Ihmiset

Jenni Haukio kesän odotetusta ilosta: "Puuhastelu kasvien kanssa on kouriintuntuvan terapeuttista"

Elämme parhaillaan kauan kaivattua, palvottua ja ylistettyä vihreän aikakautta. Kun vihreä lukemattomine eri sävyineen valtaa maiseman, tuntuu mielikin kokevan eräänlaisen muodonmuutoksen, uuden henkisen nuoruuden. Ihminen herää koko sisäisen ja ulkoisen mittansa täyteen kukoistukseen.

Vaikka kesä on lyhyt, mielessämme liitämme siihen kaikkivoipaisuuden mahtipontta – jollain selittämättömän kiehtovalla tavalla tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista ja kaikki vielä edessäpäin.

Kesä on kaiken muun ihanan ja uudeksi tekevän ohella myös vihersisustamisen kulta-aikaa, koska materiaalit ovat helposti ja laajamittaisesti saatavilla. Pihat, puutarhat ja parvekkeet laajentuvat kodin toisiksi olohuoneiksi, ikkunalaudat täyttyvät yrteistä, pöytien maljakot pientareilta kerätyistä leikkokukista. Viherkasvitkin suorastaan hehkuvat, ja onnekkaimmat niistä pääsevät kesäksi terasseille nauttimaan ulkoilmasta.

Maalla ja mullalla on energia, jonka voi konkreettisesti tuntea vaikkapa kasveja istuttaessa. Tuota tunnetta leimaa jokin muinainen, alkukantainen vietti, jonka kesä ja kasvien hoivaaminen herättää.

Sielu hyrisee käsien järjestellessä puutarhamaalle uuden elämän alkuja. Mieli lepää kohisevaa kasvua seuratessa. Jonkinlaista järjestystä voi yrittää ylläpitää rikkakasveja kitkemällä tai vaivattomammin ympäröimällä kasvit kuorikatteella.

Ei mikään ihme, että kirkollisissa yhteyksissä vihreää pidetään toivon, iankaikkisen elämän ja kasvun värinä.

Vihreän hyvinvointivaikutukset liittyvät sen rauhoittavaan ja rentouttavaan voimaan, jonka kesällä voi aistia kaikkialla.

Erään saksalaistutkimuksen mukaan vihreä voi edistää luovuutta, koska se antaa signaalin kasvusta, niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin. Kasvuun liittyen vihreää on myös pidetty hedelmällisyyden symbolina, ja keskiajalla morsiamet pukeutuivatkin juuri tästä syystä vihreään.

Vaikka kesä on korvaamaton, kappaleen sen vihreydestä voi säilöä kotiin ympärivuotisesti hankkimalla runsaasti huonekasveja. Olen itse koko aikuisikäni harrastanut kasveja, kenties juuri siksi, että ne talven sysimustimpinakin aikoina muistuttavat tulevaisuudessa siintävästä uudesta kesästä.

Lisäksi huonekasvit puhdistavat ja kosteuttavat ilmaa, vähentävät pölyä ja saattavat jopa alentaa riskiä sairastua flunssaan. Tässä mielessä erityisen suositeltavia lajeja ovat esimerkiksi anopinkieli, rönsylilja, limoviikuna, traakkipuu ja muratti.

Puuhastelu kasvien kanssa on kouriintuntuvan terapeuttista. Nykypäivänä puutarhamyymälöiden lajivalikoimat ovat niin valtavat, että aina löytyy uusia tuttavuuksia, joiden kanssa voi kokeilla yhteiseloa.

Oma uusin hankintani on eksoottinen teepensas, camellia sinensis, jonka tarpeisiin olen perehtynyt tietokirjallisuuteen tutustumalla. Kasvikirjallisuus on sekä yleissivistävää että äärettömän hyödyllistä – ainakin mikäli kodin vihreiden elementtien hoidossa kokee vähääkään kunnianhimoa.