen. Luostarin yrttiruudukko, vakava ja hillitty. Englantilainen puutarha, todellisuudessa viimeistelty mutta näöltään villi ja vapaa. Tällainen minäkin oikeasti tahdon olla!

Unelma voi olla pienessä suuri tai päinvastoin. Joku rakentaa parvekkeelle kokonaisen omavaraistalouden. Toisella on hehtaaritontilla vain muutama mausteruukku. Naapuri kokeilee tänä vuonna chia-pensasta ja korianteria, minä metsästän taas kerran perinneperennoja. Tunne puutarhani, tunne minut.

Aistit heräävät. Litteän ruudun tuijottelun jälkeen on ihanaa suunnitella kolmiulotteisesti, muotoja eikä neliöitä. Floksin tuoksu vie mummolaan. Mullan möyhiminen on nautinnollista ja todellista aikaansaamista näpyttelytalven jälkeen. Sirkkalehtien ujo ensikurkistus ikkunalaudalla itkettää.

Aika herää. Sukupolvien ikiaikainen matka, vuoden pitkä kierto, kesän lyhyt katoavaisuus. Puutarhassa on ne kaikki, unelmoinnin jokainen ulottuvuus.

Puut puhuvat kaukaa ja kauas. Isoisoisän tammi tarjoaa sinulle yhä suojan, mutta itse istuttamasi omenapuun hedelmät korjaa vasta lapsenlapsesi. Perennat kertovat kestäviä ja rohkaisevia kertomuksia, kun taas torilta nappaamasi kesäkukat ovat heleydessään hiukan traagisiakin sankarittaria.

Paraskaan puutarhuri ei voi olla varma siitä, kuinka tässä käy.

Unelmissaan ihminen asettuu alttiiksi yllätyksille, sekä ilahtumisille että pettymyksille. Paraskaan puutarhuri ei voi olla varma siitä, kuinka tässä käy. Huolellisinkaan suunnitelma ei aina toteudu. Milloin maaperä on väärä, milloin hyökkää myyrä, milloin oudoksi muuttunut ilmasto tuhoaa sadon. Ja toisaalta: ei-mistään puskee esiin vaikka mitä, ja vuosia piilotellut, jo unohdettu kasvu roihahtaa eloon. Unelmat valitsevat itse toteutumisensa ajat ja tavat.

Unelmiaan voi viljellä monin tavoin. Joistakin on hauskinta siirrellä kasveja paikasta toiseen, kokeilla ja muunnella, hoivailla aamukasteilla ja kastella iltamyöhällä. Aina voi olla vähän paremmin! Toinen taas sanoo taimelleen, että kasva siinä jos tykkäät, mutta paapoa en sinua aio. Jos unelma ei kestä todellisuutta, olkoon sitten.

Suurinta mielihyvää tuottaa se, että saa olla yhtä unelmansa kanssa. Ei ihmiselle suotta annettu kaiken aluksi paratiisia lahjaksi, vastuulla hoidettavaksi ja vapaasti käytettäväksi. Pikkuisen paratiisillista on lapioida itse kompostoimaansa puhdasta, tuoksuvaa multaa viljelmälle, josta syksyllä alkaa syntyä seuraavan vuoden multa. Kukasta kukaksi, maasta maaksi, unelmasta todeksi.

Entä jos karu todellisuus uhkaa unelmien viljelyä?

Irlannissa sataa aina. Niinpä siellä on puutarha, jonka puut ja pensaat on valittu huolella niin, että kunkin lehdet ottavat vesipisarat vastaan juuri omanlaisellaan helähdyksellä.

Unelmat ja todellisuus ovat yhtä. Koko puutarha soi.